Migreenipäivä nro. 2

Otsikko sen paljastaa, missä merkeissä meni tämäkin päivä. :(

Eilen illalla oli jo suhteellisen hyvä vointi ja yön nukuin todella hyvin. Aamulla korvissa vähän kohisi ja suhisi ja telkkaria sai pitää normaalia pienemmällä, mutta muuten olo oli vain vähän pöllähtänyt, ei muuta. Viideltä oli noustu perinteisesti ja mies lähti töihin siinä ennen kahdeksaa. Kiinnitin huomiota siihen, että kaulan lihasten jumi oli totaalisesti lauennut vasemmalta puolelta (se puoli, mikä eilen migreenissä oireili). Oikeaa puolta vielä kiristi. Tutkin Wikipediasta migreeniä ja bongasinkin, että jopa kahta päivää ennen saattaa tulla ennakko-oireita, joista yksi on lihaskireys, etenkin niska-kaula-sektorilla. Oho! En tiennyt tätä. Ilmeisesti kaulalihasten kireys ei selittänytkään migreeniä vaan toisinpäin; migreeni selitti kaulalihasten kireyden.

Aika pian tuli kuitenkin huono olo. :( Ajattelin josko se olisi nälkää ja söin jogurttia persikoilla ja siemenillä + rouheella. Vatsa meni sekaisin. Aivan kuten eilenkin meni palkkarin jälkeen (ripuli myös yksi mainituista ennakko-oireista). Tuli todella heikko olo tuon jälkeen. Tarkoitus oli mennä suihkuun, mutta mun oli pakko mennä aamupäikkäreille. Nukuin puolitoista tuntia ja heräsin siihen, kun kissa huutaen raahasi lelunsa mulle. :’) Heikolla ololla heräsin ja nälkä oli taas (eilen ei ruoka tosiaan maistunut ja huusin aamulla vaa’alle, että se valehtelee). Söin puolikkaan rahkan samoilla lisukkeilla kuin aiemman jogurtin. Kello oli yksitoista. Ja sieltä saapui sahalaita.

Tällä kertaa se oli oikealla puolella, eilen vasemmalla. Nappasin heti kaksi särkypilleriä, roudasin puhelimet ja läppärit ja vesipullot ja vastaavat makkariin ja menin peiton alle oottamaan, että näen taas jotain. Tosi nopeasti sahalaitakuvio suureni ja suureni, kunnes lopulta meni ohi. Sitten soittelin miehelle, en kinuakseni kotiin, vaan kertoakseni, että sama meininki on tänään kuin eilen, että pysyy ns. hollilla, jos jotain tapahtuu. Ja sitten vaan odotin. Päänsärky alkoi vasemmalla, eilen se oli oikealla. Odotin mielenkiinnolla sitä tunnottomuutta, joka eilen tuli noin tunnin viiveellä. Siinä vaan olin ja odotin. Sitten tuli yhtäkkiä ihmeellinen olo ja tiesin, että kohta tapahtuu jotain (aika pelottava fiilis muuten). Nousin vähän suorempaan istumaan ja odotin. Ja oikealta (eilen vasemmalta) alkoi sormista lähteä tunto. Samaan aikaan oikealta (eilen vasemmalta) ylähuulesta ja suusta. Samaan tapaan tunnoton alue kiipesi käsivartta ylös, kunnes katosi. Ja samaan tapaan suun tienoilla. Kieli ja hampaat kävi tunnottomana, kunnes tunto palasi. Ja sitten alkoi hirvittävä päänsärky ja kuvotus. Tällä kertaa kuvotus oli niin suurta, että löysin itseni yökkimästä vessanpytyllä. En kuitenkaan oksentanut. Luulen, että se johtuu siitä, että suorastaan vihaan oksentamista. Olen siinä tosi huono. Menin peiton alle, koitin nukkua, mutta kuvotti ja päätä ja silmää särki ihan valtavasti. Jossain kohtaa raahauduin keittiöön hakemaan banaanin ja omenan, että saisin jotain syötyä, kun olo oli tosi heikko. Tuossa vaiheessa kohtauksen alkamisesta oli mennyt jo yli kolme tuntia. Palasin sänkyyn syömään. Joudun olemaan kyljelläni maaten ja syömään niin. Olo helpotti vähän ja sain hieman voimia. Noin neljä tuntia kohtauksen alusta (kello oli kolme iltapäivällä) tunsin olevani tarpeeksi vahva riisumaan pyjaman ja menemään suihkuun.

Nyt istun tässä, kahvikupillisen kera. Kahvia ei tehnyt yhtään mieli, mutta en tahdo missään nimessä kofeiininpuutospäänsärkyä tähän päälle. Kyllä tuota juo. Ruoka on uunissa. Tulossa on parsa- ja kukkakaalia mausteineen JA valkosipulineen, koska on valkosipuliperjantai. Ei juuri nälätä, mutta syön kyllä. Peilistä katsoo kyllä sellainen kalpea luuranko, että hirvittää. Voimat on kyllä ihan pois. Kaksi päivää näitä putkeen on tosi rankkaa. Tämä oli rankempi kuin eilinen. Mä toivon, ettei näitä tule enää. :(

Osasin kyllä odottaa kohtausta tänäänkin. Sanoin sen miehellekin aamulla, että olen siihen henkisesti valmistautunut. Silloin yksitoista vuotta sitten, kun edellisen kerran tästä kärsin, sain kohtauksen kahtena päivänä peräkkäin. Nyt on myös jännä huomata, että oikeatakaan puolta kaulasta ei enää kiristä niin kuin vielä aamulla. Ihan uskomatonta, että kaikki tuo poikkeuksellinen lihaskireys ennakoi migreenikohtauksia. Kyllä mä sitä ihmettelinkin, että miten nuo lihakset oli niin hirveään kuntoon menneet.

On tämä jännä vaiva. Vaikka tänään oli kovempi kohtaus kuin eilen ja olen ihan todella uupunut, tänään oli silti, öh, miellyttävämpi kohtaus, jos näin voi sanoa. Koska tänään en tuntenut paniikkia, tiesin mitä odottaa. Mutta perkele, ei tarttis enää tulla yhtään ainuttakaan. Molemmat puolet kropasta on käyty nyt läpi ja enempää puolia minussa ei yksinkertaisesti ole.

Kiltti migreeni, ei enää. :(

18 vastausta artikkeliin ”Migreenipäivä nro. 2”

  • Migreeni on ihan Luciferin tekosia oikeesti, niin kamalaa! Toivottavasti odottaa taas vaikka 11 vuotta tai mieluten paljon enemmänkin, ennen kun seuraavan kerran tulee.

    • Mä oon ihan samaa mieltä tuosta kaikesta. Ei tarttis iskeä ikinä enää ja jos joskus, niin sitten aikaisintaan 11 vuoden päästä vasta, kiitos.

  • Kuulostaa myös ihan helvetin pelottavalta! :0 Toivon myös, että nuo kohtaukset eivät enää toistu, ihan kauhistuttaa lukea. :(

  • Voi ei Heidi-raasu. :'( Tuntuu ihan pahalta lukea näitä. Ihan kamalaa. :( Voisinpa lähettää sulle halauksen matkaan täältä Suomesta sinne!<3

  • En kestä. Kylläpä sua nyt koitellaan :( Mikäköhän ton migreenin on voinut laukaista jos ei niska/hartiajumi? Joka tapauksessa ihan hirveän pelottavalta kuullostaa.
    Toivottavasti vointisi on tänään parempi <3

    • Kolmas päivä tänään ja pahenee vaan. :( Parin tunnin päästä lääkäriaika. Voi kun mä vaan tietäisin mikä sen aiheuttaa! :(
      Kiitoksia kuitenkin, vaikkei ollutkaan. :’) <3

  • Mulla on kans ollu migreeni 8 vuotiaasta.Aluksi oli vain päänsärkyä mutta pikku hiljaa alkuoireet tuli mukaan kuvioihin..koko kropasta tasan puolet puutuu..joko oikea tai vasenpuoli..käsi,jalka,niska,suu,kieli..on muuten hirveen tuntusta ku ikenet ja kieli’väreilee’..sahalaidat tulee näkökenttään,ei pysty puhumaan mitä haluaisi..ihan kun ei osaisi puhua..kauhee tunne ja panikoiduin alussa asiasta..nykyään makaan vaan hiljaa ja silmät kiinni orttaen että menee ohi. Päänsärkyä ei onneksi enään tule..jos saan otettua lääkkeen ajoissa..mutta nää alkuoireet on myös yhtä perseestä!!:/

    kerran kävi niin,että oikeapuoli puutui kohtauksen aikana ja se loppui mutta vasen käteni jäi veltoksi/voimattomaksi..jouduin sairaalaan pariksi päivää kun tutkivat ja kuvasivat mistä johtui..syytä ei kummemmin löytyny. Ihan helvetistä koko migreeni kyllä..välillä pelkään että käy samoin ja joudun sairaalaan..mutta turha on etukäteen pelätä ja sekin on hienoa etten ole saanut kohtausta nyt pian puoleen vuoteen!!!:) ennen tuli väh joka kk..en tiedä mitä oon onnistunu tekeen oikein että pysyny poissa :)

    Koita jaksella..tiedän miltä susta tuntuu :(<3

  • Tsemppiä! En ehkä tiedä miltä migreeni tuntuu, mutta oon ite kärsiny selkä kivuista ja ne aiheutti joskus päänsärkyä.

Kommentointi on suljettu.