Kuivaa menoa

Puoli tuntia aikaa nyt tässä aamulla ennen kuin päivän rutiinit taas starttaa ja tämä saa luvan olla sopiva kolonen blogin päivittämiselle. :) Eilen ei tullut kirjoitettua, vaikka aikaa olisikin ollut, mutta juttua ei sitten tuntunut irtoavan millään. Katsotaan irtoaako sitä tänään!

Eilen tuli tehtyä selkää ja hauiksia. Ja vatsaa. Ja vähän vaikeammat treenit jatkuvat. Vaikeammalla tarkoitan sitä, että satasen motivaatio on aika hakusessa ja tuntuma sen myötä myös. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä kerran kuussa mulla on viikon pätkä, jolloin treenin aloittaminen on vaikeaa, eikä siitä nauti ihan samalla tavalla kuin niinä muina viikkoina kuukaudessa. Olen iloinen, että olen tunnistanut tuon viikon johtuvaksi hormonikierrosta, ettei tarvitse ihmetellä (enää), että mikä on kun ei juuri nappaa. Onko teistä muut huomanneet samoja juttuja?

Hauistuntuma oli eilen hakusessa taas vaihteeksi, mutta en myöskään jaksanut nähdä suhteettomasti vaivaa sen löytämiseksi, joten antauduin vain tilanteelle. Treenistä olisi kyllä varmasti jäänyt paljon paremmat fiilikset, jos olisin koittanut sitä tuntumaa löytää edes pikkupainojen avulla.. Mutta selkätreeniosio olikin sitten taas oikein makoisa. Senhän kanssa olen taistellut tuntuman suhteen nyt jo pidemmän aikaa ja sille tahdoin tehdä jotakin. Otin piiitkästä aikaa treeniin mukaan ensimmäisessäkin kuvassa näkyvän kuminauhalla tehtävän alataljan. Tein superina sitä ja kulmasoutua mutkatangolla. Kuminauhalla sai todella hyvän tuntuman selkään ja kulmasoutu oli sen vuoksi miellyttävä tehdä, kun jossain sentään tuntuikin! Lisäksi tuo kuminauhailu ottaa pääasiassa eri kohtaan selästä kuin muut selkäliikkeeni, joten siksikin hyödyllinen. Eikä se mitään kevyintäkään ole, kuten ehkä ilmeestä voi päätellä, vaikka toistoja tuleekin enemmän kuin se perinteinen 12.

Ruoaksi tein tomaattista myskikurpitsasoppaa. Myskikurpitsat oli aika hurjan näköisiä, kun otin ne uunista pois.. :D Mutta mustat osiot olivatkin täysin irtonaisia ja alla oli kypsää hedelmälihaa, joten kypsennys onnistui kyllä niin kuin pitikin, vaikka näyttää joltakin aivan muulta. :’)

Soppa oli tälläkin kertaa varsin makoisaa ja sitä oli ilo syödä illalla, johon asti se odotti syöjiänsä jääkaapissa.

Tämän päivän liikunnat tapahtuu crossailun parissa. Ulkona olisi aika jumalainen ilma, kylmä tosin, mutta en sinne tänään ehdi. Enkä tiedä haluanko edes, sillä mikä ikinä siellä kukkii ja aiheuttaa mulle allergiaoireita, ei ainakaan ole helpottamaan päin. Perjantain kävelyn jälkeen veti taas limakalvot kuiviksi ja inhottavinta on se, että nielu on ihan rutikuiva. Tuntuu, ettei henki kulje kunnolla ja ruokakin meinaa jäädä kurkkuun kiinni. Ennen on sentään vain silmät ja nenän limakalvot kuivuneet. Nyt vielä tämäkin! Onneksi parin viikon päästä ollaan uusissa maisemissa ja tämä Skotlannin allergisoiva kevät vaihtuu taas (toivottavasti) Suomen allergisoimattomaan kevääseen. :)

4 vastausta artikkeliin ”Kuivaa menoa”

Kommentointi on suljettu.