Kevyt koipi, raskas koipi

Tänään kiusattiin koipeloisia ja vatsaa, kevyesti. Vaikka ei se kovin kevyeltä tunnu välttämättä, kun painot on samat kuin normaalisti, toistoja vain puolet vähemmän. Osassa liikkeitä painot on sitä luokkaa, että heti ensimmäinen toisto menee naama irvistyksessä, joten siinä on aika sama onko toistoja kokonaisuudessaan kolme vai kuusi. Tänään kuitenkin kuuden toiston tapauksissa kolme, eli syväkyykyssä, jossa viimeksi laitoin uudet ennätyspainot tankoon, joilla tuli ne kuusi toistoa. Tänään puolet vähemmän, vaan silti hiki lensi ja jalkoja hapotti! Koitin uskotella itselleni, että kevyttä se silti on olevinaan, kun kevyt viikko on menossa. Ja sillä sipuli. :D

Tanko aina vissiin vähän vinossa.. No niin on aivotkin.

Ihan kivasti tässä alkaa olla jo koivissa kipuja, vaikka treenistä on aikaa vain muutama tunti. Onneksi olen hiljattain lukenut, että jonkun valmentaja oli sanonut hänen kertoessaan kipeistä lihaksista kevyen treenin seurauksena, että vihdoin oot tajunnut kevyiden treenien tarkoituksen. Tai jotain vastaavaa. Tämä mielessä voin siis onnitella itseäni, että tämähän meni juuri niin kuin pitikin. :D Sai maanantain hauistreenikin kyseiset lihakset kipeiksi.

Siis onko mulla reidet? Aika siistiä!

Oon vaihdellut kevyen viikon toteutustyyliä melkein joka kerta. On tehty jos jonkinmoisella tavalla, mutta tämä on kyllä nyt lempparitapa. Ei tule sitä niin tyhmää oloakaan, kun ei tarvitse minipainoilla pumppailla, vaan saa pitää ne omat painot sentään. Toistot jää vajaaksi kyllä, mutta silti tulee se tunne, että jotain sentään tuli tehtyä. Ei tarvitse miettiä palkkaria juodessa, että pitääkö tätä nyt edes juoda..

Voimapyöräilyt menossa.

Paikoittain saa jopa juksattua itteään, että tässähän tekee kolmosia tai kutosia, eli kunnon treeniä! :D Puolierehdyksissään meinaa lisätä painoja, kun sitähän saisi tehtyä sen samat kolme tai kuusi vähän painavammallakin, mutta sitten muistaa, että ei se ole kuitenkaan tarkoitus. Jotenkin sitä myös keskittyy noihin toistoihin huomattavasti selkeämmin, kun niiden toistomäärät on ennalta sovittu. Ei tarvitse miettiä, että montakohan tänään menee. Katsoo vain paperista, että näitä tehdään tasan kolme ja ne kolme tuleekin tehtyä tunteella. Vaikka aina menee tunteella, niin nyt ehkä sitäkin enemmän. Pitäisikö sitä jatkossakin päättää ennalta ne toistomäärät, ihan siis normitreeneissäkin. Että saadaan tätä supertunnetta siihenkin. :’)

Tänään kuluttelin koko treeniin 54min. Sama setti siis, johon viikko sitten meni normitreenissä 1:25. Kattellaan sitten ensi viikolla millaisella ajalla tuota tekee.. Vähän nyt kyllä himottaisi kokeilla jotain kutosia tai ihan korkeintaan kaseja, sen perinteisen kahdentoista sijaan. En kyllä lupaa mitään. Eihän sitä tiedä mitä viikon päästä tapahtuu ja mikä mieli mulla silloin on. Kun nämä aivot on aina vähän vinossa. ;)

Tänään tein kasvissoppaa, vaikka oisi kuulemma pitänyt tehdä hiilareita. Juoksukisaa pukkaa miehellä nyt viikonloppuna. Olin erehtynyt hiilarintarvepäivistä.. Ja tämähän oli ainoa kerta muutenkin, kun jätin jalkapäivänä hiilareita kokkailematta. Aattelin, että kevyt treeni, niin ei tarvitse niin paljoa hiilareita ruokaan tänään. Vaikka sopan jälkeen söinkin parit riisikakut, ihan juuri sen takia. No, huomenna ehtii vielä saada hiilarisapuskaa ja sitä onkin luvassa. Ja lauantaina intialaisesta vielä vähän lisää. ;)

Parhaussoppaa taas, eli myskikurpitsatomaattisoppaa.
Hi honey, I cooked!

Kardemumma vetelee taas viimeisiään, mutta arvatkaa mitä? Ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen ei haittaa, koska kohta me päästään ostamaan sitä itte kaupasta, eikä tarvitse pyytää ihmisiä lähettämään toisesta maasta tänne! Elämän ihanuutta! Tässä voidaan hyvin olla kuukausi ilman, koska sen jälkeen ei tartte olla ilman ainakaan muutamaan vuoteen. Parhautta!

Otetaan sille!