Melkein kirosanoja

En odottanutkaan, että se olisi ollut kivutonta. Yhtään en silti osannut aavistella millaista kipua sieltä oli luvassa. Kipua vain, sen tiesin. Ajatus siitä, että lihaskalvot rusikoidaan auki, ei kuulostanut missään kohtaa kivuttomalta. Eilen siis illalla köpöttelin hieronnasta ulos, pohkeilla, joilla oli selkeästi arkuuden puolesta tehnyt jokunen tunti sitten hirvittävän pohjetreenin, ja penikoilla, jotka olivat kosketusarat. Eikä kun siis hipaisuarat.

Näin maallikon silmin (tuntoaistein?) ja hatarin muistikuvin (tahdon vain unohtaa) kokemus meni seuraavanlaisesti: ensin selinmakuulle, jalka pieneen koukkuun sivuttain. Pohkeen ja luun välistä aluetta lämmiteltiin hetki ja sen jälkeen niitä alettiin aukoa peukaloilla. Aivan tajuttoman kipeitä kohtia, herramunjee! Tuota kesti aivan liian kauan ja sitten loppuun vielä hieroja laittoi jonkun kankaanpalan kämmenensä alle, jotta luistoa ei ollut, ja väkisin venytti pohjetta ja penikoita. Koko jalka oli tulessa koko venytyksen ajan. Ja niitä penikoitahan murjottiin myös auki. Voi hyvää päivää! Minä purin käsiäni ja irvistelin ja huutelin väliin AIII SSAAA.. (hyväkäytöksinen ei kiroile vieraiden läsnäollessa, ainakaan ensimmäistä tavua pidemmälle ;)). Lähes itkunaurua päästelin suurimman osan ajasta.

Sama hoito toiselle jalalle, mikä oli vieläkin jumisempi. Pohkeet oli koko alaosaltaan ihan luussa kiinni, ei ollut mitään rakoa siellä. Ja irtihän se piti saada. Aivan tuskaa. Niin monta kertaa mielessä vilisi, että käske lopettaa, käske hänen lopettaaaahh! Mutta en käskenyt. Vähän teki mieli myös kumauttaa, mutta sain pidettyä itseni kurissa senkin suhteen. On häntä kuulemma joskus potkaistu, ei kovin tahallaan, mutta en ihmettele ollenkaan. :D

Kun tuo oli ohi, käännyin vatsalleni. Sieltä ensin pohkeita sillä tavalla mukavasti, isoin ottein. Tuntui jopa hyvältä! Kunnes hieroja naurahti, että ei tää kuule tällaisena jatku! Ja sieltä niitä pohkeita lähdettiin avaamaan taas kunnolla. Yyyyhh. Purin taas käsiäni ja naureskelin tuskissani, kun en kirotakaan osannut. Pohjekäsittelyn jälkeen käsiteltiin vielä nilkkoja, jumalattomasti jollain tavalla venyttämällä, en itsekään oikein tiedä miten se tapahtui. Hän siellä jalkopäässä työnsi vissiin sen kankaanpalan kanssa nilkkojen seutua päätäni kohti. Ihan koko voimillaan, tai siltä se ainakin tuntui. Aisssaaaaat.. 

Ja sittenhän meille jäi vielä hetki aikaa siitä viidestäkymmenestä minuutista, jonka olin varannut. Käännyin taas ympäri ja hieroja sanoi, etten osaa aavistaakaan mitä seuraavaksi on luvassa, samalla kun asetti tuolia sinne mun varpaideni läheisyyteen. Jalkahieronta! Jee! Tää on varmaan ihanan rentouttavaa! Parhautta! Mutta arvatkaa oliko se mukavaa? :D No ei ollut! Jalkapohjat oli ihan tuhannen tukossa ja sieltä löytyi aivan hirveitä kohtia, enkä oikeasti melkein meinannut kestää sitä kipua. Ja mitä kireämmät jänteet oli, sitä kovemmin niitä käsiteltiin. Eihän ne kutittamalla aukea.. Ne aukeaa niin, että väännetään jalkaterää ylöspäin niin, että jalkapohja on kireimmillään ja sitten peukalon liikutellen kanssa painetaan jänteet väkisin rennommaksi. Ja minä purin taas käsiäni ja kiemurtelin ja koitin totella, kun sanottiin, että ihan rentona. Joopa. Yritin!

Ja niin se sitten loppui. 35e maksoi 50min käsittely, mikä tuntui varsin tehokkaalta. Pohkeet olivat välittömästi arat. Mustelmia oli heti noussut, hieroja huomasi ne jo vissiin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Kuulemma tarkoitus ei ole jälkiä tehdä, mutta mulla oli niin isossa jumissa. Köpökävelyä autolle ja autolta kotiin. Loppuilta vettä ja istumista. Aamulla köpötellen ylös. Mutta siihen jäi ne köpöttelyt. Töissä ei enää tuntunut suurempia kipuja tai kireyksiä. Jännitti oikein, kun jaolle pääsi, että nytkö on sitten akillesjänteet taas alkuun kireämmät kuin aikoihin, kun nyt en tietysti niitä rullaillut tai venytellytkään aamulla. Mutta arvatkaas kuinka kävi? Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ei tarvinnut venytellä kesken jaon kertaakaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon en tuntenut laisinkaan kipua akillesjänteissä, yhdelläkään portaalla. Sanoisin, että aika luksusta! Toivottavasti yksi käsittely siis riitti ja jatkossa kotihoito. Tämän postauksen jälkeen laitan kiitossähköpostia hierojalle.

Ja varaan muuten ajan selän hierontaan myös, parin viikon päähän. Siitä tulee varmasti ihan yhtä kamalaa, jännitysniskani, trigger -pisteideni ja erbin pareesinkin vuoksi. Enkä malta oottaa. <3

Tekstiin liittymätön kuva, mutta ei nyt muutakaan ole.

Ja kyllä, voin suositella kaikille Pohjois-Savon ihmisille (ja miksei muillekin) Pekkaa ja Kuopion Urheiluhierontaa! Ei ole maksettu mainos, kuten ei mikään muukaan hehkutus tähän mennessä vielä ole mun blogissani ollut. Ja sen voin luvata, että tosi mukava mies on tämä Pekka. Sitä ei tarvitse jännätä.

20 vastausta artikkeliin ”Melkein kirosanoja”

  • Pohkeiden avaus on niin kamalaa, että tavallaan se on jo ihanaa ! Älytöntä tuskaa. Kivasti puskee kyllä lihakset esille avauksen jälkeen, pari senttiä tuli ympärysmittaan lisää ja päälle ihan uusi näkyvä lihas. Mutta ootapas vaan, kun sulta avataan noita lihaskalvoja selästä, varsinkin alaselästä ja kyljistä. Oli itellä ainakin moni paikka sellanen, että noi pohkeet tuntu lähinnä hellältä silittelyltä :)) Kylkeä ei olla vielä saatu auki, kun en anna jatkaa.. :D

    • Mun mielestä se oli vaan kamalaa. :D Taisi olla aika jumissa, se oli todellista tuskaa. Ei ollenkaan semmosta nautinnollista tuskaa! Selkää mulla on sentään ennenkin avattu hierojalla, mutta silloin ei ollut esim. näitä kaikkia triggereitä ilostuttamassa. Ei se varmasti tule kivutonta olemaan, mutta en usko, että voi verrata tähän pohje-/penikka-/jalkapohjakokemukseen. Hierojakin sanoi, että pohkeet on vaan sellainen paikka, ettei sitä pysty tekemään kivuttomasti, selässä sentään yleensä alkaa helpottaa jossain kohtaa. Mulla auotaan vain yläselkää ja hartioita sitten ensi kerralla! Jätetään alaselkä ja kyljet rauhaan. :D

  • Eihhh! Mä niin tiedän ton pohjetuskan. Pahinta oli, että hierojana toimi kaveri ja koitin tietty sielle feikata että hyvältä tuntuu, vaikka painajainenhan se 45min oli. Mutta pohkeet aukes kyllä.

    Erittäin maltillinen hinta sun hierojallasi. Hyvä että löysit kunnon ammattilaisen. :) Ja erittäin kiva kuulla, että postinjakaja on taas reippaana vauhdissa. :D Niin ja Natunenkin näyttää erittäin ”mukavasti” ahtautuneen kissamaiseen tapaan pieneen tilaan. :D :D

    • Hahaa, mielessäni näen tuon tilanteen, että sattuu niin hemmetisti ja silti on pakko koittaa pitä naama peruslukemilla. Hirveetä!

      Hyvät hinnat on mun mielestä kanssa, tosi edulliset. Eikä silti tartte laadusta tinkiä! Ja posti kulkee taas reippaasti. :D Natunen sai tollasen pahvipedin, siitä tuli laakista lemppari! :’)

  • Voi helevetti, mulla olis toi myös edessä…. Mutta ehkä mä kestän, kun se auttaa. APUAAAA

    • I feel you! Mutta kyllä sen tosiaan kestää, kun tietää, ettei se jatku kuitenkaan ikuisesti ja että siitä on ihan huikea apu! Kiroilet ja huudat vaan, mullakin oli siihen lupa, mutten osannut. :’) Mä purin vaan käsiäni. :D

  • No olipa edullinen! Ja tätä lukiessa nousi ihan kylmät väreet, kun oli kalpea aavistus sun tuskatilasta. ”Ole ihan rentona vaan” :D :D. Tuttua tuo, että tekee mieli pyytää lopettaa, mutta silti ”kyl mä kestän, mä kestän!” Mielenkiinnolla jään odottamaan selkäraporttia.

    Mulla kans aina nousee mustelmat pohkeisiin, ja myös noihin forkkuihin tuli kauheat jäljet kalvojen avaamisesta. Muualta ei olekaan availtu.

    • Eikö vaan! Ensi kerralla selän kanssa 80min hierontaan ja viisikymppiä menee sinne, mikä on myös aika vähän. On kyllä vaikeinta olla rentona ja antautua sille, että toinen saa satuttaa niin hemmetin kovasti! Joo, rentona tosiaan vaan, kyllä.. :D

      Mulla tuli noi mustelmat tuohon pitkälti penikoiden kohdalle. Kunnon sormenjäljet on näkyvissä. :D

  • Oijoi, kuulostaa tuskaisen… ihanalta? :D Tärkeintä, että toimi ja oli hyötyä! Mulla on niin monta kokemusta sellaisesta paijailuhieronnasta, että toi kuulosti mun korvaani kyllä ihanalta, heh. Ja todellakin edullinen hinta, mitä nyt oon täälläpäin katsellut.

    Hienoa, että jalkaset toimii taas paremmin.<3

    • En kanssa yhtään tykkää semmosesta hipsuttelusta, kyllä otteet saa olla kunnolliset! Me puhutaan kotonakin mun murjomisesta, kun ei se meilläkään mitään hierontaa enää ole.. :D Mutta ei tossa maanantaisessa ollut kyllä mitään muuta ihanaa kuin tämä vaikutus! :D <3

  • Jumisten pohkeiden murjominen on kyllä yks kivuliaimpia kokemiani asioita. Isolla miehelläkin meinaa silmähikeä puskea. Onneksi nyt pahimmat jumit on saatu poistettua, niin enää hieronta ei niin järkyttävän kipeää tee (kuuluisia viimeisiä sanoja?).

    • Sanoppa muuta! En yhtään ihmettele, että siinä saa iso mieskin vähän roskia silmiin.. Täytyy toivoa, että tämä tällä yhdellä selviäisi ja jos ei selvinnyt niin että oisi edes se toinen sitten jo helpompi reissu. Onhan se, onhan?

    • Ainakin mulla parin kerran jälkeen se kivun määrä laski jo inhimillisemmälle tasolle. Mutta se eka murjomiskerta oli jotain käsittämätöntä kidutusta.

    • Näin se hierojakin sanoi, että ei ne seuraavat kerrat ole ihan niin kamalia enää. Se on hyvä tietää, ettei samanlaista tuskaa ole edessä, jos joutuu vielä pöydälle tämän vuoksi.

  • Hui kauheeta! Mulla on pohkeet ihan jumissa ja en haluu ees ajatella miltä tuntuis tuollainen murjominen :’D Auuu! Hyvä, että toimi ja oli tehokasta!

    • Mä voin vihjaista, että ei se mukavalta tuntuisi! :’D Mutta kyllä sen vaan kesti, pakkohan se oli. Onneksi kesti, kun kuntoon ne sillä tulivat!

  • Hyvää nimpparia helteiden keskelle Heidi! :) Mulla on sellanen kutina ettet hirveesti perusta nimipäivistä, mutta tykkään muistaa ihmisiä.

Kommentointi on suljettu.