Mukarauhallinen iltalenkki

Eilinen oli ihan huikea päivä. Ja migreeni näytteli siinä erittäin suurta osaa! Tuosta itse tapahtumasta raportoinkin jo eilen, että riivatulla sohvalla se iski.. :D Mutta se oli jälleen lievä, ehkä vielä lievempi kuin viimeksi, eli en huomannut edes ajatuksen/puheen takkuamista. Toki olin yksin, eikä silloin tule niin paljoa höpöteltyä kesken kohtauksen, mutta aina välillä testaan kulkeeko puhe, tietysti. :’) Ja tuo yltää ihan ajatukseen asti, eli ajattelustakin tulee samaan aikaan vaikeaa. En huomannut eilen! Siellä olin taas pimeässä pipo päässä ja hanskat kädessä ja oottelin, että näköhäiriö menee jälleen oli.

:D Meni se ohi!

Mulla oli tosi hyvä fiilis koko ajan ja ootin tosiaan vaan, että näen taas jotain ja sitten kirjoittelin päivityksen blogiin ja miehelle lähti sähköpostia töihin semmoisella näppäilytahdilla, etten edes tiennyt moiseen kykeneväni! Näiden parin viimeisen migreenin jälkeen on tosiaan ollut aivan euforinen olo. Se on kuin kymmenen kuppia kahvia ja valloittaa voisi vähintään ihan koko maailman!! Olen muutamaan otteeseen myös herännyt tällä fiiliksellä, yhdistettynä omituiseen katseeseen ja huikeaan väsymykseen, mikä tarkoittaa, että olen yöllä saanut migreenin. Sitäpaitsi tämä eilinen tuli jälleen oikealle puolelle, eli öisin on hoidettu vasen jo kahteen otteeseen. Tarkoittaa myös aika tiuhaan näitä tulleen.. Todennäköisesti ollaan kymmenessä, joista kahdeksan on valveilla tullut. No mutta, se olo mikä sen jälkeen on nyt tullut, on jo melkein koko migreenin arvoinen!! En osaa edes selittää sitä. Se on aivan huikea. Oonkohan ikinä eläessäni ollut niin täynnä energiaa! :D Ihan mahtavaa! Googlettelin myös eilen mielenkiinnosta, että onkohan tuo kuinkakin yleistä ja kyllä useampi raportoi asiasta. Toisilla se iskee vaikka kaksi päivää ennen kohtausta. Silloin kun mä olin ajautunut sairaalaan niiden kolmen ensimmäisen aivan kamalan kohtauksen jälkeen, olin aika kateellinen niille, jotka kuuleman mukaan kokivat euforisia tunteita. No ei tartte olla enää! Oikeasti en ole kokenut mitään vastaavaa koskaan. Kyllä mä nautin, niin kauan kun näitä kestää. Ne kamalat voi palata milloin vaan.

No mitä sitten tapahtuu, kun migreenieuforiassa lähtee illalla sateisessa kelissä rauhalliselle iltakävelylle? Ei se mitään kävelyä ole! Siis ei voinut vain kävellä. Mun oli yksinkertaisesti pakko juosta. Mies-rukka tuli mukaan vain verrytelläkseen vähän jalkojaan puolimaratonin jälkeen ja joutui hölkälle. :D Mentiin kyllä hänen tahtiaan, ihan vain fiksuussyistä, lukuunottamatta omia yksittäisiä järjettömiä spurttejani ja loikkahyppyjäni pitkin mäkiä. Siis se energian määrä.. Huhhuh! Loppujen lopuksi mentiin 9.32km välillä kävellen, välillä hölkäten ja välillä lehmiä kattellen. :D Ja välillä loikkien ja välillä spurtaten täysillä.

Muu! Mä olin kuorinut yhden välikerroksen vaatetta jo pois. :D Hirvee hiki!

Lehmät oli taas ihan parhaita. Ne lähti juoksemaan meidän rinnalla samaa matkaa. Siis ne on kun koiria! Mä en ole koskaan törmännyt samanlaisiin lehmiin, en ikinä missään. :D Joka laitumelta löytyy vähintään yksi, joka innostuu kun ollaan kohdalla, heittää takakoipia ilmaan ja hyppii kun innokas koira ja lähtee juoksemaan rinnalla. :DD Mää en kestä noita! Yleensä koko laitumellinen lähtee mukaan! En kestä! Ja sitten ne pysähtyy ja yskii ja tuijottaa. :’D

Aikaa meillä meni tuohon päälle yhdeksään kilometriin kaikkineen 1:38min. Keskinopeudeksi tuli pysähdysten ansiosta 10:30min/km. Mutta olihan kiva juosta ja hölkötellä! Kotona oltiin vissiin vasta joskus yhdeksän aikoihin. Otetaan siis huomioon, että me ollaan aina nukkumassa jo ennen kymmentä. :D Tuon jälkeen jouduin käymään suihkussa, hieronta piti suorittaa ja iltapalakin syödä. Eikä meinannut uni tulla! Mä vielä myöhään sanoin, että mää tahdon juoksemaan. :D

Tänään en herännyt kovin pirteänä. Ensimmäistä kertaa vissiin kolmeen viikkoon en noussut yöllä vessaan ja nukuinkin aivan taju pois koko yön. Aamulla koski selkää, niskaa ja hartioita. Korva kiekui ja lihakset oli ihan kireät. Tuon vuoksi väsytti aika kovin. Väsymys on erilaista kuin migreeniväsymys, lisäksi katseesta näki, ettei yöllä ole kohtausta tullut. Eilen aamulla sen sijaan tiesi, että yöllä oli ollut migreeni, kun olin tosiaan aivan hulvattomalla päällä, lisäksi väsytti aika julmetusti ja silmissä oli jotain niin outoa taas. En osaa kuvailla miten sen näkee, mutta se on huomattavaa. Tänään ei ollut semmosia, eli ihan vaan järjetön selkäpuolen jumitus. Meni eilinen selkätreeni perille tosiaan. Meni kyllä vatsalihastreenikin. Ja jalkoihin koskee myös. :D Eli iso au! Vähän koitettiin jo aamulla hieroa, mutta oli se aika mahdotonta. Ihan on hellänä. Ensi yöksi kuumaa lätkää taas, josko se siitä. Tänään olikin sopivasti tietty tuota hartiaosion treeniä, kun vuoroon pääsi hauikset, ojentajat ja olkapäät!

Toi on yksi niistä kolmesta you know. Tukasta ei kannata välittää. :D

Kyllä sitä siinä mietin, että kannattaako tehdä, mutta järkeilin tuon hartiaseutuni tuntien, että se tykkää siitä, kun pääsee liikuttelemaan. Siispä laitoin liikutellen! Eikä tarvinnut vähentää toistoja tai pienentää painoja, ei se treenissä vaivannut kyllä laisinkaan. Tosi hyvä fiilis oli ja treeni oli hyvin hapokas. Vatsa yltyi huutamaan yllättäen kesken kaiken ja mussutin onnellisena riisikakkuja ja taas jatkoin. :D

Mää niin koitin, että tuolleen kun puhaltaa niin olkapäät voisi pompsahtaa esille?! :D

Tällä kertaa treeniin meni 1:18, johtuen siitä, että päätin heti alkuun tehdä Arnold’s 21:n sijaan Arnold’s 30, eli 10-10-10. Ja neljä sarjaa. Oi, hapotusta! Muita ihmeellisyyksiä ei sekaan mahtunutkaan, perinteisiä ranskalaisia ja vipareita ja hammereita. Ja koska huomenna on (jos migreeni suo) jalkapäivä, niin tänään en enempää koipia rasittanut millään aktiviteetilla. Sen sijaan MENIN SOHVALLE. Koska mua väsytti tuon selän takia ja ajattelin, että jos sieltä sais vaikka migreenieuforiaa! :DD Mutta ei nyt sitten tietenkään iskenyt, kun oikein menin testaamaan, että onko se riivattu sohva vai ei. :’D Oottelin vajaan tunnin! Ei sitten, pakko oli raahautua väsyneenä päivän aktiviteetteja kohti.

En ole varma selittyykö se eilinen kohtaus ilmanpaineella. Kyllä siihen käppyrään tuli selkeä notkahdus, mutta en nyt tiiä. Ei niin iso heitto ollut eikä se siinä migreenikohtauksen tienoilla liikahtanut muutamaan tuntiin. Sen sijaan ruokailuissa oli pari asiaa; söin sen omenan siinä sohvalla. Omenan voin yhdistää nyt kolmeen kohtaukseen, joista yksi on se viisi vuotta sitten yöllä tapahtunut. Silloin söin omenan, kun heräsin hetkeksi. Ja yksi oli lauantaina, jolloin aamupalalla kävinkin miehen omenapussilla, kun omat oli loppu. Valitettavasti muitakin tekijöitä on, kuten saksanpähkinät. Niitä nappasin eilen pari ruokailun jälkeen ja siitä pari tuntia niin tuli kohtaus. Käytän niitä myös iltapalarahkassa aina, mikä taas voisi selittää yölliset kohtaukset. Pähkinäthän sisältää tyramiinia. Mutta triggeriehdokkaat ei kesken lopu ja listalla on mm. pyykkipylveri. :D Sitä tietty haistetaan, ei maisteta, huom.. Ei näitä vaan voi tietää. Ilmanpaine on mun ykkösvaihtoehto. Tänään se on nousussa. Oisin kyllä oottanut kohtausta jo tässä kohtaa.

Ruoaksi kohtalaisen köyhän näköinen annos.. Kauppapäivä. :D Mutta myskikurpitsamuussia siinä on. Ei oo muutamaan viikkoon meillä tuota ollutkaan! Kyllä taas maistui. <3 Soijajogurttiin tein. Miehelle paistelen jotain pakastevihanneksia siihen rinnalle kyllä vielä. Niissä kun on maissia, niin en niitä itte syö.

Nyt mää haen kipukoukun käteen ja tökin vähän selkää. Jännityksellä seurataan ilmanpainekäppyröitä tietty koko ajan!

6 vastausta artikkeliin ”Mukarauhallinen iltalenkki”

  • Mä en kestä noita lehmiä enkä migreeniflowta :D Kauheeta, että joudut kärsimään migreenistä, mutta oikeesti mua on enemmän naurattanut jo pari viimeistä postausta! Innolla odotan tulevaa :) Toivottavasti migreenin syykin selviäisi joskus, vaikken siitä itse kärsikään, niin tämä on äärettömän mielenkiintoista! Voidaan ainakin arvailla. Hauska tuo sohvakokeilukin :D

    • Hahaa, joo en mäkään ja sit en mäkään! :D Mä oon kyllä niin iloinen, että toistaiseksi migreeneihin on löytynyt tällainen parhausvivahde ja flow! Jokin niin kamala onkin ollut niin kivaa! :) Ja se on tietysti hyvä, että mielenkiinto riittää sinne toisellekin puolelle ruutua, vaikkei tämä nyt ihan jokaista tosiaan koskekaan.. On tää jännää! Riivatut sohvat ja kaikki! :’D

  • Oon naureskellu näille sun lehmä-ihmettelyille, koska oon töissä navetassa eli työpäivät kuluu erittäin vahvasti lehmien parissa :D Ja tottahan se on et lehmä on todella utelias eläin :D Navetassa ku pörrää niien parissa nii aina joku niistä pysähtyy ihmettelemään et mitä tuo ihminen oikeen touhuu. Tänää tuli käveltyä hiehojen laitumen läpi, ja pysähdyin juttelemaan niille ja eikös sieltä kohta tullukin tyypit mua moikkaamaan. Sitte ku lähin kävelemään kohti porttia nii koko lauma nätissä jonossa käveli mun perässä :D Mahto näyttää huvittavalta jos joku näki :D Ite poistuin portista ja hiehot jäi laitumelle ihmettelemään et miks ne joutu jäämää sinne (olivat aiemmin päivällä karanneet, joten tais olla hieman reissufiilistä päällä) :) Lehmähän on myös siitä hömppä otus et tutkivat asioita kielellään :D Eli jos menee tarpeeks likelle nii takuulla nuolasevat, vasikat se lisäks tietty imevät kaikkea mistä kiinni saavat :D Oho, tulipahan pitkä lehmäviesti :D

    • Ihana, lehmätarinat on aina tervetulleita! :D Mä olen maalla osittain kasvanut ja naapurin navetassa viettänyt niin paljon aikaa kun vain oli mahdollista, luvallisesti tai illan pimeydessä salaa. :DD Siellä oli pikkusia vasikoita, jotka imasi koko käden suuhunsa ja sekös oli ihanaa! :’) Kova sana oli kanssa mennä aitauksiin hyppimään kun oli pimeää, siellä ne silmät kiiluen kattelivat meitä.. :’D Mutta niin, en mä tämmösiä kantturoita oo koskaan ennen kohdannut, jotka pomppii ilmaan rinnalla kuin innokas koira :D Ihhih. Kantturat. <3

  • Varo vaa mitä toivot, saatan alkaa kertoo lehmätarinoita vaikka joka päivä :D Ite oon navettaan eksyny vasta muutama vuos sitte ku päätin vaihtaa alaa ja hain opiskelee eläintehoitajaks. Mut heti ekoista navettavuoroista alkaen oon tykänny lehmistä ja kovin <3 Vasikat on kyl nii hönöjä, ne imee vaikka kyynerpäätä posket lommolla :D Turha siinä sitte selittää ettei sieltä mitää maitoa tule x) En mäkään kyl tuommosia pomppivia koira-kantturoita oo nähny :D Mut hyvin lemmikkimäisiä kyl, etenkin suomenkarjan edustajat on monesti erittäin persoonallisia tyyppejä <3 Nyt on vasikkalaumassa yks länsisuomen karjan sonnivassu, ja se on kyl nii huvittava tapaus, tulee vähä mieleen Pikku Myy sen luonteesta :D

    • Tää sopii mulle! :D Mäkin olen muuten paristi pyrkinyt erääseen eläintenhoitajakouluun. Ei onnannut, kun sisään pääsi niin vähän ja tietyillä kriteereillä meni toiset ohi aina, kun multa puuttui tarvittava kokemus. Hmph! Että oot kyllä ihanissa hommissa siellä! Kantturarakkautta <3 :D

Kommentointi on suljettu.