Makoisa maanantai

Heti aamusta tietää, että maanantaissa on parhautta, kun ei tarvitse herätä kellonsoittoon kuudelta! Puoli kahdeksalta sitä tuli herättyä itsekseen (minä jopa ennen kissaa). Aamupalat rauhallisesti ja sitten päätinkin jo ennen aamupäivän treeniä tarttua imuriin. Sai hyvät lämmöt alle. :) Rullailut ja pikkumurkinat massuun ja sitten treenihuoneen puolelle. Siellä olikin jo selvä, että jos meinaa sinne intialaiseen päästä tänään, niin kiirettähän sitä joutaa pitämään kaikissa toimissaan sitä ennen. Sehän on auki niinkin hienoon aikaan, kuin 12-14.00, eikä olen ihan missään vieressä. Mutta treenistä en tahtonut silti alkaa karsia. Päätin vain, että turhia taukoja ei tänään pidellä ja tahti on rivakka! Ja sillä mentiin.

Palautumisajat olivat lyhyitä ja mitään lorvimista ei harrastettu. Joskaan en mielestäni muutenkaan koskaan sentään siellä lorvi. :D Tahti oli silti selkeästi normaalia rivakampi ja pieni hengästyneisyys pysyi koko ajan päällä. Valmistelin aina seuraavan liikkeen asioitakin edellisen liikkeen sarjatauolla, esim. laitoin oikean määrän painoa tankoon tai virittelin penkkiä oikeaan kulmaan ja sitten taas mentiin. Lyhyemmistä palautumisajoista huolimatta toistot eivät kärsineet laisinkaan, vaan saatoinpa jopa saada enemmän kuin viimeksi! Tuntuma oli kunnolla kohdillaan ja meno miellytti suuresti.

Treenasin myös selän ja takaolkapäät, aivan kuten normaalisti kuuluukin. Selkätreeni jännitti jonkin verran, että jos migreeni sieltä paukahtaisi, mutta tälläkin kertaa säästyin siltä. Eihän sen pitäisikään tulla, mutta jännittää silti. Huominen vielä, kun on jalkatreeni..

Viimeksi tein tämän saman treenin ajassa 1:05, tänään meni 56min! Eli sieltä saa nipistettyä helpostikin kymmenisen minuuttia pois halutessaan, ja minäpä taidan jatkossakin haluta. Eli ei lorvita silloinkaan. ;) Todella hyvät fiilikset jäi ja etenkin hauikset sai aivan totaaliväsytyksen osakseen. Selän kanssa niitä totaaliväsytyksiä nyt ei harrasteta muutenkaan.

Siitä pikaisesti palkkarit huiviin ja peseytymään ja laittautumaan ihmisen näköiseksi, että kehtaa lähteä suureen kaupunkiin. Ei ole muuten helppo föönata ja laittaa tukkaa, kun kädet ei jaksaisi olla yhtään ylhäällä.. Puoli kahden aikoihin oltiin paikalla ja päästiin tekemään tilaus ja oottamaan, että valmistavat meille herkkujansa. Aika nopsaan saatiin ruokasäkki käteen ja eikun kotiin. Tuskallisinta ikinä on se, kun sylissä tuoksuu jumalainen valkosipulinen ja mausteinen ruoka, etkä pääse sitä heti syömään! Se on huumaavaa ja kotimatka on aina kiduttavan pitkä. Mutta selvittiin silti (yllättäen) kotiin asti ilman nälkäkuolemia ja kaikki leviäksi pöydälle. Ja sitten tietty varattiin hetki valokuvia varten. Miesparka oli nälkäisenä vieressä kun minä koitan saada edes jonkinlaisia kuvia siellä hämärässä huoneessa.. :’)

Punainen ruoka (jotain todella tulista) ja valkoinen riisi (valkosipuliriisi) oli miehen. Kaksi muuta oli mun.

Mun kuppoihini päätyi kaksi pääruoka-annosta, aivan kuten miehellekin. Omani olivat sieniriisiä ja palak aloo, jossa on pinaattia, perunaa ja tomaattia. Lisänä molemmilla oli valkosipuliset naan -leivät. Ja papadum -leipää, plus pieni kastike, mikä taisi olla mango chutney -dippiä. Sen kanssa maistui papadum -leivät tajuttoman hyvälle!

Ensimmäisen annokseni maltoin vielä kuvata. Riisit, palak aloot ja naania.

Tällä kertaa kävi niin, että kaikki meni. Jokaisella aiemmalla kerralla meillä on jäänyt jotain seuraavallekin päivälle, mutta nyt syötiin kaikki. Tajusin vasta jälkeenpäin syöneeni ihan saman verran kuin mieskin. :D Kaksi pääannosta (!) ja kokonaisen naan -leivän + papadumit. Heh, tilasin ravintolassa ensin ja tarjoilija kirjasi ylös ja oli lähdössä jo pois, kun mies sanoi, että hän tilaisi itselleen kanssa jotain.. Niin, että siinä oli vasta hei mun ruoat. :D Palak aloota tarjosi kanssa ensin side dish:nä, mutta korjasin, että pääruokana kiitos. Kyllä tuosta tosiaan täyteen tuli, mutta suurta ähkyä en yllätyksekseni saanut aikaan. Ja oli muuten ihan hemmetin hyvää.

Pieniin imurointipuuhiin sitä pääsi ruokailun jälkeenkin.. Huom, tämä on ihan vaan mun puoleni. Miehen jäljiltä pöydällä oli ehkä yksi murunen..

OMNOMNOMNOMFOOOODDDNOMNOMNOM

Semmonen terveellinen setti tällä kertaa! Kyllä sen olossa huomaa ruokailun jälkeen, että mitään sontaa ei tullut syötyä. Sydän pysyy rauhallisena ja ei iske väsymystä tai muutakaan ihmeellistä oloa. Vatsa toki kasvoi vähän. :D Muuten ei reagoinutkaan. Mutta tosiaan sydän mulla aina reagoi rasvaiseen tai muuhun epäterveelliseen, silloin kun joskus vielä semmosia satunnaisesti söin. Silloin se löi nopeammin ja voimakkaammin ruokailun jälkeen ja rauhoittui vasta joskus parin tunnin päästä. Nyt lyö ihan normaalilla rakkaudellaan. ;)

Katsotaan millaista puhtia tällä saa huomiseksi jalkatreeniksi. Perjantaina kun migreenit iskivät ja jäi jalkapäivän tarvittavat sapuskat syömättä sen vuoksi, on jalat olleet ihan arjessa todella helposti hapoilla. Eilinen crossailu tuntui tuon vuoksi koko sen neljänkymmenen minuutin ajan. Normaalisti hapot lähtevät ensimmäisen viiden minuutin sisään. Jotain se migreeni siis onnistui kiusaamaan. Toivotaan, että tällä intialaisella paikkailtiin vähän jotain puutteita jossain, ja saisin tehtyä hyvän (ja etenkin migreenittömän) jalkatreenin huomenna!

10 vastausta artikkeliin ”Makoisa maanantai”

  • Teen myös aina sarjatauoilla valmisteluja seuraaviin liikkeisiin. Ja jotenkin siitä rivakasta tekemisestä jää sellainen topakan tehokas fiilis koko päivään. Tuntuu, että kaikki hoituu sormia napsauttamalla ja muutenkin meno sellaista pikakelausta :).

    Intialainen ruoka, nam!!

    • Pitäisi ottaa kyllä ihan tavaksi tuo seuraavan valmistelu. Joskus aikoinaan sen teki automaattisesti, mutta nykyisellään se on jotenkin jäänyt. Nykyään tuntuu tajuavan aina siinä painoa kootessaan, että miksi en tehnyt tätä jo valmiiksi edellisen sarjatauolla.. Jospa sen nyt taas muistaisi, kun rivakkuutta oikein hakemalla hakee.

      Ruoka oli järjettömän hyvää. Enpä tiedä mikä onni on iskenyt, että täältä löytyy moinen ravintola, mikä tarjoaa noita terveellisiä versioita näistä ruoista. Eikä maistu varmasti yhtään huonommalle.

  • Kyllä sitä tukkaa laittaessa yleensä kiroaa, et miksi juuri tänään piti treenata hauikset, kun ei meinaa jaksaa pitää käsiä ylhäällä :D

  • Oi mikä parhausmaanantai! <3

    ”Palautumisajat olivat lyhyitä ja mitään lorvimista ei harrastettu. Joskaan en mielestäni muutenkaan koskaan sentään siellä lorvi. :D”
    Ennen kuin luin tuon sun toisen virkkeen, niin ajattelin mielessäni sen jo – että ei se Heidi varmaan koskaan kyllä lorvi treeneissään. Hehe. :D Näin muuten viikonloppuna jotain unta susta, en enää muista millainen se tarkalleen oli. Aamulla mulla oli kuitenkin sellainen olo, että ihan kuin mulla olisi jossain siellä isosiskontapainen. Hih. :) Johtui varmaan niistä sun neuvoista. Kiitos vielä. <3

    • Sitä se kyllä oli! <3

      Heh, lorviminen on kyllä sellainen sana, että sitä ei ole treeneistä puhuttaessa käyttänyt kyllä ikinä ennen. :D Hyvä mieli tuli sun unijutusta ja isosiskontapaisesta. Tunnen heti semmoista isosiskomaista ylpeyttä asiasta. :’) Ilo auttaa ja kiitos, että multa apua pyysit. <3

    • MUAHAHAHAHAHA APUAAAA :DDD
      Mun tarviikin miettiä, että miten tämän tekisin, jos tekisin! :’) Ihan päivittäisiin kuviin ei kykene, vaikka tahtoisikin! :/ Mä mietin keinoja! Ehkä mä keksin jotain!

    • Itekin oon reissussa osan joulukuusta eli en kuvaa joka päivä enkä etenkään JULKAISE joka päivä, kunhan kuvaa ne 24 jossain välissä ja julkasee vaikka kerralla tai osissa ;) MUKAAAN SIIS!

    • ÄÖÄÖÄÖÖÄÄÄÄ! Mä luulen, että otin tästä jo tässä kohtaa liikaa pressurea, että viitsisin lähteä toteuttamaan. Mun elämässä on sellainen vaihe, että ressiä ei saa olla sitten laisinkaan! :D

Kommentointi on suljettu.