Lehmäkaverit ja mietteitä magnesiumista

Superenerginen sunnuntaiaamu! Heräsin itsekseni kahdeksalta kun ei enää nukuttanut ja MINÄ herätin kissan ja miehen. Tuntuu, että kaikki sairastelun aikana piilossa ollut energia hyökkii esille aivan hirveällä voimalla. Täällä olen laulanut (kailottanut) ja pyörinyt ja hyörinyt ja venkoillut pitkin poikin (paitsi olohuoneessa :D).

:’D Mää ja kaverit!

Eilen illalla mentiin tosiaan kävelylle, taidettiin seitsemän pintaan lähteä. Otettiin vähän uusia reittejä ja suht rauhallisesti mentiin ja pysähdeltiin monesti. Sykettä en nostellut ja esimerkiksi ylämäissä tipautin vauhtia sen verran, että pysyi rentona käppäilynä. Ei tuntunut ollenkaan pahalle jaloissa tai muutenkaan. Kädet mulla tietty ottaa aina kylmää ja ne oikein kipuilevat sen vuoksi. Vaikka siis ulkona oli +20°C. Kotiin päästyä kädet on ihan virattomat, ne on aivan jäykät ja kynää ei kykene pitelemään. Ei oo normaalia. Semmonen jännä juttu kanssa tapahtui, että loppumatkasta alkoi iskeä vasempaan käteen sähköiskuja peukkua pitkin. Tajusin, että sykemittari painaa ranteeseen ja siitä ne lähtee. Otin pois ja ihan siitä ranteen sivua silittämällä hellästi tuli joka kerta kunnon hermosähköisku peukkuun. Tuo meni ohi sitten kotona, kun sormet taas lämpenivät. Ranne jäi ihan kylmäksi varmaan vielä ainakin tunniksi. Ihme touhua taas. Kilpirauhasjuttuja vissiin.

HEI KAVERIT KAIKKI ÄKKIÄ KATTOMAAN TÄÄLLÄ ON JOTAIN IHMISIÄ ÄKKIÄ MITÄ TAPAHTUU TULKAA
Eiliselle lenkille tuli mittaa 5.63km ja kestoa 1:17min. Keskivauhdilla 13:42min/km mentiin, eli hitaasti ja paljon pysähdyksiä. Tuommoinen kiva fiiliselyiltakävely. Ei niinkään liikunnallinen, kuin rauhaisa voinnin tunnustelu. Nää lehmät oli kyllä hauskoja ja vähän häiritseviä. :D Parin aitauksen ohi käveltiin, toisessa oli mustia ja toisessa näitä. Siinä kun oltiin kohdilla niin ne tulee aivan hirveällä tohinalla juosten KAIKKI kattomaan ja toljottamaan, että keitä me ollaan ja mitä oikein tapahtuu. :’D Sitten ne yskii kuivaa kurkkua kun hengästyivät ja yrittävät jokainen tunkea mahdollisimman lähelle ja kun liikutaan niin koko katras lähtee mukana aidan vierustaa pitkin. :’)
Nämä sai vielä hirveän hepulin kun aitaus alkoikin erkaantua tiestä millä käveltiin, eikä päässeetkään enää kulkemaan rinnalla ja siellä kuule heittelivät takajalkoja ilmaan ja juoksivat toisiaan kiinni ja voi sitä köhinän määrää, kun tuommoiset sikaniskat harrastaa äkkiseltään sprinttailua. :’D Mä pelkäsin vähän, että ne tukehtuu. Oisin rapsutellut niitä, mutta koska olivat tuollaisia häslöjä, en viitsinyt ottaa riskiä, että saavat vielä sydänkohtauksen tai jotain, jos kosken.
Sitten. Aihe nimeltä magnesium. Mulla kun alkoi tää vasta oireilla tähän malliin niin tipautin magnesiumin määrää ihan puolella. Kolme iltaa sitten, kun otin annokseni, tuntui hetken päästä vatsassa kipua. Kaksi iltaa sitten, kun otin annokseni, vatsa meni aivan totaalisekaisin ja kivuliaasti. :( Eilen en sitten ottanut ollenkaan enää, ja arvatkaa mitä? Tänään aamulla ei vatsa enää toimi juuri ollenkaan, eli ollaan siinä normaalissa tilassa ennen kuin aloin magnesiumia syödä. Se mitä tulee, on kaukana siitä, että vatsa oisi sekaisin. OKEI MÄ KIRJOITAN, ETTÄ EI OLE RIPULIA NÄHNYTKÄÄN, noin. :D Niin. Mullahan oli kuukausia vatsa sellainen, että ulos tuli aina vähän vähemmän mitä suusta alas meni. Eli ei normaali, vaan ummetuksen kriteerit täyttyy tuolla. Kilpirauhasarvo tietty nyt selittää tämän. Mutta silloin en sitä tiennyt, toki epäilin jo keväästä asti. Kohta pari kuukautta olen magnesiumia syönyt ja olen sillä saanut vatsani toimimaan. Oman annokseni olen hakenut sillä, että joka ilta ottaa yhden pillerin lisää, kunnes seuraavana aamuna on vatsa löysällä ja sitten vähentää yhdellä pillerillä. Eli tämä perinteinen oman tarpeen testaaminen. No, mulla tuo tarve oli siinä 1200mg päivässä, eli aika korkealla ollaan oltu. Suosituksethan on noin 400mg:n pintaan, mutta mulle tuo ei ole läheskään riittänyt. Vatsa ei toimi ilman, että mennään päälle tonnin. Tuntuu nyt ajateltuna aika huikealle määrälle, kun olen niin pienikin. Tuolla määrällä on kuitenkin menty, kunnes nyt viime päivinä tiputin tuon ensin kuuteensataan ja sitten eilen lopetin. Ja siihen loppui ripuli (ja vatsan toiminta tietty muutenkin lähes kokonaan). Arvatkaa mitä muuta tapahtui yön aikana?
Pari päivää sitten ja nyt. Kaulan imusolmukkeet laskeutuivat lähes kokonaan.
Jossain vaiheessa tajusin tänään aamulla, että voin katsoa alas ilman, että happi loppuu. Ei kurista. Mitä ihmettä? Oliko se magnesium? Sekä vatsa, että tämä? Entä migreeni?? Googlettelin asiaa paljon ja pääasiassa juttua löytyy englanniksi. On olemassa sellainen tila kuin hypermagnesemia, mutta se tuntuu olevan jo aika vakava (jopa kuolemaan johtava) tila. Voi sitä toki olla myös ihan lievänäkin. Oireita on vaikea löytää lievissä tapauksissa. Pääasiassa tuntuu olevan päänsärkyä ja oksetusta, mutta toisaalta sanotaan myös, että oireet voivat olla todella moninaisia. Vakavammissa tasoissa mukaan astuu neurologiset oireet, hermostolliset ja sydänoireet (ja koomat ja kuolemat). En nyt löytänyt mitään mainintaa imusolmuketurvotuksista, mutta jotenkin tuntuisi oudolle, että ihan sattumaa tämä tapahtuma oli. Vatsa ja tämä. Tuo itse hypermagnesemia on tilana harvinainen, enkä uskokaan, että se mulla olisi, mutta jotenkin ehkä herkistynyt noille sitraateille, kun niitä on niin suuria annoksia syönyt niin pitkään, tällaisena pienenä ihmisenä. Jäikö niitä jostain syystä pyörimään kehoon liiaksi tai heittikö muiden tärkeiden hivenaineiden ynnä muiden määrät häränpyllyä, koska magnesiumia tuli niin paljon? Harmi ettei tämä tullut mieleen ennen verikokeita, oisi voinut pyytää mittaamaan tuonkin tason. Sen verran kysäisisin apuja tässä kohtaa, että onko jollain tarkempaa tietoa tällaisesta? Onhan tässä taas aika jännä ajatella, että itekkö tämän kaiken itselleni aiheutin.. :/ Magnesiumia ei pitäisi kehoon liiaksi jäädä, jos munuaiset vain toimii niin kuin pitää, ja mulla munaisarvot on ainakin olleet kohdillaan. Mutta mistä sitä tietää. Veikkaan ainakin, että mun kakkanäytteestä (:D) ei löydy mitään pöpöä, vaan koko ripuli oli tästä magnesiumista johtuvaa. Voi olla, että kaikki muutkin arvot on kohdillaan (paitsi kilpirauhanen).
Tuosta kilpirauhasesta vielä. Siis se mun arvohan on aivan päin p*rsettä (TSH 7.45, vielä marraskuussa se oli 1.25). Suomessa mut olisi laitettu heti lääkitykselle, jo paljon pienemmälläkin heitolla. Täällä oli ohje, että sitä seurataan ja kontrolloidaan seuraavaksi KOLMEN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ. Olen asiaa ajanut nyt jokaisella lääkärikäynnillä ja joudun kyllä taistelemaan, että tuon saan hoitoon. Täällä tullaan näissä asioissa niin jäljessä. Täällä tilanne nähdään niin, että joo, toinen arvo oli huomattavasti koholla, mutta koska toinen ei, niin mikään ei ole vielä vialla. Nämä otettiin nyt uudelleen torstaina ja ensi viikon torstaina katsotaan mitä ne nyt näyttivät. Menen sinne kyllä oirelistan kanssa, koska tästä ei tuu mitään. Keväällä oli se yksi järkyttävä stressiviikko, jolloin ruoka ei maistunut ja liikunta senkin edestä. Laakista siitä eteenpäin ensinnäkin sydämen syke tipahti kaksikymmentä pykälää treeneissä, kuukautistista tuli epäsäännölliset (esim. nyt on taas päälle kuusi viikkoa edellisistä, huoh), iho meni huonoksi, tukkaa lähtee ja on karheaa ja huonokuntoista, vatsa ei toimi ilman hevosannoksia magnesiumia, sormet ja varpaat on aina jäässä ja sormet turvoksissa, naamaa turvottaa vähän väliä ja kehoa muutenkin, PMS -oireet oli etenkin taannoin ihan käytännössä mahdottomat mielialojen vuoksi, välillä iskee väsymyskausia ja keho ei toimi normaalisti. Ennen tiesin mitä pitää tehdä, mitä pitää syödä, mistä keho tykkää ja mistä ei, miten saan sen näyttämään siltä kuin tahdon sen näyttävän ja kaikkea tällaista. Nyt en tiedä enää mistään mitään. Keho ei tottele mua ollenkaan. Ne asiat, mitkä ennen toimi, eivät toimi enää. Tällä listalla menen ja kerron myös, että Suomessa mut olisi jo lääkitty pienemmilläkin heitoilla. Siis täytyyhän mulla nyt menkat olla ja vatsan toimia! Noiden kahden pitäisi jo riittää. Vihaan pillereitä ja lääkityksiä, mutta kun on selkeää vikaa, niin pitää mun siihen apua saada. Niin, ettäs tietävät. :)
Nyt lähden aamusuihkuun, kun kello on kaksi iltapäivällä. Sunnuntaiparhautta, etten sanoisi. Niin joo, ja mähän tietty JOIN KAHVIA, kun aamulla ei vatsa ollutkaan enää sekaisin. Hei aika kivaa. :) Eikä mennyt sekaisin siitäkään!

10 vastausta artikkeliin ”Lehmäkaverit ja mietteitä magnesiumista”

  • Täällähän on tapahtunut vaikka ja mitä! Mukava kuulla, että voit jo vähän paremmin. Kuulostaa ihan hirvittävän rankalle, paljon lähetän voimia sulle.

    Tuli mieleeni, että oletko miettinyt muusta ravinnosta tulevan magnesiumin määrää ja magnesiumin imeytymistä. Olisko B-vitamiini tms joka vaikuttaa magnesiumin imeytymiseen?

    • Täällä sattuu ja tapahtuu! :D Kiitos! Ei ihan normaalissa olossa vielä, mutta paljon parempi.

      En ole laskenut muita magnesiumeja, koska mittarina on toiminut vain tuo vatsan toiminta, eli sen perusteella olen määritellyt tarpeeni. Näin magnesiumin henkilökohtainen tarve ilmeisen yleisesti testataan. Se oli sopiva sinne ensimmäiseen migreenipäivään asti, sitten tapahtui jotakin. :/ Imeytymiseen vaikuttavista tekijöistä mulla ei ole edes tietoa. Jos oisin jotain ruokavaliossa tms. muuttanut ennen kuin tuo määrä (ja pienemmätkin määrät) olikin liikaa, niin niitä kautta olisi voinut tulla jokin imeytymisvaikutus, mutta kun en ole tehnyt mitään muutoksia. Jokin muu on matkalla muuttunut.

  • Huh, melkoisia annoksia olet kyllä vetänyt! Mä syön päivittäin sitraattia sen 400 mg. Mulla on käytössäni valmiste, jossa on myös B6-vitamiinia ja se edistää mankan imeytymistä.

    Otettiinkohan sulta kortisoliarvot noissa verikokeissa? Jotenkin hormonitoiminta on nyt vinksallaan, toivottavasti tutkimusten kautta löytyy selvyyttä.

    • Niinpä. Rajana oon pitänyt tuhattaviittäsataa, kun semmosen Jaakkolakin kirjassa mainitsi. :) Mutta sitten taas jos vatsan toimimattomuuden syy on noissa kilpparihormoneissa, niin saa siinä varmasti syödä aika ekstrapaljon magnesiumia, yli oman tarpeen, jotta vatsa toimii. Tuskin mulla koskaan niin isoa mankkavajausta oli, mitä sitä söin. Ehkä normaalisti oma tarve olisi ollutkin se 400mg. Nyt se vain jäi sinne piiloon.

      En usko, että otettiin mitään muita hormonijuttuja kuin kilppariarvot taas. Ei noihin hormoneihin ole kiinnitetty mitään huomiota, kun oletuksena on ollut, että vatsassa on pöpö. Kilppariarvot mitattiin taas, koska mä otin ne uudelleen ja uudelleen puheeksi. Ja otan kyllä taas torstaina. :D

  • Mahtavaa että voit jo vähän paremmin! :)
    kovasti kyllä kilpparivaivoilta kuullostaa… On se kumma kun täytyy tapella saadakseen hoitoa, tai edes päästäkseen tutkimuksiin!
    Toivottavasti asia kuitenkin hoituu :) tsemppiä!

    • On kyllä perusvoinnissa aivan huiiiiikea ero. Ei tartte enää todellakaan hautautua sänkyyn koko päiväksi!
      Todella selkeät oireet mulla on ollu jo pitkään ja nyt ne testillä vahvistuivat. Mutta sitten täällä ei asiasta niin välitetäkään. :D Noooo, pittää taistella sitten. Kyllä joku lääkäri jostain löytyy, joka auttaa. Pakkohan se on, en mä näe vaihtoehtoja. ;) Kiitos! :)

  • Huih, pitääpä miettiä tuota omaakin mankkuannosta, myös suunnilleen tuo sama määrä Jaakkolan testin mukaan… Oon kyllä pitkään jo miettinyt onko tämmösen hevosannoksen vetämisessä järkeä, ei voi keho noin paljon tarvita jo kohta toista vuotta, en usko! Ja on kallistakin vetää mankkua noin paljon. Ootko muuten lukenut tosta testistä muualta kuin ko. kirjasta? Kovasti tsemppiä paranemiseen, onneksi vähän selvyyttä tullut asioihin!

    • Mä lueskelin eilen pitkin iltaa tuosta, että voiko sitä ihminen ittensä magnesiumilla myrkyttää ja kyllä se vaan on ihan mahdollista. :O Oikein hirvitti ajatella, että jos mä tämän tilan itselleni oikeasti tein (miltä se nyt suurilta osin vaikuttaa, migreenistä en vielä tiedä), niin oisin oikeasti voinut lopulta vaikka kuolla. Kyllä mä olen ottanut paljon yli oman tarpeeni, jos kerran vatsani toimimattomuus ei ole ollut missään vaiheessa magnesiumin puutetta, vaan kilpirauhasesta johtuvaa. Ei se siksi ollut hyvä mittari. Sitten sitä on vissiin kertynyt elimistöön koko ajan enemmän, mikä on siis ihan mahdollista, nyt kun olen aiheesta lueskellut. Aivan hirveän pelottavaa. Mua oikein eilen inhottavasti ahdisti koko ajatus, että mitä olisi voinut käydä. :(

      Tuohon kyseiseen testiin olen törmännyt monessakin paikassa, eli ei ole pelkästään Jaakkolan kirjasta. Eilen bongasin sen jostain lääkäriblogistakin. :) Kiitokset tsempeistä, koko ajan on parempi olla. Vaikka vatsa ei nyt toimikaan, mutta todellakin mieluummin näin. Magnesiumarvot voi käydä myös mittauttamassa, jos asia huolettaa! :)

  • Heippa taasen, kilppariasia osui heti omiin silmiini kun itsekin vajaatoimintaa sairastan. Kirjotit siitä, että Suomessa olisit jo tuolla TSH arvolla saanut lääkityksen. Mä sanoisin, että et välttämättä. Tai lääkäristä/paikkakunnasta/tähtien ja kuun asennosta riippuen. Mä olen kuullut ja lukenut niin surullisia tarinoita siitä miten ihmiset käy oikeasti pitkän oirelistan ja arvojen kanssa kinuamassa lääkkeitä eikä välttämättä siltikään ole saanut. Tai se että jos arvot on vaan ihan vähän yli viitteiden niin lääkärit vaan toteaa että ei sussa mitään vikaa ole. Nää viitearvotkin on vähän kyseenalaiset kun ne saattaa olla eri puolilla Suomea vähän erilaiset. Itse sain lääkityksen 3 vuotta sitten jollain TSH 6-7 arvolla, en muista mitä se T4V oli mutta todennäköisesti sen takia, että olen myös 1 tyypin diabeetikko. Oman ja luettujen kokemusten perusteella Suomessa oikeasti ei kovin moni lääkäri tiedä kilpirauhasen vajaatoiminnasta yhtään mitään ja ne tuijottaa vaan niitä arvoja. Se ei paljon lohduta vaikka arvot olis viitteissä jos ei pääse aamusin sängystä ylös ja puolet hiuksista lähtenyt.

    Toivottavasti ne ymmärtäis siellä vähän paremmin ja saisit pian hoitoa jos se on tarpeellista :) Tsemppiä!

    • Hei täältäkin! ;) Onhan noita lääkäreitä joka lähtöön ja riippuu tosiaan kenen vastaanotolle menee. Mutta se ero näissä kahdessa maassa on, että Suomessa ollaan aivan huikeasti SILTI edellä tässä asiassa. Täällä vasta ajetaan lakialoitteita ynnä muita, että tunnustettaisiin, että on ylipäätään mahdollista kärsiä oireista, vaikka arvot ei kaikki oisikaan päin pyllyä. Mun äidillä on kanssa vajaatoiminta ja sai lääkityksen heti, vaikka arvoissa oli vain aivan pieni heitto. Ihan oireiden perusteella.

      Eli huonommin täällä tosiaan ymmärretään, mutta sitten pitää vaan etsiä se yksi lääkäri, joka kuuntelee. Kiitos. :)

Kommentointi on suljettu.