Maanantaitreeni

Miten maanantain treeni on aina sellainen maanantaitreeni? On aivan sama olenko nukkunut enemmän vai vähemmän, aivan sama mihin aikaan aamupäivästä aloitan treenin, on aivan sama vaikka tekisin sen ihan samalla intensiteetillä, painoilla, toistoilla (tai vaikka enemmällä kuin viimeksi), siitä jää silti maanantaitreenifiilis. Tämä on minulle mystistä, koska viikonloput menee pääasiassa ihan samalla lailla kuin arkikin, ainoana jompi kumpi päivä on lihaskuntolepopäivä. Yleensä lauantai. Periaatteessa arki alkaa aina sunnuntaina, kun silloin on jalkatreenipäivä (paitsi nyt viime viikolla sattuneista syistä).

Mutta maanantai. Silloin ei sykkeet nouse, ei millään. Rehkin ja rehkin ja ei nouse. Ei sillä voi tietysti tehoa mitata, mutta tulee itselle aina olo, ettei muka antaisi kaikkeansa, kun ei edes sykkeitä saa ylös. Joka maanantaina tuntuu olevan sama ilmiö. Yleensä sitä on vielä nukkunut vähemmän kuin muulloin viikolla, joten voisi kuvitella, että sykkeet nousisivat helpommin, eikä suinkaan vaikeasti. Jostain syystä sykkeeni on kuitenkin väsyneempi kun minäkin olen väsyneempi. :D

Taas tuli treeni tietysti tehtyä, niin kuin joka maanantai. Crossailut jätinkin pois, koska jalat ovat olleet uupuneet vielä lauantain jalkatreenistä, kun ei se sunnuntain lihaskuntolepopäiväkään ollut ihan täysin lepopäivä.. Miehen juostessa maratonia minähän pääasiassa haahuilin kameran kanssa ympäri Ulmia sen kolme tuntia, neljäkymmentäkolme minuuttia ja viisikymmentäkuusi sekuntia, mitä tuohon aikaa meni. Muutama kilometri siinä tuli talsittua.

Eilenhän oli ojentajat/olkapäät/vatsa/kylki -treeni. Mainitsinkin viimeksi, että nyt kun olkapäille on enempi liikkeitä, niin näkyy heti. Peilistä huomaa eron, ja niin huomaa tästä kuvastakin:

Jaa miten niin iso toppi? :D

Tuo olkapään pallero on aivan uusi. Ennen siinä ei ollut mitään, minkä olisin huomannut. Nyt siinä on pallo. <3 Ja se ilmestyi siihen valehtelematta alle kahdessa viikossa. Niin sitä vaan löytää itseltään uusia lihaksia vieläkin, kun ottaa jotain uutta ohjelmaan. Sekös on mukavaa! Tavallaan on hirvittävän kiva olla siinä vaiheessa kropan kanssa, että voi keskittyä erinäisiin pienempiinkin osa-alueisiin, joihin tahtoo jotain lisää. Muotoa, kasvua, jotain. Peruspaletti on kasassa, niin voi keskittyä pienempiin asioihin. Siksi kai tämä kaikki antaakin niin paljon, kun aina on jotain pientä kehitettävää, eikä koskaan ole täysin valmis. Vaikka siis tyytyväinen olisikin. Parhautta on se, että oman työnsä jäljen näkee ja ihan siinä omassa itsessään.

Kysymyksiä on tullut kysymyspostaukseen nyt mielestäni jo oikein riittävästi (kiitos!) ja laitankin tuon nyt tässä kohtaa poikki. Avaan kuitenkin uuden postauksen, jossa saa esittää (ihan mitä tahansa) kysymyksiä ja vastailen siellä kommenttikentässä suoraan niihin. Se on voimassa sitten ainakin vähintään ikuisesti! :’) Postausta niistä ei siis ole tulossa, mutta sitäkin nopeammin tulee vastauksia, kun vastaan niihin suoraan. Yksittäiset aiheet, jos niistä on paljon ammennettavaa, voin ottaa postauksen muodossa esille. Joten heitelkää niitä kysymyksiä siis jatkossakin, mitä mieleen vain tuleekin! Tuon postauksen laitan tässä pikimmiten ilmoille.

Jo esitettyihin kysymyksiin on siis tulossa mahdollisimman pian vastauksia postauksen muodossa!

2 vastausta artikkeliin ”Maanantaitreeni”

Kommentointi on suljettu.