Minkälaisia blogeja tykkään lukea?

Joku jossain on selkeästi postannut lähiaikoina aiheesta ’älä bloggaa näin’, kun sieltä sun täältä alkoi tulla blogikirjoituksia, jossa aihetta sivuttiin. Iso osa näistä postauksista on ollut sellaisia, että ovat tunnistaneet itsensä siitä listasta miten ei kannata blogata. Ja kyllä, luin itsekin kyseisen postauksen, kun siihen on ollut linkkiä seuraamissani blogeissa. Kai minäkin sieltä listalta itseni tunnistin, mutta tässä on erona vissiin se, että tällainen ei juuri minua kiinnosta. :D Kun ihan edelleen ensisijaisesti itselleni tätä kirjoitan, jotta on joku paikka, mihin näitä ajatuksia ja treenejä kirjata.

Olen tosi huono ottamaan kantaa asioihin, jotka vellovat blogeissa. Tämä johtuu ihan vain siitä, että kiinnostukseni ei riitä siihen. Taannoin oli suuri kohina aiheesta fitness ja onko se vaarallista/eikö se ole vaarallista. Itse vihaan koko sanaa eikä minua kiinnosta, jos joku itselleni tuntematon ihminen näkee touhuni vaarallisena. Vaikka en tätä touhuani miellä tuolla f-sanalla muutenkaan. Kunhan elän terveellisesti ja nostan punttia. Jos tietämättömät kakkiaiset ovat sitä mieltä, että vaarannan tässä vähintään koko elämäni, niin saavat puolestani pysyä vaan tietämättöminä kakkiaisina.

Tälläkin kertaa jätän ottamatta kantaa siihen, että minkälaisia blogien pitäisi olla tai ei pitäisi olla, saati että puolustelisin omaa tyyliäni tai kävisin läpi oman blogini filosofiaa. Tämä aihe kuitenkin johti sellaiseen ajatukseen, että ajattelin kertoa millaisia blogeja tykkään itse lukea, millaiset iskevät minuun.

Luen erityylisiä blogeja. En siis suinkaan ainoastaan treeniblogeja, kuten moni saattaa olettaa. Treeniblogeja on kuitenkin varmasti enemmistö, koska aihe on yksinkertaisesti lähellä sydäntä. Sen lisäksi seuraan blogeja laajasti psykologiaan liittyen, ihmisen mielen kiemuroista ja tunnetiloista. Monia terveyteen/ravintoon liittyviä blogeja seuraan myös, toiset niistä laajasti informatiivisia ja toiset saattavat keskittyä yhteen tiettyyn aihepiiriin tämän aiheen sisällä. Ulkomailla asumiseen liittyviä blogeja on lukulistalla myös luonnollisesti useampi. Lisäksi seuraan sellaisia riipaisevia blogeja, joita ei aina kykene edes lukemaan. Keskittyen vaikka lapsen vakavaan sairauteen tai puolison menettämiseen (mm. Life as a widower). Näitä varten täytyy olla tietty mielentila, tarkoittaen oikeastaan vain sitä, että on valmis itkemään, koska myötäelän aivan täysillä. Seuraan blogeja sekä suomeksi, että englanniksi.

Eniten blogeissa iskee se, että kirjoittaja antaa itsestään mahdollisimman paljon. Että tiedän, millainen ihminen siellä on, eikä pysytä etäisenä. En tykkää oikein etäisistä ihmisistä muutenkaan. Ei tarkoita siis epäsosiaalisia ihmisiä, sillä heistä tykkään valtavasti! Vaan ehkä enemmän tarkoitan sulkeutuneita ihmisiä. Jotka eivät anna itsestään mitään ulospäin. Ovat vaan kiinni. Niin, että et saa edes sitä tunnetta heistä, että ovat kiinni. Semmosiakin on. Heidän kanssaan ei saa mistään mitään irti. Ei tunteita sanojen takana. Tällaisia blogeja en jaksa seurata. Enkä myöskään sellaisia, jotka ovat pelkkiä tai suurimmaksi osaksi teemapostauksia, lukuun ottamatta tietysti blogit, jotka ovat tieteelliseen faktaan perustuvia ylipäätään. Mieluummin luen vaikka joka päivän treeneistä toistot ja painot, kun että jokainen postaus on tietyn teeman takana; näin teet sitä ja tätä, opi sinäkin tämä ja tuo, tätä kokeilemalla sinäkin onnistut. Ehkä siksi, kun en näistä saa omaan elämääni mitään irti. Varmasti hyödyllisiä monelle muulle, varsinkin aloittelijalle kyseisessä missälie -aiheessa.

Tykkään myös rikkinäisistä ihmisistä ja tykkään, että se näkyy blogissakin. Ei siinä tarvitse velloa, mutta että sitä ei peitelläkään. Kai jokainen meistä on vähän rikki, toiset enemmän. Ja mitä enemmän olet rikki, sitä enemmän tykkään. Mulla kun ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja (paitsi elukoita kohtaan), niin niiden tilalla taitaa olla rikkinäisten ihmisten auttamishalu. :) Tykkään lukea rikkinäisten ihmisten ajatuksia. Niissä on tiettyä syvyyttä ja kokemusten sekä tunteiden kirjoa. Ja iso osa niistä on tietysti samoja ajatuksia kuin omani. Kai siinä on aina jotain lohdullista, kun joku toinen ajattelee ja tuntee täysin samoin kuin itse.

Varmaan myös blogeista ne suurimmat suosikit onkin lähinnä itseni kaltaisia, edes jollain tärkeällä osa-alueella. Koska sellaisten ihmisten ystävä näkisin voivani olla. Niitä ei montaa ole. Täällä blogimaailmassa olen törmännyt muutamaan vahvasti kaltaiseeni, joista parin voisin mainita. Jaanaba (Liikuntapäiväkirja), jolla on tuhottomasti samanlaisia mielipiteitä kuin itselläni ja Elina Heidi Rinkeli, joka kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani suunnilleen joka kerta. :) Aivan täysin avoimesti, mikä tietysti kolahtaa. Ja tykkään myös valtavasti Jeritan suorasanaisuudesta!

Tämä sama on varmaan syynä siihen, miksi en tykkää yltiöpositiivisista blogeista. Toki saa olla positiivinen, mutta että ei koskaan mitään muuta. Jätetään pois kaikki vähänkin ikävä ja kaikki kirjoitukset ovat pelkkää puspus <3 ja elämä on ihanaa. Kyllä sen nyt tietää, ettei se elämä nyt aina ole ihanaa. Minuun iskee se, että siitä kerrotaan silloin, kun ei olekaan niin ihanaa. Edes vähän. Sitten saa jatkaa positiivisuutta. :) Itse olen niin henkeen ja vereen realisti, että se namnampuspus ei vain ole millään lailla täysin todellista ja rehellistä. Joskus on oltava huonojakin päiviä ja tykkään lukea niistä huonoista päivistä. Olen huomannut, että vähemmälle lukemiselle jäävät ne blogit, jossa on aina vain kaikki ihanasti. Ne tulee selattua läpi, katson ehkä kuvat. Eikä siis tarkoita sitä, ettenkö olisi iloinen, että heillä on kaikki ihanasti. Silti voiton vievät ne blogit, jossa ei ole aina kaikki ihanasti. Semmoisiin ihmisiin ihan luonnostani samaistun enemmän, kun en ole mikään yltiöpositiivinen ihminen. Vaan se realisti.

Tuossa jo mainitsinkin kuvista. Niistä tykkään. Oli ne sitten millaisia vain tai kuinka paljon vain. Laadulla ei väliä. Eikä kyllä aina haittaa, vaikka ei olisi kuvia ollenkaan. Jos asia on mielenkiintoinen, luen sen ihan ilman kuviakin. Tykkään sekä lyhyistä että pitkistä postauksista. Pidemmät saatan säästää parempaa aikaa varten, jos juuri sillä hetkellä ei sitä ole. Myöskään kirjoitusvirheet blogeissa eivät juuri häiritse, jos blogi on muuten mielenkiintoinen. Seuraan ainakin kahta blogia, joissa tehdään tuhottomasti perusvirheitä, mutta kirjoittaja itse antaa niin paljon itsestään teksteihin, että tuo ei haittaa pätkän vertaa. Muutenhan olen aikamoinen kielioppipoliisi kun sille päälle satun. Äidinkieli oli iso lemppari koulussa.

Tykkään suuresti kun kirjoittaja paasaa välillä, päästelee höyryjä. Tykkään jopa blogeista, jotka keskittyvät kokonaan aiheen ympärille. Tykkään blogeista, joiden kirjoittajalla on vahvoja mielipiteitä ja uskaltaa tuoda niitä julki. Niissä on asennetta ja ehkä aika paljon sellaista karismaa, mikä iskee juuri minuun. En taas tykkää laisinkaan, kun omaa aatetta tuputetaan, oli se sitten ruokavalio tai treeni tai mikä hyvänsä. Sellaiset, jotka kertovat, että näin kuuluu tehdä ja jos et tee niin, teet väärin. Jos kirjoittaja on löytänyt itselle hyvän tavan elää ja toimia, on se hänen mielestään ainoa oikea tapa elää. Vaikka itse en juo alkoholia, syö elukoita tai niitä herkkuja tai juo vaikka sitä kahvia tai syö viljaa, niin mulle on aivan sama miten te muut elätte. Keskityn omaan napaani näissä asioissa, kun se on tämän elämän tärkeimpiä napoja kuitenkin. :) Siksi en itse kirjoittelekaan yleisteemapostauksia tällaisista aiheista. Ainoastaan sitä kautta voin käydä läpi näitä asioita, että mitä olen itse oivaltanut ja miten olen omalla kohdallani jonkin hoksannut sopivan minulle. Voin toki suositella jotain, jos olen sen niin hyväksi havainnut. Helposti voin koska tahansa suositella olemaan ilman alkoholia, herkkuja, lihaa, kahvia, viljaa.. Mutta tuputtaminen on tosiaan asia erikseen, jätän semmoiset blogit lukematta. Semmosta en vaan voi sietää ja semmosta en itse myöskään harrasta. Kun ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Erilaisia ollaan kaikki.

Ja siksipä jokaiselle blogille varmasti löytyy lukijansa. Tiivistettynä voisin omat mieltymykseni niputtaa sellaiseksi, että tosiaan itsensä näköiset, rehelliset, asenteelliset, vähän rikkinäiset ja ei yltiöpositiiviset. Niistä on tehty omat suosikkiblogini. Kaikki muu yllä mainittu on lähinnä hienosäätöä. Tuossa ne tärkeimmät elementit.

Voisinkin haastaa jokaisen joko kertomaan kommenttikentässä millaiset blogit teihin iskee, tai sitten ihan postaamaan aiheesta, jos siitä löytyy näin paljon sanottavaa, kuin eräältä.. :D Tämän myötä toivottelen hyvää viikonlopun jatkoa!

24 vastausta artikkeliin ”Minkälaisia blogeja tykkään lukea?”

  • Mä olen sen verran outo, että toki tykkään kyllä kuvista blogeissa ja arvostan ihmisiä jotka jaksaa paljon kuvata, koska kuvien käsittely ja kuvaaminen käy kyllä ihan työstä. Mutta jaksan kyllä lukea blogeja missä ei ole kuvia tai kirjoittaja ei paljasta kasvojaan.

    Ehkä ärsyttävintä on reipas puhekieli tai ”tietämys” jostakin asiasta jota pyoritellään tuhottoman pitkällä postauksella ja kirjoituksen kappaleet on jaettu oudosti ja ovat pitkiä ja loppujen lopuksi postauksen jakama info on olematonta. Harrastetaan sellaista kakan jauhamista millä saa vaikka koulussa asiasisällöltään yhden sivun esseen pidentymään kymmeneen sivuun. Minäkään en niin hirveästi muuten kirjoitusvirheistä välitä, mutta jos kirjoituksesta paistaa se ettei ole yhtään panostettu niin lukuinto lopahtaa kyllä äkkiä.

    Useimmiten tykkään lukea blogeja joissa on joko mielenkiintoisen tuntuinen kirjoittaja tai herättää tunteita. Erilaiset elämäntavat on kiinnostavia.

    Sivusin itsekin postausta ja mietin aika usein, että kuinka paljon ongelmia jaksaa jauhaa. Nyt kun tuntuu, että itsellä on ollut huonompi vaihe ja aiheet vähän toistavat itseään. Mutta samoin tykkään itse lukea blogeja joihin kirjoittaja antaa jotain itsestään ja jotka ei ole ainaista hehkutusta. Saa vähän käsitystä, että minkälainen ihminen on blogin takana.

    Jokaisen pitäisi kyllä löytää se oma tiensä. Ei kukaan voi toiselle kertoa miten toisen on parhain elää. Ihan sama niinkuin elämänmuutostenkin kanssa, jos ei halua niin sitten ei halua. Mikä kukaan on siihen mitään sanomaan :) Ihan tarpeeksi omassakin elämässä ;)

    Joskus kyllä tulee luettua ihan kummallisia blogeja ihan vain lukemisen ilosta. Hyvänä esimerkkinä: http://hakkitiikeri.com/blogi/ Aihe ei liippaa itseäni pätkääkään eikä niin hirveästi pidemmän päälle kiinnostakaan, mutta kirjoittajalla on vaan niin koukuttava tapa kirjoittaa.

    • Hyvin paljon allekirjoitan tuosta itsekin, ellen jopa kaiken. Ja noista kuvista vielä – on sitä ihastuttu tiettyihin blogeihin ihan juuri niiden hienojen kuvien vuoksikin. Sitten kun niiden takaa löytyy vielä mielenkiintoinen ihminen, niin koukussa sitä saattaa olla hyvinkin nopeasti. Kasvottomiakin blogeja seuraan, sillä ei niinkään ole loppupeleissä väliä. Kunhan persoona on vahva.

      Mullakin oli muuten tuo migreenikausi ja varmaan aika paljon tuli jauhettua siitäkin. Mutta näinhän se menee – sitä kirjoittaa niistä asioista, mitkä on sillä hetkellä omassa elämässä suurimmassa osassa. Se on vain luonnollista, että jos on kovasti kipeänä, niin aihe nousee esille enemmän.

      Ja hei, tuo linkkaamasi blogi! Koukutuin! Luin pelkästään kuvauksen ja tiesin jo, että tää on niin mulle. :D Tuorein postaus sinetöi liittymispäätöksen. ;)

  • Tää Heidi Rinkeli tykkää siitä Heidistä siellä – ja sen blogista! <3:’)

  • Ihanaa että joku muukin käyttää ihan vakavissaan sanaa kakkiainen :D
    muuten olen blogien suhteen samoilla linjoilla, mutta mielestäni ne kirjoitusvirheet on kyllä superärsyttävä juttu! (itsehän siis kirjoitan täydellistä kirjakieltä enkä erehdy koskaan, öööö not!) Parasta on jos blogi on aidosti kirjoittajansa näköinen, niinkuin sulla :)

    ~Hilla

    • Kakkiainen on hyvä sana. :D
      FitFashionin Umppu (Prime Body) on loistava persoona ja kirjoittaa päin honkia – eikä välitä yhtään! :D Ja siksi mäkään en välitä. Koska, no, Umppu! ;)

  • Olen ehkä vähän samalla linjalla kanssasi, en jaksa yltiöpositiivisia blogeja.. enkä täydellisiä ihmisiä :D

    Tykkään lukea ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja, ihmisiä joilla on jokin vamma/ongelma (vain koska olen älyttömän utelias :D), yksinäisten ihmisten blogeja, laihdutusblogeja (vaikka edistystä ei tapahtuisikaan :D)..

    Blogeja joita en taas jaksa lukea ovat sellaisia, jotka keskittyvät aihealueeseen joka minua ei kiinnosta niin kovin kuten käsityöt.. taide, muoti, ”Päivän asu”.. Tai jos blogiteksteissä ei ole ikinä kuvia, en oikein jaksa lukea..

    Tuossa nyt tuli muutama juttu! :D

    • Ihania perusteluja. :D
      Ja nuo kyseiset aiheet, joita lopussa mainitsit, ei iske kyllä muhunkaan ja kyseisellä teemalla ratsastavia blogeja en seuraa. Mutta niille löytyy kyllä se oma lukijakuntansa, ei taida vaan niin vahvasti pyöriä näissä meidän ympyröissä. ;)

  • Mulla vähän sama ton halipusupusun kanssa. Se vähän ärsyttää, varsinkin jos postaukset alkaa: Heippa ihanat :D

    • Joo se vähän saattaa särähtää täälläkin. Sikäli mikäli en hirveän kovasti tykkää kirjoittajasta muuten. :D Luulen, että tämä särähtäminen tai jopa ärsyttäminen saattaa johtua mulla ainakin siitä, että en oo itse OLLENKAAN sellainen ihminen! Mulla on hellittelynimiä ja söpistelylässytyksiä vaan miehelle ja kissalle and that’s it. :D Joskus saatan lässyttää vahingossa jollekin toiselle, jos ihminen sattuu olemaan aivan erityisen ihana tai jos hän on juuri sanonut jotain erityisen ihanaa. :’)

  • Mä luen tosi monenlaisia blogeja ja paljon. Eniten tykkään lukea sellaisia, jossa kirjoittajalla on fiksuutta olla jotain mieltä, yleissivistystä perustella se mielipide ja huumorintajua tajuta, että kummatkin edelliset voivat olla ihan väärässä, vaikka luuli ihan toista.

    Toinen juttu, mun insinöörimieli haluaa ymmärtää, miksi joku postaus on kirjoitettu. Oli se sitten mielipide, oma päivä tai mikä vaan, musta on kiva nähdä siitä tekstistä, että sen kirjoittaja on edes itse saanut jotain sen kirjoittamisesta. Esim. jatkuvasti tehdyt ”Tänään olin töissä. Kävin kaupassa, oli kurkku tarjouksessa. Kotona kävin suihkussa, pesin muuten tukan. Tässä neljäsataa kuvaa eväsleivistäni” -tyyliset päättömät kertomukset eivät iske :D

    • Mä niin tykkäsin tuosta ensimmäisestä pätkästä mitä kirjoitit, enkä osaa siihen sanoa muuta, kuin että niin tykkäsin.

      Ja toiseen pätkään voinen todeta, että ihan samaa mieltä. :D Kunhan joku saisi jotain irti postauksesta. Edes sitten itte.

  • Yritän nyt tiivistää, ettei tule kilometrikommenttia :D

    Minä rakastan kirjoittajansa näköisiä blogeja. Sellaisia, joissa kirjoittaja oikeasti avaa sielunelämäänsä ja kirjoitukset on aitoja ja teeskentelemättömiä. Tykkään blogeista, joissa kirjoitetaan välillä kaikenlaista höpöhöpöä päivän tapahtumista.. mutta kun paasataan ja pohditaan, niin pohditaan kunnolla ja syvällisesti, eikä tyydytä pintaraapaisuun. Tykkään blogeista, joissa on kuvia – kunhan kuvat liittyy edes jollain tapaa postaukseen. Vastaavasti sellaiset ”kirjoittaja edestä, kirjoittaja takaa, kirjoittaja istuu, kirjoittaja makaa” -kuvat postauksen sisällöstä riippumatta ärsyttää. Teemapostauksistakaan en aina välitä. Ja eniten inhoan mainostamista. Ne postaukset on olleet harvassa, missä mainos ei vaikuta copy-pastella tehdyltä, irtonaiselta osalta, vaan on blogin tyyliin sopiva.

    Kyllähän tätä listaa vois jatkaa vaikka ihan oman postauksensa verran, mutta todetaan loppuun enää tärkein: tykkään SUN blogista ;) <3

    • Paljon lyhyempi sun wannabe-kilometrikommentti oli kun mun postaus. :D

      Se on muuten totta nuo mainospostaukset, että harvemmin ne on sellaisia missä tuntisi, että kirjoittaja on ihan aidosti sitä mieltä mitä kirjoittaa. Onneksi jotkut sentään osaa senkin taidon, eikä tule aina automaattisesti ärsytystä siitä.

      Ihhih. Määkin tykkään SUN blogista! :’) <3 Kirjoitat pitkästi ja pohdiskellen ja joskus sullakin on asiat huonosti. :D Jee! My kind of girl! ;)

  • mä kommentoin tähän nyt vaan siitä, että mua nauratti taas kerran kun saatiin blogistaniaan aihe, johon kaikki kirjoittivat vastineensa joko vastalauseena tai selityksenä tai emmänymitääyritäselittäämutta-selityksenä. Luin osan tekstistä josta ”se ajatus sitten lähti” ja tiesin heti mitä odottaa. Sieltä ne sitten tuli taas… :D

    tämän enempää en edes jaksa ottaa kantaa koko asiaan :) luen blogeja, pidän blogia. piste. mitä sitä selittelemään :)

    • Mä oisin kyllä tahtonut tietää sun blogifanitukset. :D

      Itte koitin tällaista postausta saada kasaan jo tuossa alkukesästä, mutta en saanut. Nyt sain, kun joku tarjoili pohjan! Jee! Lakkasi vaivaamasta tämäkin tekemätön asia. :D

  • Hehehee mää luen samanlaisia blogeja kuin sää ja amoista syistä kuin sää. =D

    En tykkää kans lukee noita ”näin pääset eroon liikakiloista” ja muita opetuspostauksia yhtään.

  • Mulle ehkä tärkeintä on, että bloggari on oma itsensä – oli se sitten pirtsakka, synkkä, sarkastinen tai jotain ihan muuta. Tykkään lukea blogeja, joissa kirjoittaja antaa jotain itsestään ja nimenomaan, todellisesta itsestään :) Ja se on yksi niistä asioista, joista pidän sussa – sä olet rohkeasti oma itsesi ja se näkyy tässä blogissa.

    • Se on kyllä ehdottomasti tärkeintä, että siinä on nähtävissä sitä todellista itseä. Aika äkkiä sen bongaa, jos jotain muuta koitetaan esittää tai piilotellaan ties mitä. Ja kiitosta! Mä tykkään kanssa sun blogista. :)

  • Tästä aiheesta saisi vaikka kuinka pitkän kommentin aikaiseksi, jos sille tielle lähtisi. :) Tiivistetään asia nyt vaikka näin, että kovin samanlaisia ajatuksia mullakin kuin mitä itsekin tuossa tekstissä kirjoitit. Mä en oo koskaan ymmärtänyt, ettei niitä negatiivisia tunteita saisi näyttää?! Siis mä ainakin kirjoitan blogia lähinnä itseäni varten ja kiukuttelen just silloin kun kiukuttaa. :D Tykkään, jos muutkin tekevät niin. :) Asiantuntijapostauksista olen kanssasi samaa mieltä (poislukien oikeat asiantuntijat!).

    Tykkään myös siihen, että kommentteihin vastataan. Silloin jaksan kommentoida useamminkin. Antaa kuvan, että kirjoittaja arvostaa lukijoitaan. :)

    • Jos kiukuttaa niin sillon pitää kiukutella, kyllä. :D

      Toi kommentteihin vastaaminen unohtui oikeastaan mainita tuosta postauksestani. Tää on jotenkin itselle niin käsittämätön juttu, että niihin ei vastata. :O En tiennyt tämmösestä ilmiöstä ennen kun semmoseen törmäsin itse jossain. Vaikka mäkin kirjoitan ittelleni tätä blogia, eikä mulla ole väliä tuleeko kommentteja (tai lukijoita) vai ei, niin ei mulle tulisi mieleenkään jättää tahallani vastaamatta. Jotenkin se vaan kuuluu jo ihan hyviin tapoihinkin.

  • Mä luen kyllä pääasiassa treenaukseen ja ravitsemukseen liittyviä blogeja. Hirveän vähän jaksan lukea blogeja, joissa kerrotaan pelkästään kirjoittajan arkisesta aherruksesta. Luen, jos tunnen tai tiedän kirjoittajan muutakin kautta. Treeniblogeissa sitä arkista puolta saa ja pitääkin väläyttää, mutta en jaksa lukea, jos koko blogi on pelkkää arjen tajunnanvirtaa.

    Luen myös Sami Sundvikin blogia, Kukka Laakson blogia, Pöperöproffaa (saisi postata useamminkin), Kemikaalicocktailia, Chocochiliä, TH-valmennuksen blogia, Lihastohtoria jne. Kaikki omalla tavallaan informatiivisia, vaikkei pieneen mieleenikään tulisi ryhtyä cocovi-hera-paleo -hipiksi. Umppuakin luen nykyisin silloin tällöin, vaikka aluksi silmiä kirveli.

    Joo, ehkä tykkään myös aina silloin tällöin tarkoituksella ärsyttää vähän itseäni, olen huomannut, että se on aika hyvä mielentila oppia uutta. Ei ehkä just sillä sekunnilla, mutta ne ärsyyntyneisyyttä herättäneet ajatukset jää kytemään ja itämään.

    • Aloin oikein miettiä, niin mulla taitaa olla lukulistalla tasan yksi sellainen blogi, joka perustuu ihan vain ihmisen ja hänen lapsensa arkeen. En tiedä miksi sitä seuraan. Ei oo kyllä yhtään mun tyylinen, mutta jokainen postaus tulee silti luettua. :D Muuten jokainen seuraamani blogi keskittyy tietyn aiheen ympärille edes jollain tavalla, eikä ole vain perusarkea ilman tiettyä teemaa.

      Ja noista mainitsemistasi blogeista seuraan jokaista paitsi Kukka Laaksoa. :) Kukan blogia en sen vuoksi seuraa kun sitä ei saanut bloggeriin liitettyä. Aina välillä kattelen kun muistan. Umpun blogi ottaa kyllä ensin pahasti silmiin ja jonnekin aivon sopukoihin kanssa. :D Mutta hän on niin valtavan suorapuheinen, että se on suorastaan hurmaavaa.

      Viimeiseen kappaleeseesi voin yhtyä pitkälti aivan täysin.

Kommentointi on suljettu.