Latsilätinät ja herkkulusikka

Ryminällä takaisin arkeen, kun laitoin illalla kellon herättämään puolta tuntia liian aikaisin tänä aamuna. Kissahan oli tietysti heti kärppänä paikalla, että jeejee, nyt noustaan, enkä itsekään olisi enää saanut puoleksi tunniksi unta. Muistuttanee liikaa torkuttamista ja torkuttaminen on näin vaatimattomasti sanottuna s**tanasta. :D Ylös vaan. Puoli kuudelta siis. Onneksi viimeisen viikon on saanut nukkua pitkälti miten haluaa, kun mies on lomaillut, joten ei tämä yksi puolituntinen tähän viikon alkuun tuntunut missään.

Se oli paluuta arkeen myös treenien osalta, kun kevyt viikko on takanapäin ja samoin sitä ennen vaivannut vatsatauti, joten pitkästä aikaa pääsi kunnolla treenailemaan. Edellisestä kunnon selkä-/hauistreenistä onkin aikaa tasan kaksi viikkoa. Väliin mahtui yksi kevyt viime perjantaina. Samat painot otin liikkeisiin kuin viime raskaassakin, mutta jäihän sieltä jokunen toisto vajaaksi verrattuna siihen edelliseen. Se oli odotettavissakin, eikä ole onneksi niin vakavaa. :)

Takaolkapäitä kanssa.

Tuntui, että treeniin oisi mennyt aikaa vaikka kuinka, mutta tunnissa ja kolmessa minuutissa se oli ohi. Ajastuksen sain tosin kahdesti laittaa pauselle, kun kotirouvan kotitreeneissä pitää nähtävästi joskus käydä tyhjentämässä pesukonettakin. :D Toisella kerralla kävin laittamassa vähän lisärasvaa tatuoinnille, kun tuntui vähän kiristävän. Treenin jälkeen kädet tärisi kuin viimeistä päivää ja tuntuvat tällä hetkellä aroilta, kun niihin koskee. Huomista odotellessa..

Olen viime aikoina saanut tosi hyvin selkätreenit tuntumaan latseissa. Otin projektiksi tässä ei niin kauan aikaa sitten, että latseihin pitää saada leveyttä. Yleisesti ottaenhan en selkääni kehitä, joten tämä oli sinänsä mulle aika ainutlaatuinen projekti aloittaa. Syy tälle oli tietysti se, että koska persaus on kasvanut niin kovasti, niin sitä pitää tasoittaa vähän tuolta yläkropasta, ettei vallan olla epäsymmetrisiä. :’) Olkapäät ja latsit pääsi työn alle kunnolla. Nyt tuntuu lyhyessä ajassa latsit kehittyneen niin, että tursuavat tuolta urheilurintsikoiden vai minkälietopin reunuksien yli, ja edestäkin tuo on myös nähtävissä. Mitään ennen -kuvia mulla ei ole, joten teidän pitää vaan uskoa, että on kasvaneet. :)

Olisin voinut seistä suorassa, mutta sen sijaan seisoin vinossa. Kuvakulmakin oisi voinut
olla ehkä sen sata kertaa parempi, mutta sen sijaan se on tämä alaviisto.
Vammaolkapää roikkuu, no can do.

Jatketaan hyväksi havaitulla kaavalla siis tästäkin eteenpäin! Ja olkapäät pääsevät pian taas työn alle kunnolla, kun kaikki ylimääräiset juilimiset on siltä seudulta taas ainakin toistaiseksi poissa. Rintakehän kipu sitten taas on ennallaan, josta kirjoittelinkin aiemmin jo täällä. :( Ei parantunut levolla se. Täytyy miettiä, että missä kohtaa sitä pitäisi käydä näyttämässä. Ei se häiritse millään tavalla normaalia elämää, eikä kipu ole missään tapauksessa kovaa. Mutta kipua siinä silti on, eikä siinä sitä pitäisi olla. Joku siellä on pielessä joka tapauksessa. Lisäksi kun mulla on yksi toinen juttu olemassa, mikä nostaa ehkä vähän huolta tästä, tulee tuota nyt vähintäänkin pitää silmällä ja jos se ei poistu, niin pitää kyllä piipahtaa lääkärillä. Vaikka todennäköisimmin se on vain tulehtunut. Mutta koskaan ei voi olla ihan satavarma.

Ruoaksi tein tänään kasvissosekeittoa vähän uudenlaisella kaavalla. Siitä tuli myskikurpitsaperunasoppaa. Omnomnom. Hähää, moni vihaa omnomnomia. Siksi mä käytän sitä ehkä entistä enemmän. ;) Mulle se on internetin hauskimmista kuvista, I can haz a cheezburger -kissajutuista tuttu, joita mulla on kone täynnä. Ihan parhaita! Suosittelen klikkaamaan itsensä pois lukijoista, jos omnomnom ärsyttää. Tai mikä tahansa muu. Vaikka mää itte. ;) En mäkään lue blogeja jotka ärsyttää. Säännöllisesti tulee siivottua blogilista ja samaan tapaan myös esim. FB:n kaverilista. Se hoituu kerran vuodessa, ystävänpäivän tienoilla. Tämän vuoden siivous sielläkin on nyt tehty ja heti on taas helpompi hengittää.

Niin joo, sopasta mä kerroin. Myskikurpitsat paahdoin kypsäksi uunissa ja peruna oli mallia valmisuuniperunapakaste, jonka sulatin mikrossa ja surrautin sekaan. Riisimaitoa niin paljon, että tuosta tuli soppaa eikä muussia ja tuoreyrttejä (persilja ja tilli) ja mausteita, plus valkosipuliöljyä. Tosi hyvä setti! Paras osa silti koko myskikurpitsan kokkausta on tämä lusikallinen, jolla aina toisinaan herkuttelen:

DROOOOOOLL.

Vadelmahilloa, pähkinävoita ja myskikurpitsaa. Ja tämä, hyvät naiset ja herrat, on the ultimate OMNOMNOM.

Huomenna jonkinlaista jalkatreeniä. Täytyy tehdä kaikenlaisia liikkeitä, joita en normaalisti tee, kun tuo tatskajalka ei vielä salli tehdä normitreeniä. Katotaan mitä keksin, kaikenlaista pyörii jo mielessä ja innolla mennään huomista kohti!

4 vastausta artikkeliin ”Latsilätinät ja herkkulusikka”

  • Hahhaa, oot ihana! :) Ei omnomnomit ärsytä (ei oikein taivu mun suuhun, oli niin outoa kirjoittaakin :D). Oon samaa mieltä – mitä turhaa lukea blogeja joiden kirjoittajat ärsyttää.

    Hienon levyinen yläselkä sulla!

    • Mulla on välillä sellainen olo, että tahallaanko koitan ärsyttää ja provosoida, ja se on varmaan ihan totta silloin tällöin. :D Nyt piti heittää parit omnomnomit sinne ihan vaan sen vuoksi! ;)
      Tosiaan pitää paikkansa, että ihan turha ärsyttäviä blogeja lukea, tai ylipäätään olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee pelkkiä negatiivisia fiiliksiä. Pois sellaiset blogit lukulistalta ja ihmiset elämästä.

      Selällä on nyt oikea suunta ja se on levenemään päin. Vielä saa kasvaa, jottei takapuoli näyttäisi suhteessa ihan niin suurelle. :D

    • No niin, toinen moinen! :) Mulle tulee omnomnomeista pelkkiä positiivisia tunteita ja kissan kuvia mieleen ja siinä ei ole mitään ärsyttävää. :)

Kommentointi on suljettu.