(Kevyt) viikko 6 ja sekalaiset löpinät päälle

Tällä viikolla vietettiin kevyttä punttitreenien osalta ja kolme päivää ihan puhtaasti rötväillen. Teki ihan hirveän hyvää. Niin hyvää, ettei ollut mitään ongelmia sen suhteen, että pysyisi aloillaan. Mä niin tahdoin pysyä vain aloillani. Torstaina palattiinkin treenien pariin, täysin poikkeuksellisesti silloin tehtiin jalkatreeni ja siitä eteenpäinkin on ollut väärä treeni vääränä päivänä, vai miten se nyt menee. No, nyt on rutiini joka tapauksessa heittänyt kuperkeikkaa ja ensi viikollakin mennään samaan tapaan. Katotaan jos joskus tulee tarvetta laittaa taas oikeat treenit oikeisiin päiviin. ;)

Kevyt viikko oli siis seuraavanlainen:

Maanantai – keskiviikko: täyslepo.

Torstai: jalat, vatsa. Kesto: 1:21, keskisyke: 127, max: 162, kulutus: 290kcal.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:05, keskisyke: 116, max: 157, kulutus: 201kcal.

Lauantai: vaellus. Matka: 9.62km, kesto: 2:55, keskisyke: 131, max: 169, kulutus: 590kcal.

Sunnuntai: selkä, hauikset. Kesto: 0:52, keskisyke: 113, max: 162, kulutus: 141kcal.

Viikon treenikuvituksena toimii ranskalainen käsipainoilla:

Aikoihin ei ole ollut näin ihana vaan maata. Kolme päivää! Tein ihan pelkästään kivoja asioita, sain aikaa ajatella yhtä ja toista, sain kirjoitusinspiraation ja kirjoittelin jonkin verran, katsoin suurella mielenkiinnolla In Treatment -sarjan kolmatta kautta. Irtauduin treenaamisesta ihan täysin ja annoin kaiken muun vallata mielen. Loppujen lopuksi, kun treenit taas aloitin torstaina, ymmärsin, että voisin tehdä hieman muutoksia niihin. Kestoa lyhyemmäksi, ajankohtaa aikaisemmaksi. Ja sen jälkeen tahdon edelleen tehdä päivässä niitä asioita, mitä tein nyt lepopäivinä. Löysin taas eväät siihen, mikä tekee mun arjesta vieläkin parempaa. Tahdon kirjoittaa, tahdon inspiroitua, tahdon rauhoittua ja tyhjentää mieltä. Nyt osaan sen taas entistäkin paremmin ja sillä mennään ensi viikkoon. :)

Punttitreenit tällä viikolla toteutin siis kevyenä. Joko vähemmän sarjoja kuin normaalisti, vähemmän painoja, vähemmän toistoja. Jollain lailla kevyempänä, liikkeestä ja fiiliksestä riippuen. En kyllä tiedä miten supersarjat ihan sopii kevyeen viikkoon, kun niitä oli joka treenissä. :D Kevyempänä meni kyllä nekin. Tänään selkä-/hauistreenin päätteeksi kun katsoin kelloa, en ollut uskoa että meni viidessäkymmenessäkahdessa minuutissa koko treeni läpi. Ihan käsittämätöntä! Lyhyt, mutta todella napakka. Superina tässä treenissä oli kulmasoutu mutkatangolla-hauikset vinopenkissä käsipainoilla-hauikset tangolla x3, toistot ekassa kierroksessa 12, toisessa 10, kolmannessa 8. Niiden lisäksi sitten muita liikkeitä. Treenin päätyttyä kädet tärisi niin etten ollut saada soijajogua naamaan. Semmonen kevyt treeni se.. :’) Ensi viikolla tosiaan paluu normitreeneihin, mutta muutoksia sen verran, ettei kuitenkaan treenin kestot siitä pomppaa takaisin sinne lähemmäs kahta tuntia. Mulla on oikeesti muutakin tekemistä! :D

Huolimatta muuten alkuviikon rötväilystä ja siitä tolkuttomasta syömisestä (kun oli nälkä), paino oli tipahtanut parisataa grammaa. Tietysti lihaspaineet osittain myös (alla oli vain yksi kevyt jalkatreeni) enkä odottanutkaan, että paino olisi noussut. Olisin kuitenkin kuvitellut, että olisin sillä ruokamäärällä tasapainottanut lihaspaineiden poistumista niin, että olisi ollut edes sama paino kuin viikko sitten. No ei. Kertoo minulle sen, että ruokamäärällä paikattiin vajetta, eikä keho sitä tosiaan turhaan huutanut. Kaikki se meni käyttöön. Alkuviikon lämpöilyarvoitus selvisi muuten sillä, että vilkaisin kalenteria. Ei siis mitään muuta taustalla, kuin hormonit.

Ruoka on maistunut edelleen oikein valtaisalla ruokahalulla. Tänään oli hirveän hyvää ruokaa taas, tämmösen näköistä:

Siinä on uunissa kypsyneitä porkkanatikkuja ja sitten pannulla paistelin portobello -sieniä taas, sipulin, tuorepinaatin ja tuoreyrttien kanssa. Ihan hirveän hyvä setti. Mulla on paria uutta maustetta käytössä ja kyllä taas kelpaa. Täältä ei löytynyt suolatonta currya mistään niin Suomesta äiti lähetti, taas maistuu! Tuoksusta tulee ihan mieleen kanaviillokki. :) Kaupasta tarttui perjantaina mukaan savustettu paprika -mauste. Oijoi. <3 Niitä nämä porkkanatkin sai päällensä, muiden mausteiden ohella.

Tänään meillä on muuten ollut tämmönen keli:

Pieni kontrasti taas eiliselle auringolle ja vihreille niityille. Tuolla mies kuitenkin juoksenteli. Hirveä tuuli oli kanssa ja huonokuntoiset tiet. Oli vähän ollut syke korkealla.. Itse pysyin treenihuoneessa kiltisti, sieltä tämän kuvankin nappasin. Ja kun säästä puhutaan, niin eilinen viima teki taas tepposet mun naamalle. :( Edellisviikon viikkokatsauksessa mainitsinkin kuvan kera, että mulle ottaa ikävästi kylmä ilma naamaan. Eilen tiesin jo siellä vaellellessa, että varmaan ottaa nyt taas ja kovin. Viima oli niin kylmä välillä, että meni koko poski tunnottomaksi. Illalla sitten olikin naama jo kunnolla paukamilla:

:’) Olin justiinsa menossa ihan rikkipoikkiväsynä nukkumaan, ja aattelin, että nappasen kuvat naamasta,
jos joskus tarvii vaikka lääkäriä varten. Siis on pikkasen väsähtänyt naama jo tuossa kohtaa. Anteeksi vaan. :D

Ei noissa kuvissa nyt hirveen hyvin näy miten punainen tai miten paukamilla naama oli (ja on), mutta ehkä jotain osviittaa. Kuvan saa klikattua suuremmaksi. Yleensä nousee muutama paukama poskipäihin vain, nyt sitten otsaa lukuunottamatta koko naama ja vähän kaulaakin. Olin ensin varma että tämä on kylmäurtikariaa, muttei se kyllä täsmää. Ei kutia eikä kirvele. Vähän saattaa aristaa, mutta vaan jos sitä menee rapsimaan. Lisäksi ei nouse heti vaan joskus tuntien päästä kylmän jälkeen, eikä mene pois viimeistään tunnissa vaan vasta jokusen päivän päästä. En sitten tiedä mitä on, vai onko mitään. Ehkä on vain herkkä iho. Kenelläkään muulla samaa vaivaa? Kyllähän tässä pitää vähän miettiä, että jos on jotain tärkeämpää menoa luvassa, niin silloin ei voi muutamaan päivään mennä viimaseen ilmaan, ettei tarvitse sitten naama paukamilla olla niissä menoissa.

Huomenna on nyt sitten lepopäivä kun lauantaina ei ollut ja tiistaina jatketaan jalkatreenillä. Huomenna saa taas siis tehdä kaikkea kivaa. :) Aattelin ainakin kirjoitella, kattella In Treatment -sarjaa taas ja tietysti syödä. ;) Ei muuta kun mukavat viikot itse kullekin!

11 vastausta artikkeliin ”(Kevyt) viikko 6 ja sekalaiset löpinät päälle”

  • ihana kuulla, että oon levossa löytänyt noita inspiraationlähteitä! tekee tosiaan hyvää välillä ottaa vähän rennommin, kroppa on sen jälkeen kuin uudestisyntynyt, ja mieli myös!=)

    • Kyllä sai tosiaan tuonne pään sisälle semmoisen erilaisen vaihteen päälle, tuntuu oikein hyvältä! :) Ja kroppa luonnollisesti kiittää kanssa. ;)

  • Eikös vaan se mene niin, että koko ajan oppii uutta niin itsestään kuin ympäristöstään. Eikä koskaan voi sanoa olevansa valmis. Mutta just se tekee elämästä milenkiintoista ja elämisen arvoista! Viittaan tällä tuohon, miten kerrot oppineesi taas lisää tästä viikosta ja soveltavasi sitä jatkossakin. Kroppakin tykkää kun välillä vähän muutetaan rutiineja. Rutiinien muutos on mulle yleensä kauhistus, tykkään mennä ennalta-ajatellun tietyn suunnitelman mukaan. Pieni ravistelu rutiinista kyllä tekee aina välillä siis hyvää, ainakin mulle. :)

    Tiiätkö, kun katsoin tuota kuvaasi, niin ekana huomasin vaan nuo ihanan punaiset hiukset! Sitten jatkoin lukemista ja vasta sitten huomioin näpyt. Ikävä tuollainen vaiva ja hyvä että kuvasit todisteeksi, jos lääkärille täytyy mennä. Kyllähän tuo varmaan kannattaisi selvittää.

    Kivaa tulevaa viikkoa! <3

    • Juurikin näin, ei sitä ole koskaan valmis. Aina oppii uuttaa, koska muutos on se yksi ja ainoa asia, mikä on pysyvää. :)

      Hih, kyllä on tukka saman punainen kuin posketkin, mutta kiva tietysti, että huomio on ensimmäisenä tukassa eikä poskissa. :D

      Mukavaa viikkoa sinnekin! <3

  • Tuo onkin just mielenkiintoista, että lepopäivinä on jotenkin niin erilainen fiilis! Ainakin mie huomaan olevani vähän kuin eri ihminen, kun ei ole treeniä tiedossa koko päivänä. Jotenkin pystyn keskittymään asioihin paljon paremmin ja huomaan ajattelevani jotenkin avoimemmin. Siis tää on taas näitä maailman vaikeiten, ehkä mahdottomastikin, selitettäviä asioita, mutta niin. Pitipähän päästä sanomaan :D

    Pus Heidi <3

    • Siis kyllä! Sitä on kovin vaikea selittää, varsinkin kuulostamatta siltä, että muulloin on sitten ajatukset vain ja ainoastaan treenin ympärillä, kun ei se nyt niinkään mene. Mutta lepopäivinä sitä on jotekin niin kokonaisvaltaisesti irti treeneistä, että se pienikin alue, mikä muuten pyörii treeneissä, vapautuu muulle, ja se on ilmeisesti se ratkaisevin alue sitten. Jotain tällaista. :D

      MWAH ;) <3

  • Heips!
    Treeniblogeihin hurahtaneena eksyin sinunkin blogiisi :)
    En näe puhelimella tarkasti kasvokuvia, minulla on joskus paleltunut naama ja jos yhtään tuulee ulkona ja on vähänkään pakkasta, niin naamaan tulee kohonneita laikkuja :/ Ja tuntuu tunnottomalta paleltuneet kohdat. Kurja vaiva :/ Laikut eivät tule heti sisälletulon jälkeen vaan jonkin ajan kuluttua.. Kohtalotoveri siis täällä..

    • Heippa Mari! :)

      Kuulostaa kyllä aikalailla samalta kun mulla. Ikävä vaiva on! Mulla ei tosin tunnottomiksi mene, kunhan ovat olemassa ja siinä törröttävät. Kurjaa. :/ Tavallaan kiva, että jollain toisellakin on samaa, mutta ei sitten kuitenkaan.. No, jos jotain hyvää, niin eivät ainakaan ole kipeitä!

  • Ihania fiiliksiä sulla kyllä tuonut nuo täyslepopäivät! <3
    Mäkin pitäydyn nyt liikunnasta itse asiassa saman ajan kun säkin (su-ti tosin), keskiviikkona meinasin nyt tälle viikolle ekan treenipäivän. Ihan jännittää, miten osaan olla ilman liikuntaa kokonaiset kolme päivää. :D

    pus <3

    • Haha! Ja nyt vasta huomasin, että Annakin oli kirjoittanut ”pus” loppuun.. :D Voi meitä ;)

    • Hihiih, hirveesti pusuttelua ilmassa! :D MWAH sullekin!! ;) <3

      Kyllä oli kivoja rötväyspäiviä, toivottavasti sullakin oisi samanmoisia! Ja mähän jätin myös sunnuntain treenit väliin, ja tarkoitus oli treenailla keskiviikkona, mutta venähti sitten torstaille, eli rötväsin ihan kunnolla! ;) Ei muuta kun teet saman vaan, teki niiiiiin hyvää!! Kyllä sitä liikkumaan ehtii sitten taas, lepääminen taitaa olla tässä määrin paljon harvinaisempaa. :)

Kommentointi on suljettu.