Lisäsenttejä

Huhhuh. Tästäkin päivästä on kiireineen selvitty mukavasti. Vähän meinasi välillä tulla hoppu, mutta ei mitään sen vakavampaa. Treeniä pääsin aloittelemaan vähän ennen kolmea ja vuorossa oli olkapäät, ojentajat ja hauikset. Kahdella viimeisellä kerralla olen käyttänyt aikaa sen liian pitkän 1:25, joten tällä kertaa oli tavoitteena alittaa se reilusti.

Ojentajia.

Heti alkuun oli selvää, että aikaa säästyi jo sillä, että epäkkäät on edelleen niin jumissa, että vipareita sivuille ei voinut tehdä, sillä siinä väsyi (särki) vain epäkkäät, eikä olkapäihin tullut minkäänlaista tuntumaa. :/ En lennossa alkanut säveltää niille korvaavaa liikettä, kun kuitenkin kolme muutakin liikettä olkapäille oli, joiden ajattelin kyllä riittävän hienosti.

Hauiksia.

Ojentajille koitin tuota ranskalaista maaten käsipainojen kanssa, kun normaalisti teen tangolla. Mutta koska on tuo vammaolkapää, ei se paino tangossa asetu tasaisesti molemmille käsille. Kokeilin käsipainoilla, mutta yhteen sarjaan se jäi. Ei pysynyt laisinkaan kasassa! Jatkoin seuraavat sarjat taas mutkatangolla ja kasassa ainakin pysyi. Tosi kovin siinä saa vaan töitä tehdä, että molemmat puolet rasittuu edes suhteellisen yhtälaisesti. Mutta onneksi on muitakin liikkeitä, jos siinä tulee vähän toispuoleisuutta.

Loppuun taas pari liikettä hauiksia, ja tässä treenissä ei TODELLAKAAN tarvitse sitä tuntumaa niihin hakea. Taitaa olla hauikset huomattavasti paremmin hermottuvat kuin ojentajat, sillä istuen tehtävässä ranskalaisessa meinaa väsähtää tuo mun hauiksista paremmin hermottuva ensimmäisenä, en vaan saa sitä pelistä pois. Vaikka hauiksen ei pitäisi olla pelissä ollenkaan mukana tuossa liikkeessä, ei edes sivuosuman ottajana, vaan tuon pitäisi mennä vain ja ainoastaan ojentajalle. En tiedä vetääkö sitten alla oleva olkapäätreeni jotenkin etuolkapään puolelta haiuksenkin mukaan, kun ranskalaisessa on se olkapää vielä pumpissa alla olevista liikkeistä. Voisin ensi kerralla kokeilla tehdä ojentajat ensin.

Mutta se mikä on tosiaan ihanaa, on se, että tuntuma hauiksessa on ihan huikea tässä treenissä. Voi että mää nautin siitä! Ne on ihan räjähtämässä, eikä käsi yksinkertaisesti meinaa nousta liikettä tekemään. Viimeksi innostuin siitä niin kovin, että päädyin tekemään vain Arnold’s 21:stä, kuusi sarjaa tosin, mutta nyt tein superina arskaa ja sitten hauiksia vinopenkillä, jotka tuolla yllä kuvissakin näkyi, tuskaisten ilmeiden kera.. Ja koska pumppi tuntui messevältä, nappasin treenin lopuksi mittanauhan kätöseeni ja kattelin, että onko jo lähestytty sitä tavoitteena olevaa kolmeakymmentäyhtä senttiä pumpissa. Mitenköhän kävi?

Siis se on kasvanut sentin viime mittauksesta! :O Olin toivonut, että edes olisi pysynyt samassa kuin viimeksi, jolloin se oli tullut edeltävästä kaksi milliä paksummaksi.. Eli yli kolmenyhden mentiin jo! Mutta, täytyy luonnollisesti ottaa huomioon, että tässä on myös ojentajat treenattu, jonka pumppi vaikuttaa ihan satavarmasti mittaan. Joten uusintamittaus maanantaina, jos saan kivaa pumppia aikaiseksi hauis-/selkätreenissä. Mutta kiva oli tämmönenkin mitta nähdä! Tuskin se koko sentti kuitenkaan oli ojentajasta.. Eihän?

Treenin kesto oli tänään varsin onnistuneesti 1:13, eli alle 1:25:n mentiin reilusti.

Ruokaa tein taas ajoissa tänään tunnin tauolla keskellä päivää, valmiiksi myöhempää ajankohtaa varten. Tajusin vasta tänään, että munhan kannattaa vaihtaa rahkavälipalan ja lämpimän ruoan paikkaa, kun tulee syötyä tuo lämmin niin myöhään nyt. Muutama päivä meni ähkyssä sen vuoksi, että piti siinä syödä melkein putkeen annos ruokaa ja rahka.. No, nyt tajusin, että voisi ne kokonaan vaihtaakin. Tänään vaihdoin ja heti on helpompi olla. ;) Ruoka syntyi yllä olevista aineksista, joista pitkulaiset laitoin hienoksi raasteeksi ja parsakaalin silpuin veitsen kanssa suht pieniksi paloiksi. Wokkipannu oli taas sopivin tälle määrälle ja siellä kypsensin kaikki. Sekaan pääsi vähän myös pinaattia pakkasesta ja tietysti tuoreyrttejä ja mausteita ja aika reilusti valkosipulista öljyä.

Oisin kyllä tahtonut syödä enemmänkin, mutta tuli lämmitettyä meille yhteisenä semmonen annos, ettei
siitä enempää mulle irronnut. Voi meikärukkaa. :(

Tästä tuli muuten hyvää. Ja oli tehokkaasti tehty, kun koko satsin kokkaamiseen meni reilut parikymmentä minuuttia. Tämmöset aikataulutukset sopii mulle yllättävän hyvin, vaikka yleisesti paineen alla olen täysi tohelo ja menen ihan lukkoon, enkä saa mitään aikaiseksi. :’) Ehkä se on vaan eri asia, kun ei ole kenenkään toisen luomia aikatauluja nyt, vaan ihan itse hankittuja.

I hate when this happens.

Huomenna aerobisen päivä. Mitä ilmeisemmin se tulee tapahtumaan crossarin parissa, kun kävelyn vuoksi menisi aikataulut niin valtavan myöhäiseen. En kyllä lupaa vielä mitään. En tiedä miten kovin sitä huomenna kaipaa jo raikasta ilmaa! Kovin. Nyt jo.

4 vastausta artikkeliin ”Lisäsenttejä”

  • Mitest toi haba muuten oikeaoppisesti mitataan? Jännittyneenä vai levossa, koukussa vai suorassa? Eipä sillä, että mulla olisi mitään mitattavaa enää, oon pyrkinyt mun turhista lihaksista lähinnä eroon :D
    -A

    • En kyllä tiedä, mutta veikkaan, ettei ainakaan näin. Mähän en tiiä mistään oikeaoppisista yhtään mitään, kun teen kaikki omalla tavallani. Joskus mittasin noin ja tietysti sitten jatkossakin, että on jotain mihin verrata. Mutta apua, oisikin semmosessa tilanteessa, että pitäisi pyrkiä liioista lihaksista eroon. :D

  • Jos oon habaa tai mitään ylipäätään mittaillut, on ne ollut vaihtelevasti pumpissa ja ilman… kirjoitan vaan aina muistiin että miten asia on ollut niin ei tule epäselvyyksiä :D ei sillä että siellä silti juuri eroja olisi hahah :D

    Aika messevät sentit kyllä totta maar!! :)

    Mä aina sun juttuja luettuani alan haaveilla siitä omasta crossarista tai kuntopyörästä… Salille on oikein kilsan matka mutta olis joskus ihan kiva ”vaan polkea” kotonakin ja kattoo vaikka Netflixiä. Mööhhh.

    • Mää en mittaile mitään muuta kuin habaa, paitsi ehkä kerran vuodessa saatan kattoa kropan mittoja ylipäätään. :D Tosin viimeisestä semmosesta on reilusti yli vuosi jo aikaa.. Joskus mulle tuli parin sentin pyllypumppi, vaikka mulla ei ollut edes silloin pyllyä, siinä oli ainakin jo vähän eroa mitassa. :D

      Mulla ei oo mitään käsitystä siitä miten nää mitat on verrattavissa jonkun toisen mittoihin, ei mitään havaintoa mikä on suuri ja mikä on pieni. :’) Mulle tietty edelleen liian pieni, joten kasvua vaan!

      Kyllä vaan on luksusta, kun kotona on noita laitteita, joilla riehuessa voi kattella lempparisarjoja. Liikunta on ihan tuplamukavaa silloin! Ei muuta kun ostoslistalle vaan!

Kommentointi on suljettu.