Kevyt viikko 26, eli överiaerobiset

Kevyt viikko tosiaan oli puntin osalta tämä viikko, mutta aerobista tuli sitäkin enemmän. Vaikka se ei listassa näykään. Noista määristä kohta. Tässä tämä punttitreeniviikko ensin:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:27min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat, vatsa. Kesto: 0:37min.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:26min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Viikon kevyt toteutettiin niin, että painot pysyivät normaaleina, mutta toistomäärät tiputettiin puoleen. Tuohon tyyliin tein kevyen viimeksikin ja tykkäsin siitä. Ei ole ihan sitä pikkupunttien heiluttelua, vaan tuntuu kuitenkin vähän jossain. Sunnuntaina teen normaalisti vielä yhden treenin, mutta tällä kertaa jätin pois, sillä mulla oli ystävä yökylässä täällä. Treenien kestoja kun katsoo, niin vähän naurattaa. :’) Eipä siinä montaa tuntia tullut tälle viikolle punttia tosiaan! Mutta sitä aerobista. No sitä tosiaan tuli. Ja tulee jatkossakin.

But first, let me take a selfie.

Kuten kuvistakin ilmennee, jaan tosiaan nyt työkseni postia kesän ajan. Ja voi että, miten nautin! En äkkiseltään keksi toista työtä, mikä olisi yhtä paljon mun työtäni. Tämä on kuin kehitetty juuri mua ajatellen. Mutta sitten taas se ei tosiaan tue lihastenkasvatusta. Ei sitten laisinkaan. Se tukee lihasten menetystä.

Ensimmäiset 4-5 tuntia päivästä vietän seisten. Istuakin saisi, mutta seisaalteen työn tekeminen on mulle helpompaa. Seuraavat 4-5 tuntia käytännössä juoksen pitkin kaupunkia ja etenkin niitä portaita ja lykin raskaita kärryjä. Energiankulutus on noussut päivässä semmoisen 1500kcal:n edestä, ihan heittämällä. Ja jos miettii, että sain syödä jo 2600kcal, jotta painoni pysyi samassa jonne sen olin (suurella vaivalla) saanut, saisin nyt syödä sen neljätonnia, että paino pysyisi siellä samassa. Voin sanoa, että aivan täysin mahdoton tehtävä. Vaikka kuinka olen lisännyt ruokamäärää entisestä, ei se riitä. Ei millään! Kotiin kun työpäivän jälkeen pääsen, tyhjennän jääkaapin, pakkasen ja muutkin kaapit. Ja mikään ei riitä. Töissä toki syön myös hyvin ja nyt alan syödä entistäkin enemmän. Ristikkoperunaeväät, täältä tullaan! ;)

Mansikoita ostin torilta kotimatkalla. Sietämättömän hyviä!

Maanantaina tosiaan menin farkuista tursuten aamulla töihin ja nyt viikon loppuun mennessä saan niitä nostella ylös, etteivät putoa. Vyö on siirretty yhtä pykälää kireämmälle. Siinä on eroa jo parisen senttiä. Pepulle heitin hyvästit ja käsistä on tietysti ensimmäisenä lähtenyt kaikki pois, kun sinne se on kaikista vaikein saadakin. Olen ihan rimpulaksi muuttunut. Viikossa!! Aika jännä on nähdä missä sitä on tämän jakson jälkeen.. No, sitten saa (edelleen) syödä ihan tosissaan ja treenata vieläkin kovempaa. Kasvatetaan sitten taas takaisin kaikki se, jonka olen tässä välissä menettänyt. Vähän toki surettaa, kun joudun muutenkin näkemään ihan tuplavaivan sen eteen, että pääsen lähellekään sinne minne muut pääsee puolet helpommalla, ja näin nopeasti saan sille kaikelle heittää hyvästit. Mutta tiesin sen toki, ja silti tämän työn tahdoin. Tätä olen aina halunnut tehdä ja hemmetti, että se on kivaa.

Ja ei toki jotain huonoa ellei jotain hyvääkin – ne kaikki lempparifarkkuni, jotka eivät tässä välissä mahtuneet enää päälle, on taas sopivia.

Ensi viikko pitäisi olla sitten ihan normaaliraskas treenien puolesta, mutta vielä en tiedä miten se tulee menemään. Pitkiä ja raskaita työpäiviä on tulossa. Pidempiä ja raskaampia kuin mitä tällä viikolla oli. Tarkoitus olisi kuitenkin saada ne treenit tehtyä normaalisti. Arvoitukseksi jää, miten siinä onnistun, vai ehdinkö oikeasti kotiin vain nukkumaan. Jännä viikko edessä siis! ;)

Syömiset on kotona olleet alla olevan kaltaisia:

Viikonlopun murkinoita tästä puuttuu, kun kuvaaminen jäi ystävän vierailun vuoksi. Lautasella oli kuitenkin mm. niitä itsetehtyjä pinaattiohukaisia. Ristikkoperunoita on syöty kahdesti, riisiäkin sieltä löytyy vihannesten kanssa. Parsakaalit on uunissa kärisseet ja ylhäältä oikealta löytyy riisinuudelia, jonka kanssa oli tomaattinen kastike, jonka seassa oli vähän parsakaalia ja herkkusieniä. Tarkoitus ei alunperin ollut syödä riisinuudelia, vaan..

..tattaripastaa! Katselin siinä kuitenkin sitä ainesosaluetteloa ja ensimmäisenä komeili vehnä. Ei siis sittenkään tätä mulle, kiitos. En ollut sitä kaupassa huomannut, sillä se oli heti sanan ingredients jatkeena. Seuraavalla rivillä luki tattari ja muut. Että se siitä. Miehelle sitä tein kuitenkin, hiilaritankkausviikon vuoksi, ja itselleni riisinuudeleita. Kävihän se noinkin.

Ja kun miehestä ja hiilaritankkauksesta oli puhetta, niin hän kävi tosiaan juoksentelemassa maratonin eilen Turussa, kauden ensimmäisen. Vaikea kisa oli näin Skotlannin ilmastoon tottuneelle lähteä juoksemaan siinä helteessä (jotain +26°C) ja vatsa kramppasi viimeiset melkein parikymmentä kilometriä niin, että juoksuasento oli väkisin kumara. 13 minuuttia jäi ennätyksestä vajaaksi, jolloin loppuaika oli 3:30min. Hyvä tulos olosuhteisiin nähden. Itsehän en paikalle päässyt, mikä kovin harmitti. :( Mutta sain sitten kuitenkin seuraa tänne, kun ystävä tuli yökylään, joten tässäkin asiassa myös jotain hyvää, eikä pelkästään huonoa.

Parin vuoden takainen kuva. Tää kaikki on mun, vähänkö oon onnekas.

Tulevasta viikosta lähtien otan tosiaan töihin evääksi mm. noita ristikkoperunoita ja tulen syömään yhden lämpimän aterian sijaan ne kaksi lämmintä ateriaa päivässä, jottei paino tästä ihan tolkuttomasti lähtisi putoamaan ja olisi noissa mun punttitreeneissä jotain järkeäkin näillä kulutuksilla. Joka päivä saan siis ristikkoperunoita näillä näkymin. Joskus elämässä tulee tällaisia ihania hetkiä, jolloin tajuaa jotain ihanaa. Kuten että saan syödä ristikkoperunoita töissäkin! :’)

Ja näitä menee noin neljä päivässä.
Loppuun vielä suositus: muistakaa pestä salaattinne ennen syömistä.

Viikon aikana ehdin lukea blogeja ehkä kolmisen kirjoitusta. Tämä on aika monta kymmentä vähemmän kuin normaalisti.. En ole varma tuleeko tämä muuttumaan nyt aikoihin. Aika kurjaa, mutta sellaista täysin ylimääräistä aikaa ei ole vain ollut. Ehkä ensi viikonloppuna voisi vain maata aamusta iltaan ja koittaa päästä blogeissa ajantasalle. ;)

Ötökätöntä viikkoa meille kaikille!

10 vastausta artikkeliin ”Kevyt viikko 26, eli överiaerobiset”

    • Älä muuta sano! Ja kun minä en tee muita kun kivoja töitä, niin oli kivaa, että semmosia kivoja löytyi. :D Vaikka en mä niin kovin vaativainen ole muutenkaan noiden suhteen. Tykkään eniten kaikesta pienestä työstä, mitä saa itsekseen puuhastella. Näin esimerkiksi. :) Mutta tää on kyllä niin kivaa työtä, etten tiiä miten päin olisi!

  • Mä jotenkin arvasin että teikätyttö jakaa postia. :) Sopii kyllä sulle hyvin.

    Hui kauhia tuota salaattia! Itse löysin kerran jääsalaatista kirvoja, mutta toi on kyl jo överi.

    Mukavaa työviikkoa! :)

    • Meikätyttö niin jakaa postia, varmaan ihmiset arvasivat jo niistä vinkeistä. :) Sopii tosiaan varmaan parhaiten kaikista maailman töistä ehkä eniten justiinsa mulle! :’)

      Yöks, kirvoja! Aika ällöttävää, yyyh. Niin oli joo tämäkin, en unohda ihan heti.. Ja tuokin salaatti oli jo pesty mun toimestani. :O Nykyään pesen entistä huolellisemmin! Yyyh.

      Työviikko on ollut ihanainen, vaikka raskas. Mutta niin parhautta! Kiitos näin jälkikäteen! :)

  • Mulla oli tällä viikolla jotenki kauheen toivoton olo, ku tuntu et kaikki työ mitä keväällä tein niin on mennyt ihan hukkaan, kun paino vaan putoaa ja salillakin joissain liikkeissä tulokset vaan huononee. No se on ymmärrettävää ja syksyllä sitten taas täysiä :)

    • Mä koin ihan saman hetken viime viikolla! Itkuakin tuhersin. :( Hetken se vie, että hyväksyy tämän tilanteen. Myöhemmin sitten taas kasvatetaan ja kasvetaan. :)

  • hei onnea duunista! on mahtavaa tehä sellasta mistä tykkää. (: ja voi ettääää tuota miehen kuvan kuvatekstiä. söpöää. :D

    mutta mikä ihme tuo tattaripasta sitten on?! paljon siinä loppujen lopuksi on tattaria…??

    • Tattista! Joo ei mitään muuta kuulukaan tehdä, kuin vain semmosta mistä tykkää. ;) Ja elämässä pitää olla vähän söpistelyä. :’)

      Oli kyllä varsinaista tattaripastaa. -.- Lueskelin netistä, että soba tarkoittaa nimenomaan tattarinuudeleita. Mutta että sitä saa kutsua sobanuudeleiksi kun tattaria on vähintään 30% nuudeleista. Eli ei sitten välttämättä yhtään paljoa!

  • Wou mikä masu!! 8)

    Pitäis varmaan itse kans testata oma kulutus kun tekee fyysistä työtä ja pyörällä liikkuu! Vähänkö huomaa kyllä että nälkä kasvaa samantien :D

    ps. en taida hetkeen syödä salaattia…. iuuuuuuuuuuuu!!!!

    • Hyvä valo ja aamumasu. ;) Vähän on rasvaa lähtenyt, mutta onhan sitä siinä vielä. Ja siihen tosin pyritäänkin, että se rasva ei siitä enempää lähtisi. :D Onneksi ruoka on hyvää. Etenkin perunat. :’)

      Mun on kanssa tarkoitus ottaa Garmin mukaan töihin joku päivä. Heti kun muistan sen ladata. :’D

      Eipä heräile munkaan salaattihimotukset tuosta kuvasta yhtään! Yyyh!

Kommentointi on suljettu.