Kevyt viikko 34: puolikkaita treenejä, penikoiden hierontaa ja houkutuksille periksi

Niin, kevyt viikko! Miksei kukaan sanonut mulle taaskaan mitään? Toistamiseen mulle kävi niin, että yksinkertaisesti unohdin kevyen viikon olemassaolon. Tai muistinhan sen toki nyt, mutta vähän turhan myöhään – kahdeksan viikon kuluttua edellisestä! Tapana on ollut pitää kevyt viikko joka neljäs tai viides viikko, ei suinkaan tällaisella kierrolla. Huomaa hyvin, että mielessä on ollut päälimmäisenä jotain muuta kuin treenit. Ja että aika tuntuu menevän aivan hirvittävän nopeasti, enkä olisi ikinä uskonut, että edellisestä on noin kauan. Jostain se kuitenkin tuli mieleen ja kevyt viikko otettiin heti käytäntöön. Samalla kaavalla tein kuin edellisetkin moiset, eli normaalit painot, mutta toistoista tiputin puolet. Tältä viikko näytti, näiden varsin lyhyiden treenien myötä:

Maanantai: lepo.

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:29min.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:25min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:26min.

Perjantai: lepo (hieronta).

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: vatsa + kyljet. Kesto: 0:20min.

Ainoa kuva itsestäni koko viikon ajalta, joten tällä mennään. :D

Maanantaina meillä oli vieraita, joten sen päivän treeni siirtyi tiistaille. Sopi hyvin, kun kevyt kerran oli menossa. Ei tarvinnut miettiä miten lihakset palautuvat seuraavaan treeniin, kun tiesi, että palautuvat ihan satavarmasti. :D Tämä kevyen viikon toteutustapa on edelleen itselleni se mieluisin, monta eri tapaa olen kokeillut. Tässä saa pitää ne normaalit painot, mutta silti treeni on selkeästi kevyempi, kun toistoja tulee sen puolet vähemmän. Tuntee tekevänsä, mutta ei kuitenkaan lähellekään loppuun asti. Ei ole niin tyhmä olo, kuin pikkuisilla painoilla veivatessa. :’) Ja jalkatreeni tuntui aika raskaalta näinkin – ne painot on kuitenkin raskaat. Hiki siinä tuli, vaikka monet sarjat oli vain nelosen toistoilla, painoilla, joilla saisi tehtyä puolet enemmän.

Maanantain karvaisia vieraita; Tara ja Kiki. Tara kömpi mieheni syliin torkkumaan.

Perjantailta jäi vatsatreeni väliin hieronnan vuoksi ja siirsin sen tähän sunnuntaihin, sillä (edelleen tuon hieronnan vuoksi) jaloille tuli antaa vähän lepoa, enkä siis tehnyt sunnuntain jalkatreeniä. Hieronnassa käsiteltiin taas nuo penikat, pohkeet ja nilkanseutu. Sekä jalkapohjat, josta olin suunnitellut kieltäytyväni, mutta en sitten kyennytkään. :D Hemmetti, että se on hirveintä ikinä. Koittakaapa joskus, vaikka en kyllä suosittele! Menkää oikein sellaisilla jalkapohjilla, jotka kireyksien takia kramppailevat, ja sitten ne avataan väkisin peukalon kanssa survomalla ne kaikki jänteet sieltä auki. Rutina vaan käy ja refleksinä sitä kiskoo jalkaa poispäin. Mutta kun hieroja pitää kovin kiinni niin ei siitä pääse karkuun!

Penikoista näytin Pekalle heti sitä edellisestä kerrasta tullutta turvotusaluetta, mikä siis edelleen on olemassa, vaikka hieronnasta on aikaa viitisen viikkoa! Sanoi, että se ei ole palautunut siitä ja se on siihen palautumisnopeuteen nähden otettu liian kovaa. Että olen toinen tällainen, jonka hän tietää, jolla ei palaudu normaaliin tahtiin. Alue oli selvästi edelleen turvoksissa ja aika suuri, mutta ei kuitenkaan ihan hirveän paha. Muutenhan penikat oli taas aivan jumissa, pitkälti siinä tilassa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ymmärsin, että menevät ehkä vähän oudon nopeasti uudelleen jumiin. En tiedä onko se tuo työ sitten, mikä ei anna niiden palautua. Pekka mietti myös tulehduksen mahdollisuutta ja ehdotti tulehduskipulääkkeen syömistä kuurina. Minä kun en noita pillereitä niin helposti syö, niin ainakaan vielä ei siihen sitten lähdetty. Kysyin mielipidettä noista kipulääkegeeleistä (Voltaren tms.), mutta lähinnä puisteli vain päätänsä niille. :D Sen sijaan kylmägeeliä suositteli nyt palautumisen ajan laitettavan yöksi ainakin, ja villasukka jalkaan siihen päälle. Katsotaan miten se vaikuttaa.

Mies sairastui maratonin jälkeen kuumeiseen flunssaan ja tämä oli niinä päivinä normaali näky sohvalla.

Vähän hellemmin hierottiin siis tällä kertaa, mutta olihan siellä kipeitä kohtia. Aivan niin hirveää ei ollut kun ensimmäisellä kerralla, johtuen kevyemmästä otteesta. Onneksi otettiin vähän varoen, en olisi näillä rikkinäisillä penikoilla pystynyt varmaan kestämäänkään sitä ihan normaalia survomista. Pohkeet sen sijaan otettiin normaalilla voimakkuudella ja siellä oli aika herkullisia paikkoja. Ne olin jo etukäteen tiennyt, sillä ne olen rullaamalla tuntenut, mutta en ole saanut auki. En, vaikka toinen on painanut jalkaa tiiviimmin rullan päälle. Nyt ne saatiin auki. Nilkat avattiin kanssa ja sieltä löytyi kamalia kohtia. Koitin olla näyttämättä kaikkia tuntemuksia Pekalle, sillä tiesin, että heti kun sanon tai näytän, että sattuu tosi kovin, niin sitähän jäädään avaamaan ihan kunnolla sen jälkeen. :D Jalkapohjien suhteen en onnistunut pidättelemään kirosanojakaan tällä kertaa. Ainakin yksi s**tana tuli ulos asti! Mutta nyt ne on taas hoidettu. Uskon, että joudun jatkossa menemään näiden koipien vuoksi jokusen kerran ainakin vielä. Onneksi työt sitten taas pian loppuu (näiden jalkojen kannalta ajateltuna), jos pääsisi sitten nuokin paranemaan.

Penikan turvotus laski tuon hieronnan jälkeen, mutta muuten koipia vähän jomottelee. Normaalia, kun vasta ne on avattu. Pohkeet on taas ihan hassut, irralliset, heiluvaiset ja pehmoiset. :’)

Mieshän oli myös Pekalla availemassa maratonin jälkeisiä jalkojaan aiemmin viikolla ja ei ole kuulemma elämänsä aikana koskaan kiroillut tunnin aikana niin paljoa, kuin mitä sinä aikana suustansa niitä pahoja sanoja päästi. :D Oli miehen elämänsä ensimmäinen hieronta muutenkin. Jaloista on hyvä aloittaa.. :’) Auki saatiin vasta pakarat ja takareidet. Uudemman kerran siis tulevalla viikolla saa mennä rentoutumaan. :D

Sitten ruokapuolta! Tällä viikolla ei käyty ravintolassa syömässä miehen flunssan vuoksi (menisi vähän hukkaan, kun makuaisti ei ole ihan kohdillaan..), mutta jotain muuta sentään keksittiin tilalle! Jotain, mihin itselläni on aikamoinen himotus ollut päällä nyt ehkä kuukauden ajan. Jotain, mitä en ole syönyt moneen vuoteen. Hehe, pohjustan varmaan niin, että ihmiset kuvittelee sen olevan jotain kovastikin erikoista herkkua. :D

Kuvat on kerrankin oikeassa järjestyksessä päivien osalta, ja kerrankin jotain muutakin kuin perunaa vain joka päivä :’), joten:

Maanantai: ristikkoperunoita.
Tiistai: uunissa paahdettuja parsakaaleja.
Keskiviikko: bataattia uunissa tehtynä ja loput parsakaalit.
Torstai: kesäkurpitsoja uunissa ja loput bataatit.
Perjantai: keitettyjä perunoita kesäkurpitsanpuolikkaan kanssa.
Lauantai: myskikurpitsaperunasosekeittoa raejuustolla.
Sunnuntai: paistettuja perunoita ja juustokuutioita.
Juustokuutioita?! Joo, ne liittyy sitten taas siihen himotuksen kohteeseen, jota ekstrana nautiskeltiin lauantaina, nimittäin tätä:
Karjalanpiirakoita juustolla!! Apua. <3 En ole tosiaan syönyt karjalanpiirakoita moneen vuoteen, en tarkalleen edes muista milloin viimeksi. Nyt on kuitenkin himottanut kovasti näitä saada ja hyvä hetki oli antaa himotukselle periksi tällaisena viikonloppuna, kun ulkona ei käyty syömässä. Valitsin juuri nämä piirakat lueskeltuani pusseista ainesosalistoja. Otin sen, missä ei ollut sokeria, kermaa tai voita. Kaveriksi valitsin Edamia (9%), jota olen joskus aikoinani syönyt enemmänkin. Olen aika juustohirmu ja voisin syödä tuollaisen paketin vaikka yhdeltä istumalta, joten parempi olla vähän kevyempää kuin perusjuusto. :D Jostain syystä meillä ei ole juustoa ollut kotona vuosiin.. Näihin karjalanpiirakoihin nyt ei sitä juustoa kulunut muutamaa viipaletta enempää, joten jäihän sitä. Siksi sitä kuutioin lautaselleni paistettujen pottujen kanssa. Jäi sitä vieläkin, mutta ei hätää, ei se sinne pilaannu. :D
Ja kyllä, karjalanpiirakat oli juurikin niin parhaudellisia, kuin olin muistellutkin! Itsetehdyistä en ole koskaan tykkännyt, sillä ne maistuvat liikaa riisipuurolle. En tykkää riisipuurosta. Näissä kaupan versioissa se ei maistu läpi. Ja ei, nämä eivät kaivanneet päällensä mitään levitettä. Juustoviipaleet riittivät mainiosti.
Ruokaa odottava parhauspölvästi. <3
Ensi viikolla pitäisi taas täysillä treenata ja eiköhän se onnistu. ;) Lisäksi kyseessä on viimeinen tai toisiksi viimeinen työviikko. Vielä en tiedä, pitäisi varmaan kysäistä jossain kohtaa viikkoa. :D Kiireisiä työpäiviä on myös tulossa keskiviikosta eteenpäin, jolloin saa hikoilla ja juosta ja kantaa AINAKIN puolet enemmän kuin normaalisti (koska Yhteishyvät & Pirkat). Jos oisin pitänyt kevyen viikkoni oikeaan aikaan jo nelisen viikkoa sitten, olisin jo toisen voinut sijoittaa tähän tulevalle viikolle! Mutta nyt mennään sillä mitä on itse itselleen aiheutettu, eli ei kevyttä mulle tulevalla viikolla! 
Raskaita tai kevyitä treenejä teille, miltä ikinä tuntuukaan!

10 vastausta artikkeliin ”Kevyt viikko 34: puolikkaita treenejä, penikoiden hierontaa ja houkutuksille periksi”

  • Jahas, ei se peba oo mihinkään hävinny! Kateellinen huutelee. ;) :D

    Ja riisipiirakat, juuri nuo syömäsi (pidän myös Vuoksen piirakoista), kuuluvat ehdottomasti omien herkkujeni joukkoon. Ja muuten sama täällä, en pidä suuremmin itsetehdyistä juuri sen riisipuuriefektin vuoksi! Luulin muuten että olen ainut. Kaikki muut tuntuvat pitävän kotona tehdyistä _juuri_ sen riispipuuro-overloadin takia. Yäh.

    • Se aina välillä pompsahtaa esille! :D Yllätyin vähän itsekin tästä peilinäkymästä, siksi siitä piti kuvakin ottaa. :’) Välillä se on tyhjä nahkapussi ja välillä täynnä jytkyä, ota siitä nyt sitten selvää! :D

      Riisipuuro tuntuu muutenkin olevan useimpien suosikkipuuro. Itse en ole koskaan siitä pitänyt! Se on mun inhokkipuuroni, jossain siellä vispipuuron kanssa. :’) Jos tekisi joskus karjalanpiirakoita kaurapuurosta?! :D

  • PEPPU!!! :D Mä just kirjoitin omaan blogiini menetetystä pepusta! :D Hihi. No, metsästän sen takasin vielä!

    • PEPPU BONGATTU!! :D Mulla on tosi vaihteleva peppu. Välillä se on olemassa ja välillä ei. :D Mutta kyllä sen aina takaisin saa, sä kanssa!

  • Hehe, mulla(kin?) on ainaishimotus karjalanpiirakoihin! Syytän sitä, että mummu oli Karjalasta ja karjalanpiirakat on vähän kuin veressä. :D Tollasia juustokarjiksia söin aina pienenä aamupalaksi. Käytin nopeasti mikron kautta, että juusto suli ihan vähän. Nam. :)

  • On kyllä niin kivempi tehdä kevyttä viikkoa tuolla tyylillä :)

    Mä oon kauhee juustohirmu ;) Sen takia mies haluaa ostaa vähärasvasempaa juustoa, ku pelkää et mun suonet menee muuten tukkoon :’D

  • Mä oon pitkään suunnitellu että tekis ite riisipiirakoita, joko speltti- tai ruisjauhoon (tai kaura tai..) ja keskelle ohrapuuroo :)

Kommentointi on suljettu.