Mystery: solved

Olen ehkä jo tarpeeksi kauan vihjaillut siitä, että voisin kirjoittaa auki näitä mun lihaksiin liittyviä juttuja tänne. Olen vihjaillut, että olen valaistunut ja kaikki on yhtäkkiä ollut selvää. Olisin kirjoittanut jo ajat sitten, mutta en ole löytänyt tälle aikaa. Nyt sitä on, joten tässä tulee. Voi olla pitkä. :)

Ne jotka on pidempään mun blogia seuranneet, on olleet tietoisia muutamista vaivoista, mitä mulla säännöllisesti tai kokoaikaisesti on. Niitä on mm. jännitysniska (krooninen), rampauttavat trigger -vaivat latseissa, jotka aina välillä ärtyy, erbin pareesi (josta puhun mm. vammakätenä) ja nyt viimeisimpänä nämä jalkojen oireet. Olen myös silloin tällöin valitellut sitä, että koko mun lantioni tuntuu olevan vinossa ja siksi mm. kyykky kippaa kieroon ja jalat tuntuvat eriparisilta.

No, nyt minä olen ratkaissut tämän kaiken. MINÄ, yksinäni! Kaiken. Ja kaikki liittyy yhteen, yhden vaivan taakse. Ei, se ei ole lihastauti tai muu aineenvaihduntasairaus tms. mitä jo epäiltiin. Olin menossa seuraavaksi lihasbiopsiaan ja sain jo kutsun sitä varten sairaalaan, mutta kävikin niin, että peruutin sen. Koska keksin, mistä kaikki johtuu.

En tiedä mistä se juolahti mieleen, mutta jostain se yhtäkkiä iski. Niin, se erbin pareesi! Syntymässä saatu olkahermopunosvamma, jonka seurauksena välittömästi syntymän jälkeen käsi ei toiminut läheskään niin kuin piti, mutta joka kuntoutui itsekseen aika hyvin. Niin hyvin, että tuo selvisi itselleni vasta pari vuotta sitten, jonka jälkeen moni kättäni vaivaava asia selvisi sillä. Se, minkä tässä olen nyt vasta tajunnut on se, että vaikka tuo on käden vamma, se vaikuttaa koko kroppaan. Että vaikka se ei muuten oireile/näy ulospäin kuin sillä, että jotkut ääripään liikeradat on poissuljettuja, että olkapää roikkuu normaalia edempänä ja sen käden hermotus on vähän pielessä eikä lihakset vastaa siinä ihan samalla tavalla treeniin kuin toisella puolella ja että en hallitse sen puolen lapaa välillä juuri ollenkaan ja aina huonosti, niin silti se toimii AINA väärin. Eli aina kun käytän tuota kättäni, käytän sitä väärin. Lihakset jotka kättä liikuttaa, ovat vääriä lihaksia. Joko en käytä kättä ollenkaan, tai sitten käytän sitä väärin. Tähän ei ole poikkeustilanteita. Näin se vain menee, koska käsi on tuossa väärin ja se toimii väärin. Tämän vuoksi koko sen ympäristöstä kuormittuu väärät lihakset.

Tämän kun tajusin, ymmärsin, että ei kai se ole ihme, että niskani, hartiani ja selkäni on kestojumissa. Että jännitysniska vaivaa joka päivä. Joskus se on ollut oireineen niin pahana, että on epäilty aivoinfarktia. Tuntopuutokset, toispuoleisuuden tuntemukset, silmäoireet, korvaoireet, huimaus, päänsärky, pöhelö olo, sanojen sekottaminen ja niiden puhuminen ihan väärin, ajatuksen toimimattomuus.. Nämä on enemmän tai vähemmän mulle ihan arkipäivää olleet yli seitsemän vuotta. Siitä hetkestä, kun ensimmäisen kunnon huimauskohtauksen sain. Siitä alkoi aikamoinen alamäki, mikä vei sairaalaan ja lukuisiin tutkimuksiin ja lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten ollut enää työkykyinen. Olin parhaimmillaan/pahimmillaan sairauslomalla parisen kuukautta putkeen. Koska mahdollinen aivoinfarkti.

Joku lääkäri joskus ehdotti jännitysniskaa, mutta en sitä silloin ottanut vastaan, koska se oli niin yleinen ehdotus ja sitä käytettiin aina kun ei muuta keksitty. Koskaan mun lihakset eivät ole ihan tiiliskiveä olleet. Myöhemmin kun netistä luin tarinoita pahasti oireilevista jännitysniskoista, löysin sieltä kyllä oireeni. Tajusin, että kaikki oireilu johtuu siitä.

Se ei silti poistanut sitä seikkaa, että mua ei voinut ammattilainen hieroa, vaan menin joka kerta huonommaksi oireiden voimistuessa. Hierontojen jälkeen töihin mennessä olin siinä kunnossa, että pää ei toiminut ja virheitä sattui. Ihan huolimattomuusvirheitä. Ajatus ei kulkenut, olo oli sellainen kun aivoissa olisi ollut höttöä sellaisen kirkkaan olon sijaan. Keskittyminen oli pitkälti nolla. Hetken aikaa hieronnan jälkeen on aina ihana olla. Normaali. Mutta jo seuraavana päivänä viimeistään olo huononee.

Tätä ihmeteltiin ja on ihmetelty melkein tähän päivään asti, kunnes nyt keksin tuon erbin pareesin. Hieronnassahan avataan ne kaikki väärät lihakset auki, mitä keho on käyttänyt liikuttaakseen tuota kättä. Hetken aikaa ne on auki ja olo on seesteisen ihana ja kroppa tuntuu paremmalta kuin ikinä. Mutta koska käytän sitä kättäni, ja koska se toimii väärin ja väärillä lihaksilla, alkaa ne väärät siellä taas vetää kaiken uudelleen väärin. Ja kun se prosessi alkaa taas alusta hieronnan jälkeen, ei ole varmaan ihme, että oireet voimistuvat, kun hetkeksi vetävät kaiken entistä pahempaan jamaan, kunnes asettuvat taas omaan normaaliin (eli väärään) uomaansa. Yleensä viikon-kahden päästä hieronnasta olen taas siinä omassa normaalissa kuosissani. Eli siinä kohtaa se paheneminen alkaa olla taas takanapäin.

Kukaan ei ole koskaan pystynyt edes arvaamaan sitä miksi menen hieronnasta huonommaksi. Mutta aina sitä on ihmetelty. Ja kotihieronnassahan tätä ei tapahdu, mikä johtunee ihan tekniikasta ja siitä, että siinä ei yksinkertaisesti saada avattua niitä lihaksia niin kuin ammattilaisen käytössä. Kotihierontaa meillä pitää harrastaa säännöllisesti, jotta pysyn toimivana. Nykyisin kerta viikkoon riittää, yhteen aikaan hierottiin joka päivä. Jopa parin vuoden ajan. Joka päivä! On varsin ihanaa, että nyt tiedän tämänkin, että mistä huononeminen johtuu.

Tähän oivallukseen liittyy sitten vielä ne trigger -kivut, mitkä välillä ihan rampauttaa. Yleensä yhden käden kerrallaan, joskus on oltu molemmat pois pelistä samaan aikaan. Ja kun ne ei helpota edes kovin nopeasti. Ne on hermokipuja, mitkä sulkee ulkopuolelleen aika läjän liikeratoja ja tekee normaalista elämästä vähän (paljon) haastavaa, kun esimerkiksi suoraan kropasta et voi liikuttaa käsiä eteenpäin, vaan se pitää tehdä sivun kautta, mutkan myötä. Nukkuminen ei onnistu, kun jokaisessa asennossa juilii. Alkuun en tajunnut näiden johtuvan triggereistä, mutta kun sen yhteyden silloin oivalsin ja alettiin oikein murjoa niitä solmukohtia (mitkä tuntuu ihan selkeästi) latsien sivuissa, sain elämääni vähän takaisin taas. Ne ärtyy rintatreenistä, ja siksi en rintaa treenaa. Välillä ärtyvät itsekseen. Ja nyt kun tajusin tämän erbin pareesin tässäkin touhussa, niin ei kai se ole ihme, että itsekseen ärtyvät, kun lihakset selässä toimii väärin koko ajan, mistä seuraa kaikenlaisia jumituksia. Vähemmästäkin sinne tulee suurempiakin ongelmia ja erinäisiä solmukohtia.

Viimeisimpänä on tullut mukaan jalat ja niiden oireilu. Edelliskesänä tulehtui molemmat akillesjänteet postia jakaessa ja tuon jälkeen jalat ei enää palautuneetkaan ihan normaalisti. Akillesjänteet paranivat, mutta pohkeet ja penikat alkoivat oireilla. Hieronta auttoi vain hetkeksi ja sitten veti takaisin jumiin hyvin pian. Paras hetki oli kahden työpaikan välissä, jolloin hieronnasta tuntui olevan oikeasti pidempiaikaista apua. Ja sitten aloitin työt kerroshoitajana. Tuona aikana jalkojen tilanne paheni entisestään (asiasta enemmän juttua tässä postauksessa). Enää ei hieronnasta ollut hyötyä. En päässyt kävelemään ilman, että jaloista tuli heti lyijyä. Menivät niin hapoille. Spiroergon tulos oli todella huono ja vastasi oireita. Heräsi epäilys jostain lihastaudista ja tuon perusteella tehtiin päätös lihaskoepalan otosta.

Lopetin työt ja jalat saivat lepoa. Kävin avaamassa ne hieronnassa toiveena, että jos nyt pysyisivät jopa auki. Ja ihmehän tapahtui, ne pysyivät auki ja ovat edelleen auki. Pääsin jälleen kävelemään ilman hapotuksia. Ennen töiden lopettamista kesäkuun loppuun olin kävellyt yhteensä 10 kilometriä. Pitkälti tuskaista kilometriä. Töiden lopettamisen jälkeen ja sen yhden ainoan hierontakerran jälkeen olen kävellyt tässä reilussa parissa kuukaudessa 20 kertaa, yhteensä 238 kilometriä. Ilman ongelmia. Tämä mielestäni kertoo hyvin vahvasti sen, että töissä nuo jalkani menivät piloille. Ei esimerkiksi lihastaudin vuoksi.

Mutta miksi ne menivät piloille? Ei normaalilla ihmisellä ne siellä olisi niin kärsineet. Ei kukaan työtovereistani kärsinyt samoista vaivoista. Toki heilläkin jalat väsyivät, kun niiden päällä oltiin koko päivä, muttei se heille aiheuttanut sitä, että ei enää päässyt kunnon kengillä vapaa-ajallaan edes mäkeä ylös. Tässä kohtaa sitten oivalsin sen, että mullahan on jalat eri paria, lantio kierossa. Multahan kuvattiin alaselkä ja lantio hiljattain mm. mahdollisen välilevyn pullistuman tai muun vuoksi. Jalkaoireita selittävää kuvasta ei löytynyt. Se mikä siellä näkyi, oli vino ranka (ei mainittu lausunnossa). Innostuin löydöstä tosi kovin, sillä tiesin sen jo etukäteen, että olen sieltä kierossa. Kuitenkin, kaksi lääkäriä mulle siitä sanoi, että se ei oikein merkkaa mitään. Että koska olen maaten kuvassa, ei sitä voi tulkita vinoksi. Ja että todennäköisesti oireissani on kyse jostain opitusta liikeradasta tai sitten lihasjumeista. Ensin harmitti, että juuri kun luulin löytäneeni syytä, se vietiinkin pois. Mutta sitten tajusin, että oli kyse mistä syystä hyvänsä, niin silti lantioni on kierossa ja jalkani eri paria. Tämä ilmenee tosiaan mm. sillä, että kyykyssä lantio kippaa. Jalat tuntuvat myös eri mittaisilta, mitä ne eivät todennäköisesti ole. Seistessä toinen jalka hakeutuu toista taaemmaksi ja esimerkiksi crossarilla suhaillessa oikea jalka menee väkisin ihan eri tasolle kuin vasen. Vaikka väkisin yritän pitää niitä samassa tasossa, jo muutaman polkaisun jälkeen se on melkein 20 senttiä taaempana kuin toinen, ja siellä se tuntuu luonnollisimmalta ja normaalilta. Astun myös sillä jalalla ulkosyrjälle ja vastaavasti toisella jalalla vähän sisäsyrjälle. Jokin on kierossa.

Ja tämä sitten taas selittää helposti sen, miksi tuollainen sinänsä normaali rasitus saattaa olla mun jaloille liikaa ja aiheutti ylirasituksen. Koska astun väärin. Teen kaiken väärin tällä kropalla! Ensimmäistä kertaa tässä kohtaa keskustelin muiden aikuisten erbiläisten kanssa heidän oireistaan ja kävi ilmi, että tämä vaivahan vaikuttaa tosiaan koko kroppaan. Heilläkin on jalat eri paria ja lantio kierossa. Erilaisia jalkaoireita. Ei ole vain yksi toimimaton käsi, on yksi kroppa, jossa on lihastasapaino päin pyllyä ja lihaskireyksiä joka puolella. Yksi kiristää seuraavaa joka kiristää taas seuraavaa, joka.. Ja sitä rataa. Todennäköisesti mun jalkaoireenikin siis johtuu erbistä. Jokin vetää sieltä lantion kieroon ja jalat eri parisiksi. Välillä kun lähden kävelylle, tuntuu jalat niin eri parisilta etten osaa melkein niillä kävellä. Askeleet ei suju normaalisti ja tunnen tuon oikean puolen jalan (sama puoli kuin erbikäsi) koko mitaltaan joka askeleella, pakaraa myöten. Toista jalkaa en tunne epänormaalina. Molemmat rasittuu silti, ja omalla tavallaan. Oikeassa ärtyy it -jänne lähes poikkeuksetta pidemmällä lenkillä ja vasemmassa alkaa vaivata polvitaive (kireä pohje tai takareisi), sekä isovarpaan tienoo päkiässä. Yleensä noin kilometrin jälkeen lihakset on sen verran lämmenneet joka puolella, että eriparisuus ei enää tunnu niin selvästi. Alaselkäni myös rasittuu säännöllisesti, mikä ei varmasti sekään ole enää mikään ihme.

Tässä kohtaa peruutin sen lihasbiopsian. Tajusin, että oikeampi osoite olisi fysioterapeutti tai vastaava. Sellainen, joka on perehtynyt erbiin aikuisella (kaikki tuntuu olevan perehtyneitä vain lasten kuntouttamiseen tästä vaivasta) tai että olisi muutoin alansa huippuammattilainen. Näkisi tämän kropan ihan kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on ja mikä vaikuttaa mihinkin, mikä toimii mitenkin ja miksi. Ja mitä sille voi tehdä. Korjata sitä tuskin koskaan voi, kun tuo käsi kuitenkin on tuollainen, kun sille nyt ei mitään voi. Mutta että jos näitä laajempia vaivoja saisi pidettyä kurissa jollakin tapaa. Ehkä se hoito on asia, johon saa sitoutua loppuelämäksi, mutta mikäs siinä. Nyt etsin rauhassa tätä ammattilaista itselleni, kiire ei ole. Ensimmäistä kertaa kaiken oireilun jälkeen voin vähän hengittää. Enää ei tarvitse selvittää ja ihmetellä ja vähän ehkä välillä pelätäkin, vaan nyt tässä on vaikka loppuelämä aikaa löytää se oikea ihminen tätä hoitamaan.

Voin sanoa, että olo on todella valaistunut ja keveä. Yli seitsemän vuotta tätä on selvitelty. Kukaan ei ole koskaan osannut yhdistää erbiä tähän, tosin olen itsekin siitä tiennyt vasta pari vuotta, joten en voi syyttää lääkäreitä. Jos olisin tästä tiennyt (mitä ei siis tahallaan ole minulta pidetty piilossa vaan kun kaikki on ulospäin toiminut normaalisti niin se on vain unohdettu), niin olisin ehkä voinut valita toisenlaisen työpaikan aikoinaan. Oireilu alkoi Nokialla töitä tehdessä, jossa tein alkuun pitkään hyvin rutiininomaista työtä, samoilla liikeradoilla ja samaan tapaan joka ikinen päivä, vuodesta toiseen. Tällaista ei erbiläisille välttämättä suositella, sillä siinä teet sitä samaa liikerataa ja hommaa päivästä ja vuodesta toiseen väärin. Lisäksi olen oikeakätinen, eli vamma on tuolla käyttökäden puolella. Ei ole kovin suuri ihme, että siitä alkaa seurata suurempiakin vaivoja. Niin suuria, että epäiltiin sitä aivoinfarktia TYKS:ssä asti.

Voi, kuinka monta lääkärikäyntiä tähän mahtuukaan. Olen nähnyt varmasti sata lääkäriä, yleislääkäreitä ja erikoislääkäreitä, olen soitellut paniikissa neurologiseen päivistykseen monesti, käynyt päivystyksessä monesti, olen pelännyt henkeni edestä, olen maannut magneettiputkessa niin monta kertaa etten edes muista kuinka monta, olen ollut sairauslomalla asiaan liittyen kuukausia yhteensä. Olen käynyt läpi kaikenlaisia kummallisia testejä, olen kieltäytynyt testeistä mitkä eniten pelottaa (onneksi!), olen kieltäynyt jäämästä neuropolille yöksi suosituksista riippumatta, olen antanut verta varmaan sata putkea ja kuullut kerta toisensa jälkeen, että mitään vikaa ei testeissä näy ja jos jotain on ollut, niin se ei ole ollut selittävää. Olen kuluttanut tuhansia ja taas tuhansia euroja tähän kaikkeen. Ja olen useammin kuin kerran kuullut sen, että mun pitäisi käydä psykiatrilla tarkistuttamassa se, ettei tämä kaikki vaan ole suinkaan mun päässäni. Tai kuullut, että stressistä se kaikki vaan johtuu. Ja että jos korvat on äänille yhtäkkiä yliherkät, hanki kuulosuojaimet. On tosissaan epäilty lihastaudin ja aivoinfarktin lisäksi kerta toisensa jälkeen erinäisiä hormonijuttuja, ms- tautia, aivokasvainta, verenkiertohäiriöitä, reumasairauksia. Vaikka mitä.

En ikinä unohda joidenkin lääkäreiden nimiä, niin hyvässä kuin pahassa.

Vaikka itse tähän lopputulokseen tulinkin ja itse oivallukseni tein, on tässä matkalla tietysti moni ihminen vaikuttanut siihen, että tässä pisteessä nyt ollaan. Ilman kaikkea tapahtumaa tässä välissä en olisi ehkä koskaan oivaltanut tätä. Muutamia mainitakseni, hierojani Pekka tietysti, lääkärini Vilho Ahola ja Lihastohtorikin on ollut avuksi, sekä sitten Helsingin Urheilulääketieteen Säätiö.

Nyt on hyvä olla kaikkine vaivoineni, kun tiedän mistä ne johtuu ja että kun joskus löydän sen asiantuntijan tätä kaikkea ihmettelemään, voin saada jotain näistä vaivoista ehkä kuriinkin. Mutta mulla on aikaa nyt odottaa. Ihan niin kauan kun siihen tulee menemäänkin aikaa. Enää ei ole kiire. Jee.

IMG-20150827-WA0004
Kuvituskuvana viime viikon katsauksesta vahingossa unohtunut kuva. Kun ei muuta nyt ole.

12 vastausta artikkeliin ”Mystery: solved”

  • Mä oon tullut siihen tulokseen, että kropassa harvoin on sellaista pitkäaikaista vammaa (tai miksi sitä kutsuisi), että se ei vaikuttaisi kauttaaltaan ja ympäriinsä. Ihan näiden omien oireilujeni perusteella. Mullehan fyssari sanoi, että lantio on usein kaiken pahan alku ja juuri. Kun se on vinossa, sekä ylä- että alakropan lihakset alkavat työskennellä väärin. Keho yrittää korjata käyttämällä vääriä lihaksia kompensoidakseen vajauksia.

    Toivottavasti löydät hyvän fysioterapeutin!

    • Näin se on. Yksi vaikuttaa aina seuraavaan ja siitä taas seuraavaan. Sitä voi varsin helposti saada koko kropan tasapainot ihan sekaisin. Lantio on sopiva siinä keskellä, mikä varmasti aiheuttaa molempiin suuntiin ongelmia, jos siinä on ongelmia.
      Kyllä mä joskus löydän hyvän. Nyt pitää ensin löytää se ihan pelkkä terapeutti ja käyttää rahat ensisijaisesti siihen ja sitten katotaan milloin aletaan liittää tuota fysio -sanaa siihen eteen. :D

  • Yhdyn Eikkuun, tai siis pikemminkin Eikun fyssaan: Lantio kaiken pahan alku ja juuri. Mulla tuloksena just toi it-jänne-ongelma, lisäksi ison reisilihaksen ongelmat.

    Eiköhän siis löydetä itsellemme hyvät fysioterapeutit! Mä piän meille peukkuja! :)

    • Varmaan monesti onkin noin. Mullahan kaiken pahan alku ja juuri on käsi ja sen takia lantiokin. Ja kaikki siinä ympärillä, ala- ja yläpuolella. :D Jospa tästä vielä joskus tulisi kelpo kappale, tsempit sullekin! :)

  • Joo just näin, kroppa on kokonaisuus ja kun yksi osa siitä kokonaisuudesta ei toimi kunnolla, muukin kroppa alkaa ennemmin tai myöhemmin oireilla. Lopulta sitä on sitten aikamoinen työ selvittää, että mikä on syy ja mikä seuraus. Sillä tutkimusmatkalla olen itse tässä edelleen..

    Hyvä fyssari on kyllä kullanarvoinen apu!

    • Sinä tiedät sen vähintään yhtä hyvin kuin minä! Toivottavasti sullekin joskus joku keksii syyn, mikä sun kroppaasi niin kuormittaa väärin. :(
      Salettiin on kyllä kullanarvoinen apu alansa ammattilaisesta. Mä haluan vaan parasta näissä asioissa ja sen löytämiseen tähdätään. :D

  • Mulla on lantion väärään asentoon ja käden puutumiseen auttanut kalevalainen jäsenkorjaus. Siinä keskitytään kehoon kokonaisuutena ja siihen että keho itse korjaa itsensä. Kannattaa kokeilla..
    Hyvät sivut sulla, tsemppiä!

    • Et ole ensimmäinen joka tässä lantion jutussa suosittelee kalevalaista jäsenkorjaajaa. Mulla sitten taas oikeampi osoite olisi neuropuolen fyssarit (näitä on ammattilaiset ja muut erbiläiset suositelleet). Sieltä löytyy se ammattitaito, mikä tällaisia vastaavia ogelmia osaisi kuntouttaa.
      Kiitos!

  • moi!
    minäkin suosittelen testaamaan kalevalaista jäsenkorjusta.. toki onhan se niin, että jollekin jostakin on apua ja toiselle taas ei. mutta ainahan kannattaa ainakin kokeilla :)

    • Moikka Tanja,
      Mä en nyt oikein tiedä miksi mun pitäisi mennä kokeilemaan mitään ihan vain kokeilun vuoksi, kun ammattilaiset on mulle suositelleet apua muualta, mistä sitä varmasti saa. On eri asia sitten että jos sieltä, mistä sitä apua pitäisi varmasti saada, ei sitä saakaan. Sittenhän sitä voi ihan vain kokeilun vuoksi mennä minne vaan, tekemään mitä vaan.
      Kun on seitsemän vuoden ajan kokeiltu yhtä sun toista, kun ei ole mistään mitään tiedetty, niin olen kyllä aika täynnä kaikkea kokeilua. Varsinkaan kun sitä ei ole tässä kohtaa vihdoin enää tarpeellista harrastaa.

      • Mun on nyt aivan pakko liittyä tähän jäsenkorjauskeskusteluun, ja sanon sulle: mene käymään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. :) Takaan 100% että jos jäsenkorjaaja tietää mitä tekee, oot aivan eri ihminen hoidon jälkeen. Jäsenkorjaus toimii niin hyvin kropan kanssa yhteistyössä. En tiedä miten tän saisi sulle parhaiten nyt esitettyä, mutta aivan ehdottomasti suosittelen menemään.
        Mulla ei ole koskaan kroppa ollut samaa mieltä hierontojen kanssa, aina on mennyt vaan pahemmaksi ja olo todella tukalaksi. Fyssarikäynnit lähinnä turhautti, kun tuntui ettei mitään muutosta tapahtunut. Melkein harmitti ensimmäisen jäsenkorjaushoidon jälkeen etten ollut tajunnut aikaisemmin mennä kokeilemaan :)
        Sekin on vielä kaikenlisäksi fakta, että hoito ei missään nimessä häiritse sun muita korjaustoimenpiteitä :)

      • Teitä voi tulla vaikka tuhat tänne suosittelemaan sitä enkä siltikään ole menossa. :D Vasta sitten jos joku erbin pareesista kärsivä on kokenut saavansa sieltä apua ja suosittelee sitä mulle, voin sitä harkita. Tai jos kalevalainen jäsenkorjaaja mainostaa olevansa erbiasiantuntija ja hänellä on sen tueksi tarinoita hoidon onnistumisesta, eli ei pelkästään mainosta olevansa joku ihmeen superammattilainen.
        Muutoin on kyse ainoastaan mielipiteistä ja voin taata, että en edes harkitse kyseiselle korjaajalle menemistä ennen kuin joku sellainen sitä suosittelee, jolla on mun tilanteeni kannalta merkitystä.

Kommentointi on suljettu.