Mitä minä syön ja miksi?

Noniin, sitten sitä lupailemaani päivityspostausta aiempaan moiseen postaukseen, jonka kirjoitin jo elokuussa 2012. Tarkoituksena saada siis saman postauksen taakse tälläkin kertaa kaikki se, mikä ohjailee syömisiäni ja juomisiani. Perusrunkohan on pitkälti sama kuin tuolloin muinoin, mutta onhan siinä muutoksiakin tullut. Johan ne kaloritkin on melkein tuhannella lisääntyneet, joten pakostikin joku on vähän muuttunut! :D Tämäkin on pitänyt kirjoittaa jo niiiiin monta kertaa, mutta koska kyseessä ei ole mikään maailman lyhyin postaus, on se jäänyt odottelemaan parempaa aikaa jo kuukausikaupalla. Mutta nyt se on tässä!

Syön tavalla, joka tukee hyvinvointiani, oli se sitten kehon tai mielen hyvinvointia. Vatsa on herkkä, kuten on monesti käynyt ilmi, ja se sanelee paljon siitä mitä syön. Vatsan lisäksi ruokavaliotani sanelee vegetarismi, eettisyys, terveellisyys ja periaatteet.

Edelleen ruokin ensisijaisesti kehoani, enkä mieltäni. Mutta edelleen nämä ovat pitkälti yksi ja sama asia. En syö mitään, mikä on mielestäni pahaa, mutta en myöskään laita kehooni mitään, mistä se todella suuttuu, vaikka olisi mielestäni kuinka hyvää. Tämän hetkinen runko syömisissäni on kehoni itsensä päättämä ja se (ei niin yllättäen) toimii kaikista parhaiten hyvinvointia ajatellen.

Valitsen aina pitkälti niiden tuotteiden sisältä, joita tahdon käyttää, sen terveellisemmän vaihtoehdon. Poikkeuksia saattaa olla siellä täällä, mutta useimmiten näin. Esimerkiksi koska olen valinnut käyttää maapähkinävoita, olen valinnut (tietysti) sokerittoman version, ja sen lisäksi siinä on eettisesti kerättyä palmuöljyä, joka oli myös yksi kriteeri sen ostamiselle. Toisissa asioissa voi tehdä kompromisseja, mutta toisissa asioissa ei. Periaatteistani hyvin harvoin, jos koskaan. Oisi maapähkinävoit jääneet kauppaan, jos tuota eettisesti ookoota versiota ei olisi löytynyt.

En tarkoituksella noudata mitään ruokavaliota, paitsi yleisterveellistä (plus tietysti olen se vegetaristi), vaikka vatsani onkin valinnut itselleen FODMAP -ruokavalion sopivimmaksi. Ilman, että olin kyseiseen ruokavalioon edes koskaan tutustunut. En myöskään koskaan seuraa mitään trendejä sen suhteen mitä syön tai en syö (maidoton, gluteeniton, VHH, 5:2, paleot, ketoosit, mitä kaikkea näitä nyt on), vaan seuraan vain ja ainoastaan sitä, mitä mun kehoni tahtoo/ei tahdo ja mitä mieleni halajaa. Moiset ruokavaliot ei itseasiassa herätä juuri minkäänlaista kiinnostusta, ellei ihminen tee niitä oikeasti terveyttään edistääkseen, eli hyvästä syystä. Paasaamista yhdestä ja ainoasta oikeasta ruokavaliosta en jaksa kuunnella laisinkaan, enkä todellakaan usko siihen, että yksi ja sama ruokavalio sopisi kaikille. Henkilökohtaisia juttuja.

Itselleni terveellinen ruokavalio tarkoittaa lähinnä sitä, että annan keholleni vain asioita, joista se oikeasti hyötyy, ja että pää pysyy kanssa touhussa mukana, eli sen pitää olla miellyttävää myös makunystyröille ja mielihaluille. Terveellisesti syöminen ei minulle tarkoita missään nimessä mitään kaloritonta aspartaamimehukeittolitkua tai mitälie keinomakeutettuja puddingeja, eikä myöskään kookosöljyä tai muitakaan kookosjuttuja. Kookosöljy ällöttää ihan valtavasti jo ajatuksena, eikä se nyt muutenkaan istu mun näkemykseeni terveellisestä ruoasta. Mutta terveellinen ruokavalio ei minusta ole mikään yleiskäsite, vaan se on pitkälti jokaiselle oma. Se on sitä, miten ihminen terveellisen käsitteenä mieltää ja mitä syömällä juuri kyseinen ihminen voi parhaiten.

Listatakseni muutaman pääkohdan siitä, mitä en syö koskaan ja mitä välttelen:

En syö/juo koskaan:

– alkoholi
– perinteiset herkut, roskaruoat, mitä näitä nyt on (kohta kolme vuotta ilman, miksi? Siitä lisää täällä)
– eläimet
– liivate (poislukien määrätyt lääkkeet, jos vaihtoehtoa ei ole)
– aspartaami
– voi, kerma, ynnä muut vastaavat, sekä täysrasvaiset maitotuotteet
– limut, mehut (sokeriset litkut tai keinotekoisesti makeutetut)
– rasvassa uitettu, sokerissa upotettu (sokeria ei kotona ole muutenkaan koskaan)
– kofeiini

Vältän (jos ei puhuta nyt FODMAP -ruokavalion jutuista, vaan ylipäätään):

– kananmunat, en osta niitä koskaan kotiin, enkä tahdo niistä tehtävän mulle ruokaa. Ravintola-annoksessa ok.
– viljat
– soijatuotteet (koska vatsa ja koska soijan käyttö säännöllisesti ei sekään muutenkaan istu mun terveyskäsitteisiini)
– kumariini (siksi ceylon -kaneli)
– valmistuotteet
– keinotekoiset makeutusaineet (paitsi se aspartaami on siellä ei koskaan -listalla)

Keinotekoisista makeutusaineista voisin sanoa sen verran, että ainoana niitä mun käyttämissä tuotteissa on joissakin Questin patukoissa, joita tosin nykyisellään tulee nähtävästi syötyä kerran vuodessa. :D Kuten linkinkin takaa selviää, kyseessä on sukraloosi ja sitä on per patukka 0.008g. Jos olisi aspartaami niin sitten en söisi laisinkaan. Tämän pienen sukraloosimäärän sallin olevan olemassa vain siitä syystä, että noita patukoita tuli hankittua ennen kuin aloin ainetta vältellä. Mitään uutta tuotetta en enää sukraloosilla hankkisi ja jos joskus lopetan niiden patukoiden syömisen kokonaan, pääsee sekin tuonne ei koskaan -listalle.

Päivän ruokakaava menee suunnilleen seuraavaan malliin: aamupala, aamun välipala, ekstrapalahetki ennen treeniä, palkkari, lämmin ruoka, myöhäisen iltapäivän välipala, iltapala. Jos ennen treeniä nautiskeltava ekstrapala (banaani) lasketaan ateriaksi, niin syön seitsemän ateriaa päivässä. Yksi niistä on lämmin ateria. Sisällöltään nämä suurimmaksi osaksi vaihtelevat. Ainoastaan välipala iltapäivällä on vakiintunut rahkaksi, samoin iltapala on ollut se rahka jo vuosia. Jos taas verrataan siihen edelliseen ruokapostaukseen, niin silloin söin samat ruoat samaan kellonaikaan. Se toimi silloin, mutta ei toimisi enää!

Jos makroja katselee, niin pääasiassa niiden lähteet menee näin:

Hiilihydraatit saan riisimaidosta, smoothiesta, hedelmistä, marjoista, riisikakuista, perunasta, riisistä, hillosta (jossa ei ole lisättyä sokeria).
Proteiinit saan raejuustosta, rahkasta, riisiproteiinijauheesta ja mahdollisesti reissun päällä patukoista.
Rasvat saan oliivi-, rypsi- (rapsi-) ja pellavansiemenöljystä, maapähkinävoista ja parapähkinöistä.

Makrojahan en sen enempää muuten laske, enkä kaloreita. Saatan tarkastella niitä mielenkiinnosta silloin tällöin, jos ruokavalio on kovasti muuttunut, että tiedän missä mennään.

Ravintosisältöjä tutkin, ne on minusta hirveän mielenkiintoisia ja ilman sitä en saisi koskaan tietää mikä on terveellistä ja mikä ei, mikä istuu mun periaatteisiin ja mikä ei, mikä sopii vatsalleni ja mikä ei. Mitään ei kotiin hakinttuna mene suusta alas jos en tiedä mitä siinä on. Minusta suurin palvelus, mitä kukaan terveydestään välittävä ihminen voi itselleen tehdä, on oppia lukemaan ravintosisältöjä.

Osittain tähän samaan liittyy sekin, että kyseenalaistan kaiken. Ylipäätään, mutta myös ruoka-asioissa. Mulle on vaikea myydä mitään mitä en koe oikeasti tarvitsevani. En ole ostanut kookoksen terveyskäsityksiä, enkä superfoodien hienoutta. En usko jokaista tutkimustulosta siitä tai tästä kyseenalaistamatta ensin, enkä usko yhtäkään kohuotsikkoa ennen kuin olen tutustunut asiaan läpikohtaisin. Enkä välttämättä usko siltikään. Tästä huolimatta en väitä olevani oikeassa. Olen oikeassa vain itselleni, sillä vastaan vain siitä, mitä tästä suusta menee alas.

Lisäravinteista käytän vain niitä, mitkä olen kokenut välttämättömäksi tai tarpeelliseksi. Niistä lisää täällä. Superfoodeja en käytä. En myöskään vastusta, mutta en jaksa juuri kiinnostuakaan.

En koe tätä syömistyyliä millään lailla rajoittavaksi, enkä nipota. Jotkut asiat on ja pysyy, esimerkiksi mulle on turha lähteä tuputtamaan sitä pullaa, kakkua tai suklaata. En syö, syö itte. Mutta esimerkiksi jos mennään ulos syömään niin kaiken ei tarvitse olla niin terveellistä kuin kotiruoka. Roskaruokaa se ei tule olemaan, mutta jotain muuta kyllä. En kysele jokaista ainesosaa, enkä vaihda lohkoperunoita vihanneksiin. Mutta tosiaan, jos tämä olisi rajoittava tyyli syödä, en söisi näin. Se on niin yksinkertaista.

Terveys ennen kaikkea. Tärkeintä on, että kehoni voi hyvin. Mieli voi aina parhaalla tavalla, kun kehokin voi hyvin. Kun keho voi huonosti, kun vatsa ei toimi parhaalla tavalla, silloin mielikin voi huonommin. Uskon, edelleen, että ihmisen yleisterveys lähtee suolistosta. Jos suolisto voi huonosti, se vaikuttaa niin laajasti niin moneen asiaan. Ravintoaineet ei imeydy, vaikka kuinka ottaisi purkista vaikka mitä vitamiinia. Suoliston pitää olla kunnossa. Jos sinne lappaa epäsopivaa tavaraa päivästä toiseen tai kerta toisensa jälkeen, ei voi odottaa pysyvänsä terveenä ja hyvinvointisena. Uskon, että monet flunssat ihmiset aiheuttavat itse itselleen sillä, että sairastuttavat suolistonsa ja sitä kautta kehonsa. Itse olen iloinen, että ennen niin perinteiset kevät- ja syysflunssat ovat nyt pysyneet poissa puolisentoista vuotta. Yhtä kauan, kuin viljojen jättämisestäkin on aikaa. Eiköhän se flunssakin sieltä vielä iske, mutta toistaiseksi olen siitä pysynyt erossa yhtäjaksoisesti kauemmin kuin varmaan ikinä ennen.

Ja viimeisenä: mulle on aivan sama miten sinä syöt. Mielenkiintoista se toki on, mutta tarkoitan sitä, että en pidä omaa tapaani ainoana oikeana muuta kuin minulle itselleni. Olen kiinnostunut vain siitä mitä meillä on kotona lautasella ja mitä itse lappaan suustani alas. Tämä ruokavalio ei siis ole mulle mikään uskontokysymys (kuten moni ruokavalio tuntuu monelle olevan ja se on aika vastenmielistä IMHO), enkä kiihkoile asiasta eteenpäin. En tuputa enkä arvosta sitä, että mulle tuputetaan. Jokainen tavallaan, oli se sitten mikä tapa tahansa. Suositella saatan, jos olen jotain hienoa kokenut, mutta ei se tarkoita sitä, että sama toimii kaikilla. Tiedän sen. Mikä sopii mulle, ei välttämättä sovi sulle. Ja mikä sopii sulle, sopii harvoin mulle. :D Siksi syönkin niin kuin syön. Koska se on mulle paras tapa, tulee juuri mun hyvinvointiani. Mun tapani syödä on oikea. Mulle.

25 vastausta artikkeliin ”Mitä minä syön ja miksi?”

  • :D heh tiedätkö olen leikitellyt ajatuksella et tekisin muonaa teidän rajoituksilla ja olen todennut et siinäpä ois haastetta! mut tärkeintä lienee et oma keho voi hyvin eikä muona yrjötä, vaan voi hyvin itse. Toisaalta olen miettinyt et ehkäpä te osaisitte opettaa kasvisruuan tekoa huomattavasti meitä paremmin me kun vaan ei saada siihen mitään makua vaikka kuinka yritetään..

    • Hehee, mä aina ihmettelen, että mitkä rajoitukset, kun meillä on vaikka kuinka paljon ruokavaihtoehtoja, joita syödä, ja tykätään niistä aivan hirveesti. Ja tiedä vaikka mä joskus pyöräytän sulle vaikka uuniparsakaalit kuule! :DD

  • Toisaalta jotkut sanoo että kun jättää ruokavaliosta pois tiettyjä asioita niin silloin ne kauppareissut vasta helpottuukin. Moni hylly jää kiertämättä eikä tarvi turhaan kaupassa pohdiskella mitä nyt taas ostaisi! Mä inhoon niin täydestä sydämestäni sitä kaupassa pyörimistä ja pähkäilyä. Omiin ostoksiin en tarvi edes kauppalistaa kun aina tulee kerättyä samat setit. =)

    • Joo tää on totta. Ne perusainekset pysyy pitkälti samoina ja kaupasta pääsee parhaimmillaan todella vauhdikkaasti ulos! Muuuutta mä kyllä tykkään haahuilla kaupoissa ja ihmetellä mitä kaikkea sitä nykyään myydäänkään. :D

  • Olipas taas mielenkiintoista tekstiä! Yllättäen minua kiinnostaa ;)
    Tuo on todella hyvä pointti tuo tuputtamisen turhuus. Monet tuntuvat pitävän omaa ruokavaliotaan kaikkein parhaana ja ainoana oikeana. Yksilöllistähän se on! Tietysti myös sellainen ”Kai sä nyt yhden pullan voit ottaa!” -tyylinen on vielä ärsyttävämpää :D
    ja DROOOL tuo herkkulusikallinen tuossa alussa :’)

    • Ruokajutut on aika mielenkiintoisia juttuja etenkin vammamassuiselle. :’)
      Mulla nousee aina karvat pystyyn kun mainostetaan omaa tapaansa ainoana oikeana. Vaikka tää on tapa syödä on mulle se oikea tapa, niin en kyllä suosittelisi muille esim. tuota herkuista totaalikieltäytymistä. Aika harvalla se toimii!
      Ja kyllä, ”Kai sä nyt yhden pullan voit ottaa!” on yksiä maailman ärsyttävimpiä lauseita! :DD
      Herkkulusikka kuolatuttaa muakin. :’)

  • Todi mielenkiintoinen postaus! Vaikka muakaan ei kiinnosta syvällisesti muiden ruokavaliot, vaan se mitä omaan kroppaani laitan, niin aina on kiva lukea asiasta joka on jollekin tärkeä. Ja samaistua siihen! Yritän sanoo että tästä tekstistä huomaa sun rennon järkkymättömän asenteen !

    Mua kiinnostaisi perustelut sille ettet käytä täysrasvaisia maitotuotteita? Itse olen kuullut jostain (täysin vakuuttava argumentti) vähärasvaisten lisäävän syöpäriskiä… mitkä on sun perusteet tälle? :)

    • Kiitos milli!

      Tuon maitotuotteisiin liittyvän argumentin tiedän itsekin, joskaan en ole siihen kunnolla perehtynyt. Mulla on käytössä maitotuotteista rahka (2xpvä) ja raejuusto (ruoan kanssa eli 1xpvä). Ei kyllä vaan tulisi mieleenkään syödä noita täysrasvaisina. En saisi varmaan edes alas. Yyhh. :D
      En siis vain ole nähnyt tarpeelliseksi luopua näistä vähärasvaisista tuotteistani. Ei sillä että se täällä Skotlannissa olisi edes mahdollista, kun rahkaakin on vain se yksi versio ja sillä mennään. :D

  • Olipas kiva taas päästä lukemaan näin yksityiskohtaisesti miten syöt! Siis ihan sen takia, että mielestäni on ihan mahtavaa että olet löytänyt sen sulle oikean tavan, tyylin ja keinot toteuttaa :) Itse kun olen samaan tavoitteeseen – siis itselleni oikeaan tapaan ;) – tässä vuoden päivät ja hiljalleen ollaan menossa sitä kohti. Ehkä jonain päivänä onnistuu… Ihailen kyllä suuresti sitä, että olet löytänyt vuo sinulle sopivat ”raamit” ruoan suhteen!
    Eli kiitos taas mielenkiintoisesta ja mieltä avaavasta postauksesta :)

    • Kiitos Merry, kiva että tykkäsit lueskella! :) Kyllä se oikea tapa löytyy vielä sullekin. :) Joskus se ottaa enemmän aikaa ja kropan kuuntelun opettelu ei muutenkaan ole kaikista helpoin juttu opetella, jos aloittelee pitkälti nollasta. Sieltä se vielä löytyy! ;)

  • Tämmösiä on kiva lueskella, kuten sun postauksia yleensäkin! :) Täälläkin kovasti yritetään löytää sitä just sopivaa ruokavaliota, olen myöskin turpoilevan ja muutenkin vaikean masun omistaja.. Tällä hetkellä kokeilussa FODMAP-ruokavalio kun on tullut huomattua että suurinosa ongelmienaiheuttajista karsitaan siinä ruokavaliossa pois. :)

    • Oi, kiitos randomi! :) Toivottavasti säkin pääset perille vatsasi oikuista, peukut pystyssä, että tuo FODMAP oisi sullekin se helpotuskeino, mikä se mulle tuntuisi olevan! :)

  • Hyvä teksti, jes!! Ihana ”vankka” oma mielipide. kaikki on selkeesti perusteltua, muttei mitenkään nipottavaa :) Musta on kanssa hienoa että oppii rajaamaan ne ravinnon lähteen ruokavaliosta pois, mitkä aiheuttaa ikävää oloa/ei sovi/yms. Meinaan että oppii tuntemaan kehonsa niin fysiologisesti!
    Olet muutenkin tosi inspiroiva ja odotan aina innolla sun uusia tekstejä :D
    Jeejee, hyvää jatkoa sulle ja jatka mielellään samaan malliin! ;)

    -Anne

    • Kiitos! :) Ruoka on vähän semmonen asia, ettei sitä voi ihan yksiulotteisesti tarkastella ja jokaisella on ne omat syyt miksi syö niin kuin syö. Nämä syyt on mulle sopivia. Jos jotain toivoisin ihmisille, niin tuota kyseenalaistamista, ravintosisältöjen lukua ja nimenomaan sitä oman kehon kuuntelemista. Siinä on jo eväät vaikka mihin! ;)
      Ja ihan sanattomaksi menee, joten hoen kiitosta vaan vieläkin ja toivottelen hyviä jatkoja sullekin Anne! :’)

  • Voi vitsit mä oon kateellinen. Joo ! Omia ruokavammoja kun oon just itekin taas pohtinu. Toi ”en syö mitään, mikä on mielestäni pahaa, mutta en myöskään laita kehooni mitään, mistä se todella suuttuu, vaikka olisi mielestäni kuinka hyvää” on ehkä maailman paras syöntiohje herkkämahasille. Vielä kun osais itsekin sitä noudattaa.. Vehnää ja paprikaa on tullu toipilaana taas syötyä, vaikka kummatkin tuottaa tuskia. Mä en vissiin vaan opi vaikka haluaisin :D Tässä asiassa oot ehdottomasti suuri esikuva.

    • Ehkä sä tykkäät vaan varmistella aina välillä, että oot tehnyt oikeita päätöksiä. :D Kyllä mä ymmärrän tuonkin. Se on pitkälti inhimillistä. Mä pidän itseäni siinä onnekkaana, että voin esim. noita viljoja syödä yhtenä päivänä niin paljon kun tahdon, enkä saa oireita. Vasta toisena syöntipäivänä alkaa tulla oireita, joten yksi päivä silloin tällöin it is! Sulla on kyllä menossa vähän haastava tilanne muutenkin, tiedä miten mäkin käyttäytyisin ja mitä söisin jos oisi jalka paketissa.. Ehkä oisin naan -leipä kainalossa joka päivä. :D

  • Ei tuo mun korvaani mitenkään rajoittuneelta kuulosta, niin kuin itekin kirjotit. Mua harmittaa ihan kauheasti, että omat syömiset on joulukuun jälkeen menneet ihan päin mäntyä. Se joulukuinen maidoton, viljaton, herkuton, kahviton, alkoholiton ja mikälie -kokeilu (vaikka lähtikin osittain niistä ruokatrendeistä) teki mun kropalleni ihmeitä. En muista, että ois koskaan aiemmin ollut niin hyvä olo. Nyt on taas sellanen tukkopallo-olo ja sen takia päänuppikaan ei aina jaksa mukana – kyllä ne kaksi (kroppa ja nuppi) kulkee käsi kädessä näissä asioissa.

    Oot mun esikuvani. Kyllä minäkin opin vielä tuntemaan kroppani yhtä hyvin ja ottamaan asioista samalla tavalla selvää. Ja ihailen myös tuota sun vakaumustasi, vaikket sitä sellaisena pidäkään. Musta on hienoa, että jokaiselle valinnalle on selvä perustelu joko eettisyyden tai sitten ruoka-aineen sopivuuden osalta. Tosin Millin tavoin kiinnitin minäkin huomiotani siihen, että valitset mieluummin rasvattomat maitotuotteet. Eipä sillä, itekin litkin mieluummin rasvatonta maitoa, koska sen maku miellyttää enemmän.. mutta oon lukenut tutkimuksia, joiden mukaan rasvaiset maitotuotteet ja voi ois nimenomaan urheilijoille huomattavasti terveellisempiä kuin ne rasvattomat. Ja ne rasvattomat tosiaan lisää sitä syöpäriskiäkin.

    Kiitos tän mahtavan tekstin, aion jatkossa tehdä valintoja kroppa, ei pää ja sen mielihalut, edellä ;) <3

    • En tosiaan koe rajoittuneeksi itsekään ollenkaan, kun vaihtoehtoja on vaikka kuinka ja kaikki on hyvää. Ei tartte todellakaan kärvistellä. :) Toivottavasti säkin saat taas balanssin kaikkeen ja olon hyväksi kehoon, sieltä se mielikin aina seuraa perässä. Ja uskon, että pääset. Olet aika päättäväinen mimmi! ;)

      Mä sen tiesinkin, että noihin maitotuotteisiin tullaan kiinnittämään huomiota. ;) Samasta tutkimuksesta olen tosiaan tietoinen ja silti käytän mieluummin vähärasvaisia. Mielestäni en kuitenkaan erityisen paljon käytä, vaikka tietty päivittäin kuitenkin, ja esim. perusmaidon olen vaihtanut riisimaitoon. Jos joskus löytyy korvaavia tuotteita (joista mun vatsanikin tykkäisi..) noiden rahkojen (ja raejuuston) tilalle, niin vaihdan niihin. Mielelläni olisin tosiaan vegaani, jos vatsani sen hyväksyisi. Se tosin tapahtuisi eettisistä syistä, ei näistä tutkimustuloksista. Ja vegaanius on tosiaan todennäköisempää kuin täysirasvaisten maitotuotteiden käyttö. Raejuustosta tykkään vähän rasvaisempana kuin ihan kevyin vaihtoehto, mutta niitä ei täällä ole ollut edes saatavilla. Ja rahkaa on tasan se yksi laatu ja sillä pitää mennä. Toistaiseksi ainakin.. ;) Jatkosta ei tiedä kukaan!

      Mahtavaa jos löytyi inspiraatiota kropan kuunteluun! :’) <3

  • Osaisiko joku linkata (johonkin oikeaan) tutkimukseen tuosta vähärasvaisten maitotuotteiden ja syöpäriskin lisääntymisen yhteydestä? Minä täällä vähän pyörittelen silmiäni… Olen lukenut eturauhassyövän ja liian kalsiumin saannin yhteydestä (mikä ei sekään todellakaan kiistatonta ole), mutta eihän liikaa mitä tahansa asiaa ole hyväksi ihmiselle.

    • Kelpaisi juu mullekin! Tutustuisin mielelläni siihen vähän enemmän. Tuon eturauhassyöpäjutun muistankin joskus ei niin pitkän ajan takaa, oisiko ollut viime vuoden loppupuolelta. Luin sen miehelle silloin ääneen. Ja näin on, mitä tahansa liiallisesti ei ole hyväksi. Ei edes vesi.

  • ”Mutta terveellinen ruokavalio ei minusta ole mikään yleiskäsite, vaan se on pitkälti jokaiselle oma. Se on sitä, miten ihminen terveellisen käsitteenä mieltää ja mitä syömällä juuri kyseinen ihminen voi parhaiten.”

    Tuota, kaipaisin tuohon vähän tarkennusta, että mitä tarkoitat? Jos ymmärsin tuon oikein, täytyy sanoa että olen eri mieltä. Mun näkemyksen mukaan terveellinen ruokavalio on nimenomaan aika pitkälle yleiskäsite, tai lähinnä on asioita jota eivät kuulu terveelliseen ruokavalioon. Kenellekkään.

    Mä näen asian niin, että terveellinen ruokavalio koostuu oikeasta määrästä proteiinia (välttämättömät aminohapot, lähteet voi päättää itse), oikeasta määrästä rasvaa (tarvittavat rasvahapot, lähteet voi taas päättää itse) ja runsaasta määrästä kasviksia/marjoja/hedelmiä (syö mitä haluaa allergiat ym. yliherkkyydet huomioon ottaen). Terveellinen ruoka on mahdollisimman pitkälle prosessoimatonta ja tuoretta. Nuo siis pätee yleisesti kaikille, ihmisestä riippumatta. Sitten on esimerkiksi viljat ja maitotuotteet ja joiden vaikutus terveyteen on jossain määrin yksilöllinen. Pääosin eineksistä koostuva ruokavalio taas ei ole terveellinen kenellekkään, vaikka kuinka joku mieltäisi HK:n sinisen terveysruuaksi.

    • Ai niin, olisko sulla stickynä jotain reseptikirjaston tynkää? Silmään iski tuo myskikurpitsatomaattisoppa. Näköjään lähi-Prismassa oli myynnissä noita kurpitsoja ja tekis mieli kokeilla.

    • Kyllä sä varmaan sen käsitit oikein. Mun mielestä se on PITKÄLTI jokaiselle oma. Tottakai välttämättömät asiat pohjalla, mutta siitä eteenpäin se on jokaiselle oma. Sillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että toiselle kookosrasva on terveellinen asia ja toiselle ei, toisen mielestä soijatuotteita voi huoletta vedellä joka päivä ja toisen mielestä se ei ole terveyden kannalta kannattavaa.

      Tuon kyseisen sopan ohje löytyy tämän postauksen lopusta:
      http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk/2014/03/treeni-ilmeiden-aatelia-ja-kesafiilis.html

      On se vaan hyvää. Harmikseni myskikurpitsoissa on laatueroja ja tuo on parasta silloin kun kurpitsa on semmoinen laadukaampi. Jos se on vain sellainen normimyskikurpitsa, niin sopan tomaattisuus tulee enemmän esille. Ei missään nimessä pahaa sekään, tomaattisempaa vain. Laadukkaampi myskikurpitsa on huomattavasti makeampi ja tuo soppaan kermaisuutta. Suomessa on ilmeisen vähän noita muutenkin tarjolla, niin oletettavasti ei ole ainakaan eri lajeja.

  • Heippa! Eksyin vasta nyt blogiisi ensimmäistä kertaa, kun bongasin Lihastohtorin sivuilta linkin. Olipa kiva lukea henkilöstä, jolla on varsin samansuuntainen ruokafilosofia kuin itsellänikin. Ruoka on yksi elämäni suurista intohimoista ja inspiraation lähteistä. Tulee paha mieli, jos pitää syödä jotain sellaista, joka ei mielestäni maistu hyvältä. Toisaalta haluan myös syödä terveellisesti ja siten, että se tukee harrastamaani kuntosaliharjoittelua ja muuta liikuntaa.

    Viime aikoina olen enenevässä määrin pohtinut eläinperäisten elintarvikkeiden eettisyyttä. Määrittelen itseni fleksitaristiksi, eli en totaalisesti kieltäydy lihasta, mutta en halua sitä kotiin ostaa. Syön kalaa, maitotuotteita ja munia. Rakastan myös juustoja ja syön niitä välillä, mutta en päivittäin. En varmasti koskaan ala vegaaniksi, koska en halua olla ehdottoman tiukka oikein missään ruokaan liittyvässä asiassa. Haluan maistella erilaisia ruokia ja uusia juttuja, vaikken niitä vakituisesti ruokavaliossa käyttäisikään – paitsi ehkä hanhenmaksaa ja muita kauheuksia. Pääasiassa eettisistä syistä haluaisin kuitenkin vähentää kaikkea eläinperäisen ruoan kuluttamista arjessani. Suurimmaksi osaksi se tarkoittaa minulle, että jättäisin pois rahkan ja raejuuston (ruokalistalla päivittäin) sekä luomukananmunat (käytän silloin tällöin). Erityisesti rahka ja raejuusto ovat tärkeät proteiinin lähteet ruokavaliossani, vaikkakin käytän paljon mm. papuja, linssejä, pähkinöitä ja täysjyväviljaa. Olen etsiskellyt käytännön vinkkejä ja esimerkkejä siitä, miten muodostaa pääasiassa kasviperäiseen ruokaan perustuvan, tavoitteelliselle liikkujalle soveltuvan (eli keskimääräistä enemmän proteiinia sisältävän) syömistavan. Jäänkin innolla odottelemaan, millaiseksi sinun ruokavaliosi vegaanina alkaa muodostua. Rohkea ja kunnioitettava päätös joka tapauksessa! :)

    • Heips! Kiva kun eksyit, ja noin kivasta lähteestä vielä! ;) Oli meinaan mulle aika iso juttu päästä sinne linkitetyksi. :D

      Kiva myös kuulla, että joku muukin ajattelee ruoasta vähän samanlaisesti. Ettei ruoka ole vain ruokaa, vaan siinä on joku ajatus takana – tai kaksi! Tunnistan myös nuo pohdinnat proteiinista, mulla ne lähteet oli myös raejuusto ja rahka ja sillä mentiin monta vuotta. Nyt en sitten taas enää ikävöi niitä lainkaan ja riisiprotskujauheesta saan kasaan päivän protskut jo helposti (smoothiet), ja lisää sitten ruoasta, niistä pavuista ynnä muista, silloin kun niitä lautasella on. Ei tarvitse edes panikoida niiden kanssa, kun tietää että tarvittavat määrät tulee jo mun smoothieistani. :) Kyllä tämä on minusta kovin helppoa ja koen sopivaksi itselleni! Enkä enää ole varma miksi edes odotin näin kauan. :’) Ja kiitos! :)

Kommentointi on suljettu.