Kun akillesjänteet menivät rikki

Viime viikolla kerroin hölkötelleeni töiden ohessa aina ne matkat pihoilla rappujen ja talojen välissä. Ja kerroin myös lenkkareistani, että niissä on kilometrit tulleet täyteen ajat sitten. Ja kerroin, että nilkkoja olen venytellyt ja että toinen nilkka ei enää taittunut.

Tällä viikolla en ole voinut ottaa ainuttakaan hölkkäaskelta, sillä tärähdys nilkassa tekee valtavan kipeää. Molemmissa nilkoissa, molemmat ovat kipeät. Jokaikinen portaalla astuttu askel on sattunut, nilkkaa kiristää heti, kipeästi. Kyykkyyn ei voi mennä, heti jalan ollessa taitettuna alkaa kiristää. Ja sattua.

Keskiviikkona päädyin googlettelemaan aihetta, kun totesin, ettei tämä ole enää normaalia rasituskipua, vaan jotain ihan muuta. Turvotuskin oli jo silminnähtävää. Jalkatreenissä piti jättää kaikki kyykyt ja pohkeiden teko pois. Vetkuttelin kolmea liikettä sen sijaan, kuminauhalla ja käsipainolla. Kunhan nyt tein jotain.. Googlettelulla selvisi, että akillesjänteistä johtuu. Ilmeisesti tulehdus. Ja myös, että akillesjännevaivoissa venytys, useasti toistettuna, on se juttu. Sitä tehtiin. Jumanp*rkele, että se teki kipeää. Mutta hetken ajan sitä pääsi kyykkyyn melkein ilman kipuja. Ja sitten taas hetken päästä nilkat jähmettyivät. Ja taas venytettiin.

Lepo on myös se juttu. No, töitä en oikein voi jättää tekemättä. Kylmähoito on sekin yksi tärkeä hoitoapu. IcePower pääsi ostoslistalle. Tulehduskipulääkekuuri perinteinen sekin, mutta siihen en lähde. Ennen kuin on ihan tosi pakko. Pakkopakko. Pelkkä pakko ei vielä riitä.

Torstaina töissä venyttelin koko lajittelun ajan siinä seistessäni ja välillä kyykistyessäni. Fiilis oli niiden suhteen jo aika positiivinen. Kunnes lähdin jaolle. Jokainen porras teki jumalattoman kipeää. Ja niitähän riittää! Parit raput pääsin alas, kunnes alkoi olla jo sellainen tunne, että miten muka voin edes päivästä selvitä.. Otin tavaksi venytellä pohkeita ja nilkkoja jokaisen hissimatkan ajan seinää vasten. Ja hissiä odotellessa myös. Näin pääsin ilman suurta tuskaa portaat alas. Tuntui kyllä, mutta en ollut tuskissani. Ja heti kun unohdin yhdellä hissimatkalla venytellä, maksoin sen seuraavissa portaissa. Venytellessä myös nilkoista tuntui naps. Siitäkin olin lukenut, kuuluu asiaan.

Kun olin vihdoin päivän jälkeen kotona, tuli itku. Sattui niin kovin. Koko päivä oli ollut suurta taistelua ja tuskissaan oloa, etten enää kotona jaksanut. Rullasin pohkeitani auki ja itkin. Mietin, ettei tämä ole sen arvoista. Pakotus nilkoissa oli jotain kamalaa, eikä niitä helpottanut ennen kuin jalat olivat täysin suorina. Vähänkin koukussa, niin kiristys oli liiallista. Turvottikin niin, ettei vasemman jalan ulkosyrjällä edes se nilkan luupatti juuri erottunut. Jatkoin tuskaisaa venytystä. Kylmägeeliä ei vielä ollut, mutta laitoin toista geeliä, joka on ollut erittäin hyväksi ja tehokkaaksi havaittu selkä- ja hartiapuolen hieronnassa.

Tänään on koivet olleet paremmat. Turvotus oli työpäivänkin aikana laskenut huomattavasti, vaikka luulisi sen päivän jälkeen olleen kovimmillaan. Päivää ei tänään tarvinnut taistella läpi. Jokaisessa hississä ei tarvinnut venytellä, mutta tein sitä silti, ehkä joka toisessa. Jotta eivät kiristy uudelleen. Yhdetkään portaat eivät tuntuneet kivun osalta liialliselta. Normaalithan nuo eivät missään nimessä vielä ole, mutta suunta on sentään oikea, sen jälkeen, kun pahenivat päivä päivältä maanantaista lähtien. Nyt jatketaan sitä hoitoa, kun on mahdollista antaa. Uudet lenkkarit ostan, kun sellaiset kunnolliset ja ok -hintaiset löydän. Niitä mennään katsomaan lähipäivinä. En hölköttele vakiona töissä, vaan kävelen. Pohkeita en hetkeen treenaa aiheuttamaan lisäkiristyksiä. Nilkkoja ja pohkeita venyttelen joka päivä, monta kertaa päivässä. Ja kylmägeeli on ostettu, sekä jatkan myös sen toisen geelin käyttöä. Lisäksi menen tästä lähtien bussipysäkille aamuisin sen verran ajoissa, ettei tarvitse harrastaa bootsien kanssa enää entisen kaltaista pikakävelyä, jossa nilkkatärähdys on aikamoinen ja penikat huutaa hoosiannaa! Näillä eväin toivotaan, että helpottaa jossain vaiheessa kokonaan.

Kuvissa kannattaa keskittyä tuohon nilkkaan, eikä muihin pikkuseikkoihin.. :D Vasen on ollut selkeästi enemmän turvoksissa,
mutta oikea sitten taas selkeästi kipeämpi.

Muita samoista vaivoista kärsineitä? Kokemuksia? Kyseessä on ilmeisestikin aika perinteinen juoksijoiden vamma. Minä en ole juoksija ja sain juoksijavamman! Tuskin se siitä pelkästä hölköttelystä johtui, vaan kaikesta uudesta, mitä tässä on nyt ollut. Monen asian yhteissumma. Nyt koitetaan saada kuriin ja sitten jatkossa estää vaivaa enää syntymästä uudelleen. Ilmeisen sitkeä tämän kanssa saa olla, joten siihen on varauduttu! Tarvittaessa menen myös hierojalle avaamaan ainakin pohkeet kunnolla, jos ei meinaa kotikonstit jatkossa auttaa.

Mutta hei, TGIF. En ole aikoihin aihetta hurrannut, mutta tänään hurrasin. Koko viikko on ollut sellaista taistelua, että viikonloppua on sen vuoksi odoteltu, vaikka tänään olikin jo helpompi päivä tämän asian suhteen, eikä tarvinnut enää kärsiä. Olkoon viikonloppu parantava ja ensi viikko tuskaton! Mukavaa vapaata kaikille, joilla semmoista on!

13 vastausta artikkeliin ”Kun akillesjänteet menivät rikki”

  • Voi ei :(. Mua vähän pelotti ennalta, että tuleeko sulle jotain vammoja, kun yhtäkkiä tulee niin suurta rasitusta päivääsi (ja kun itse olen niin maanantaikappale..).

    Toivottavasti lepo ja huolto auttaa. Ja jos päädyt kipulääkkeisiin, niin ensin ehkä kannattaa kokeilla ihan kipugeeliä? Mä sain mun ranteeseen Voltaren-kipugeelistä kyllä apua. Nilkassakin se iho on sen verran ohkanen, että saattaisi auttaa.

    • Mietin ihan samaa siinä, että mitenköhän mun käy, kun ne määrät nousivat niin hurjasti ylöspäin! Ja nyt kävi sitten näin. Vähän sympatianauratti tuo käyttämäsi maanantaikappale -sana. :’)

      Lepo on vähän haastava, kun töitä pitää tehdä, mutta muut keinot on käytössä. Ja tietysti, jos ei muu auta, niin ei niitä töitäkään sitten enää terveyden uhalla tehdä, tietenkään. Kipugeeli on tosiaan ainoa vaihtoehto, jos tulee tarvetta sellaiseen turvautua. Suun kautta en kovin helpolla ala kuureja vetelemään, mutta itseeni voin kyllä sivellä yhtä sun toista. :D

  • Auta :S Mulla ollut ainoastaan ongelmia penikoiden kanssa! Pahinta oli ku oli jatkuva leposärky. Mäkään en syönyt kipulääkkeitä kun en uskonut että vie ongelmaa pois.. Lepokaan ei auttanut. Venyttely ja pehmeämpi juoksu alusta auttoi.

    Stadiumissa on nyt ainakin hyvään hintaan hyviä juoksukenkiä ku tulee uusia värejä syksynä ni vanhat värit on halvempia :)

    • Penikkakipu on ihan hirveetä kanssa. :( Mulla ei oo koskaan ollut sitä kipua muuten kuin liikkeessä, ei siis koskaan jää päälle. Kamala ajatuskin!

      Stadiumiin siis tänään, kiitos vinkistä! :)

  • Auuuuhh kuulostaa tuskalliselta!! :O Onneksi helpottaa edes vähäsen! Itselläni ei vastaavia ole ikinä ollut. Myös paljonpuhutut ”penikkavaivat” ovat mulle aivan vieras käsite, vaikka välillä olen enemmänkin juoksennellut. Voi kuulemma vaivata myös rakenteellisista syistä, että olisko mua siinä mielessä siunattu geneettisesti…

    Itellä tuli kanssa mieleen, että varmaan nyt vain kaikesta uudesta ja rasituksesta. Toipumista! Ootko kokeillut hevooslinimenttiä? Sitä on sekä viilentävää että lämmittävää, sellaista vihreää hyytelöä. Ite tykkään enemmän siitä kuin esim ice powerista tms, ei tunnu niin ”terävältä” se kylmyys ja ainakin mulla tuntuu vaikuttavan jotenkin paremmin. Pitäisi saada ihan marketeista eläin(/hevos)osastolta.

    • Toiset meistä on maanantaikappaleita ja toiset sitten geneettisesti siunattuja.. :’)

      Hevoslinimentti on sekin ollut aikoinaan käytössä meillä, hyvää tavaraa sekin! Ja sitä sivelin myös mun avustettavan papan hermokipuisiin ranteisiin aina kun kipu alkoi olla liiallista.. Näihin koipiinhan pitäisi antaa ihan kunnon kylmähoitoa (kahden tunnin välein 10min kerrallaan), joten tässä saa olla semmosta kunnon terävää kylmyyttä nyt kehissä!

  • Mäkin mietin jo viime tekstiä lukiessa, että kovin nopeasti tulee tuo liikuntamäärän lisäys. Harmi, että siinä kävi noin. :/

    Jos mulla jostain on kokemusta, niin vammoista! :D Akillekset eivät tosin ole pahemmin kiukutelleet, mutta yksi toinen jänne (peroneus brevis) jalkaterässä kyllä. Lisäksi tunnen monia akilleksiensa kanssa kamppailevia, kun tuo tosiaan on hyvin yleinen vaiva juoksijoilla. Lepoa ja kylmää vaan ja sitten sitä tulehduskipulääkettä joko voiteen ja/tai tabletin muodossa. Ja akuutin vaiheen jälkeen venytyksiä.

    Tuttua myös tuo työpäivän jälkeinen itkeskely. :/ Viimeksi tänään tulin kotiin itkien, kun sattui niin paljon. Vanha vamma on ollut nyt hiukan parempi, niin eiköhän sitten jalkaterä kipeytynyt alkuviikosta. Tänään sille ei oikein kärsinyt astuakaan (mulla on seisomatyö, jossa myös saa kävellä aika paljon). Ja kotona odotti lenkkiä odottavat koirat. Itkuhan siinä tuli.

    Sori, mä nyt avauduin itsestäni, vaikka piti vaan tulla toivottelemaan sulle tsemppiä! Toivotaan, että Akillekset nyt vaan vähän ottivat itseensä nopeasta rasituksen lisäyksestä ja sopeutuvat kohta asiaan! :)

    • Jep, eipä sille oikein mitään voinut. Portaittain ei liikuntaa voinut lisätä. Täytyy toivoa, että tämä on vaan alkushokkia noille ja sitten taas saa painaa ihan normaalisti töitä.

      Sulla on kyllä valitettavan paljon kokemusta noista vammoista ja varsinkin jalkavammoista. :( Ja se itkeminenkin on ihan ok. Ei aina tarvitse jaksaa pysyä kasassa, jos kipu ja kaikki muukin uuvuttaa. Ei aina tarvitse jaksaa.

      Täällä jatketaan kotihoitoa koiville ja toivotaan, että suunta jatkuu tästä samaan suuntaan kuin mihin se on nyt eilisestä ollut menossa. Kunnollista lepoa kun en voi niille antaa nyt (ellei se mene siihen, että on oikeasti vain pakko jättäytyä töistä pois), mutta muu hoito onneksi onnistuu. Ilman venyttelyä en kävelisi ollenkaan!

  • Voi ei, kuulostaa ihan kamalalta. I feel you :( paljonpaljon tsemppiä, urhea oot kyllä ollu tän viikon noiden kipujen kanssa! Pidän peukkuja, että tila paranee.

    • Ei oo kyllä yhtään hauska vaiva. :( Koipia kuitenkin tarvitsee niin moneen ja sen heti huomaa, kun lakkaavat toimimasta. Tietysti vielä molemmat, eikä edes vain toinen! Mutta kiitos, kyllä nämä on helpottamaan päin olleet nyt kolmisen päivää. Kun vain suuntaus pysyisi tällaisena!

Kommentointi on suljettu.