Kevyen viikon treenikatsaus ja jättihiki

Olipas siinä viehättävä otsikko.. :D

Takana siis kevyt viikko. Vanhempani olivat kylässä keskiviikkoiltaan asti, ja heidän kanssaan reissattiin alkuviikko. Treenin pariin siirryin taas torstaina, alkuun vähän huonoilla fiiliksillä ikävän vuoksi, mutta siitä se lähti taas rullaamaan. Eli tuo loppuviikko näytti tältä:

Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:07
Keskisyke: 109
Maksimisyke: 222.. JOO EI. 148?
Kulutus: 274kcal

Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:26
Keskisyke: 107
Maksimisyke: 152
Kulutus: 334kcal

+ 40 min crossarilla

Keskisyke: 124
Maksimisyke: 136
Kulutus: 224kcal

Lauantai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:17
Muista lukemista ei mitään tietoa. Olin jo heittänyt sykemittarin keskiön pitkin seiniä. Kirjaimellisesti.

Sunnuntai:
Palautteleva crossailu

Kesto: 40min
Keskisyke: 116
Maksimisyke: 128
Kulutus: 196kcal

Kevyt viikko oli ehkä fyysisesti kevyt, mutta henkisesti todella uuvuttava. Torstaina oli mieli ihan maassa. Suoritin vain. Perjantaina vointi oli jo parempi. Normaalisti sunnuntain jalkatreenin teinkin jo lauantaina, koska tuntui tyhmältä pitää siinä lepopäivä välissä. Hermot meni kesken treenin sykemittarin kanssa, jota ensin hakkasin tankoa vasten viitisen minuuttia, kunnes paiskasin sen eteisestä olohuoneeseen lattian kautta kuin pikkukakara. En vain kestänyt enää. Nyt on patterit vaihdettu ja annan sille viimeisen mahdollisuuden. Jos kenkkuilee edelleen niin elän sitten ilman. Heitän roskiin. Heitän mäkeen, jos olen ulkona kun näin tapahtuu. Ja heitän hyvästit siinä kohtaa myös lenkkeilylle, jos en omista mittaria. Sykkeeni on siinä sellainen, että sitä on pakko voida seurata.

Lauantaina lähdettiin iltapäivällä kohti miehen puolimaratonpaikkaa. Sää siellä oli sellaiset keveät +34 astetta varjossa.. Ei juurikaan tuulta ja aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta. Olin ihan tuskissani  siitä kuumuudesta ootellessani miestäni maaliin. Mutta eiköhän se suurin tuska ollut juoksijoilla kuitenkin. Ensimmäiset 11 kilometriä reitistä meni lisäksi ylämäkeen. Huh.

Eilen sunnuntaina Saksassa oli vieläkin kuumempaa ja vuoden kuumin päivä, jos oikein uutisista ymmärsin. Kiitin mielessäni sitä, että olin vaihtanut jalkatreenin sunnuntailta lauantaiaamulle. Olisi ollut tuskaa tehdä sitä eilen! Meillä sisällä lämpötila kun nousee helposti kuumalla kolmeenkymmeneen asteeseen.. Tänään taas sellainen päivä edessä ja jo nyt tässä kahdeksan jälkeen aamulla on tuskainen istuakin. Edessä kaksi treeniä. Apua.

Eilen menin luonnollisesti sitten parvekkeelle loikoilemaan, kun kerran niin kuuma ja aurinkoinen keli oli. Bikinit päälle ja pihalle. Ja en ole muuten koskaan hikoillut niin kuin eilen. En edes tiennyt, että kehollani oli niin kuuma, mutta kyllä sillä nähtävästi oli todella kuuma!

Ikinä en ole hikoillut tuohon tyyliin! Päänahkaakin pitkin juoksi hikipisaroita koko ajan ja niitä tippui parvekkeen lattialle ripsistäni jatkuvalla syötöllä. Myös kylkiä pitkin juoksi koko ajan noita pisaroita. Lattia oli ihan märkä. :D Kun käännyin ympäri, naamani ja vatsani olivat samannäköiset kuin selkäni näissä kuvissa. Reilut kaksi tuntia tuolla olin. En voi sanoa, että viihdyin, sillä kyllä se toinen tunti oli jo aika tuskaa. Oli kuitenkin pakko, kun aloitin ensin tunnilla selkä kohti aurinkoa, piti tietysti saada tunti kasaan myös toisinpäin. :)

Jättihiki siis tosiaan. Huh. Jos koittaisi treenata nyt tästä heti seuraavaksi, ettei ehdi kämppä vielä ihan kiehuvaksi muuttua. Apuaaaa..

Niin juu. Viikon niskapäivitys. Tosi huono. Hartiat on niin tuhannenjuntturassa olleet nyt vissiin perjantaista lähtien, ettei käsiä jaksa pitää lähes yhtään ylhäällä, kun hartiat väsyy. Särkevät kun väsyvät. Ja samoin veri ei ole todellakaan kiertänyt ja olen ollut niin poikki nyt muutaman päivän, että jos silmäni sulkisin keskellä päivää niin saattaisin nukahtaa pystyyn. Lauantain automatka kisapaikalle meni pilkkiessä. Iltapäivällä. En todellakaan ole normaalisti niin väsynyt, vaan illalla myöhään vasta. Harmillisesti lauantaina jäi myös hieronta väliin kun kotona oltiin vasta myöhään. Nyt mennään taas hetki näillä hartioilla sitten.. Jännitysniska. <3

2 vastausta artikkeliin ”Kevyen viikon treenikatsaus ja jättihiki”

  • Kaunis tatuointi! <3
    Ja voi että mäkin oon täällä taas pari päivää ollu niin niskajuntturoissa!! Voi luoja. No ehkä ne niskat taas kohta rentoutuu.. Venyttelyävenyttelyä.. ;)

    • Voi kiitos! <3 Tykkään siitä itsekin todella kovin. :)

      Niskajuntturat on niin ikäviä siitä, kun vaikuttaa ihan kaikkeen, koko yleisoloon ja jaksamiseen. Heristän niille nyrkkiä!! Ja voi kun saisi tai voisi venytellä.. Mutta ei. :( Onneksi moni voi, toivottavasti sulla helpottaa pian! :)

Kommentointi on suljettu.