Jalkatreeni from hell

Hyi. Kamala jalkatreeni oli tänään. Silti jollain tasolla kiva, koska jäi todellakin sellainen tunne, että jotain tuli tehtyä! Mutta ensin päivän positiivisin: sykemittarin vyö pääsi eilen pesukoneeseen ja ainakin tänään toimi moitteetta. Siispä sai hyvät (hirvittävät) lukemat tämän päivän treenistä.

Mulle treeni on huono, jos siinä on ylimääräistä sähläämistä. Se voi tarkoittaa painojen hakemista vaikeamman kautta, uuden liikkeen opettelua JA sitten huomaa, ettei siitä tule mitään. Se voi myös tarkoittaa sitä, että kissa oksentaa ja pitää kesken kaiken mennä sitä putsaamaan. :’) Tänään oli painojen hakemista uuden liikkeen opettelun vuoksi, ja se kaikki meni ihan hirvittävän penkin alle.

Jalkatreenipostaukseen jalkalihaksen kuva. En viitsinyt sitä pakaralihastakaan kuvata.

Ajattelin tänään, että tipautan peruskyykyn pois jalkaohjelmasta, koska a) etureisien lihasta ei tarvitse kasvatella ja mulla on jo split squat ohjelmassa ja b) koska en pääse siinä kuitenkaan tarpeeksi alas, jotta liike olisi oikeasti niin tehokas kun se voisi olla ja tästä johtuen voin pitää siinä niin paljon painoja kuin selkäni vaan jaksaa kantaa ja silti toistot ovat parinkympin luokkaa. Tilalle ajattelin ottaa jonkin pakaraliikkeen, koska pakaralihasta voi aina kasvatella. :D

Päädyin SJMV yhdellä jalalla -liikkeeseen, eli tähän. Hirveän suosittu liike tuntuu olevan juuri nyt ja nimenomaan pakaralle parhaimpia. Houkutti siis. Koska vihaan hakea painoja kesken treenin, koitin miettiä etukäteen kuinka paljon laittaa, jotta voisin sitten vain ottaa ja tehdä. Koska mulla on tuolla jo tietyt viritelmät tietyissä painoissa, joita en tahtoisi purkaa, tämä aiheutti vähän päänvaivaa. Päädyin ensin ajatukseen, että teen mutkatangolla, mutta vaihdoin sen jo ennen treenin alkua ajatukseen, että miehen käsipainoilla mennään ja niistä valitaan 40lbs per käsi, yhteensä siis kiloissa noin 36kg.

Kun liikkeen vuoro tuli ja asettelin niitä käsipainoja siihen lattialle, tajusin että ovat aivan liian leveät, jotta saisin niitä kannettua nätisti edessä vierekkäin. Eli suunnitelma vaihtui. Mutkatanko. Ajattelin, että kympit sitten päihin, kokeillaan sillä, eli noin kolmellakympillä + lukituspalat, eli 4,4kiloa lisää. Laitoin 2x5kg -kiekot päihin, jotta minun ei tarvinnut purkaa yhtä toista viritystäni, jossa oli kympin kiekot käytössä. Tuota viritystä tulisin tarvitsemaan kuitenkin treenin viimeisessä liikkeessä, joten ei tarvitsisi sitä enää kasata. Ongelma a) nuo lukituspalat eivät pysyneetkään tässä mutkatangossa, vaikka pysyvät hienosti normitangossa, ja samat kiekot tosiaan menee molempiin. Ongelma b) jouduin purkamaan sittenkin sen viritykseni, jotta sain sieltä lukituspalat, mitkä oli viritetty erinäisistä syistä levypainojen toiselle puolelle, eli piti purkaa siis ihan koko viritys, että pääsi sinne käsiksi. Otin samalla käyttöön ne kympin levypainot siitä, kun kerran piti niitä liikutella joka tapauksessa.

Ja sitten, vihdoin pääsi kokeilemaan liikettä! Jee! Ongelma a) ei hirveästi tilaa, ilman että se kopsahti jonnekin koko ajan, jouduin hakemaan sopivaa paikkaa. Ongelma b) tasapaino, mikä ei pysynyt melkein sitten yhtään millään. Ongelma c) alaselkä, mikä mulla vetää jumiin heti, kun pakara menee jumiin. Ja se meni todellakin jumiin. Tein räpeltäen toistoja 12 per jalka, joiden jälkeen kaaduin lattialle tuskissani alaselkäni kanssa. Koko alaselkä menee siis ihan totaalikramppiin. Melkein tuli itku, muttei ihan.

Hetken mietin, josko se oli sitten siinä. Mutta siinä lattialla maatessani ajattelin, että toiset nyt vielä tehdään, otetaan painoa vähän alas, jos olisi helpompi tasapainon kannalta ja selän tietysti kanssa. Eli ne kympin levypainot taas pois ja tilalle vitoset, eli parilla kympillä mentäisiin. Ongelma a) edelleen tanko kolahteli ja hain tasapainoa, joskin se oli helpompaa nyt. Ongelma b) alaselkä veti taas überkramppiin. Taas 12 toistoa per jalka ja lattialle nieleskelemään itkua. Antaa olla, päätin.

Tähän kaikkeen oli mennyt liikkeiden ulkopuolella noin kymmenen minuuttia ja ihan puhdasta häsläämistä, joskaan syke ei laskenut missään kohtaa, koska painoja roudatessa ja stressin pukatessa sekin aika kului. Mutta ei siinä vielä kaikki.

Tuo kaikki vei voimia jaloista kivasti ja selkäkramppi tykkäsi tosi hyvää. Leg curl on ball -meni melkein penkin alle, koska voimia ei ollut ja kramppi ei antanut pitää kroppaa oikealla tavalla ojossa. Eli se toinenkin pakaratreeni meni huonosti. Sitten tuli aika koota viimeiseen liikkeeseen viritykseni taas takaisin. Purin mutkatangosta levyt pois ja laitoin paikoilleen. Jostain syystä olin tässä kohtaa unohtanut, että miksi ne tietyt lukituspalat olivat siellä tangossa ennen levypainoja. Kasasin. Kunnes ensin tajusin, että niin joo, siinä oli ne vitosen kiekot ja kympit piti laittaa. No purin sen, ja laitoin kympit. Olin olevinani tyytyväinen tähän. Liikkeen aika tuli ja muistinpa taas, että ne lukituspalat pitää olla toisella puolella, jotta saan painoa roikotettua kädessä ilman että levypainot hakkaavat reittä. Ne lukitukset pitävät levypainot siellä kyseisen tangon päissä. Joo, purin sen vielä kerran ja tällä kertaa kokosin oikein.

Treenin loputtua makasin lattialla ja huusin miehelle, että apua. En jaksa purkaa enää mitään virityksiä ja tää oli tässä. Jalat tärisi ja selkä kramppasi ja itku oli lähellä ja kaikki oli huonosti. Sykemittarista katsoin, että aikaa meni 1:46, eli semmonen vartti ylimääräistä. Sykkeet olivat käyneet korkeimmillaan lukemassa 174 ja keskisyke oli 126, eli korkealla oltiin oltu. Kaloreita kulutin hirvittävät 592. Jalat täristen raahauduin huoneesta palkkarille ja mies lupasi hoitaa painot pois sieltä lattialta, jossa olivat sikinsokin.

Nyt olen iloinen, että sunnuntain jalkatreeni jää pois ja vasta viikon päästä on seuraava. Heidi kiittää ja kuittaa.

Kilometrivalituspostaukseen toinenkin kuva. Huvin vuoksi. Ei oo jalkalihaskuva,
ei oo pakaralihaskuva. Tää on vaan kuva.
Ja sähän katsot sitä, ja sä tykkäät siitä. Sitähän minäkin.

28 vastausta artikkeliin ”Jalkatreeni from hell”

  • Löysin blogiisi yhden toisen treeniblogin kautta. Aluksi postauksesi vaikuttivat varsin asiantuntevilta ja mielenkiintoisiltakin, joskin enenevästi on tullut se vaikutelma, että olet patologisen pakkomielteisesti kiinni urheilussa ja kirjaimellisestikin omaan napaan tuijottamisessa. Kannattaisi avartaa maailmaa vähän itsen ulkopuolellekin, sielläkin nimittäin tapahtuu asioita.

    • :D Mä otan seuraavaksi siitä semmoisia kunnon lähikuvia! :’D Hähäää!

      Tää on kyllä aina yhtä hauskaa (ja hämmentävää), että kun kyseessä on TREENIblogi, niin joku (anonyymi tietysti) tulee keuhkoomaan, että ei oo muuta elämää kuin treenit. Maailmaan mahtuu monenmoista järjenjättiläistä. :D Yllättävän huumorintajuttomia myös. Siihen olen kyllä vähän pettynyt. :( Viimeisetkin uskonrippeet ihmiskuntaa kohtaan on nyt menetetty!

    • Mulla on mennyt uskonrippeet ihmisiin ajat sitten :) oivoi sulla kun on vielä ihanan terve treeni blogi:) täällä ei tarvi törmätä maaniseen suhtautumiseen ruokaa liikuntaa tai muutakaan kohtaan:) Täällä ei olla sellai hyi vittu ku oon joskus ollut läski asenteella:) vaan hyvää oloa kohti matkattu ilon kautta :))) niin tykkään! Nyt mul tulee vaa joku napanöyhtä mieleen lähikuvista xD muahhah

    • Mä olen iloinen, että teikäläisen kaltaisia ajattelevia ihmisiäkin vielä löytyy! :’) Ihmisillä on joku ihme tarve lokeroida ihmiset jonnekin häiriökäyttäytymislokeroon heti, kun suhtautuvat intohimolla johonkin asiaan. Kun ei osata ajatella asiaa yhtään sen pidemmälle. Onneksi joku osaa. <3

      Ja hah, mulle tuli kanssa heti napanöftät mieleen, näin jo mielessäni miten tungen kissankarvapalleroita navan pullolleen. :’D Että varo vaan :D :D

    • Hahaha!! :D Mä nauroin ihan ääneen tolle, että otat ihan lähikuvia joku päivä sun navasta! :D OTA! Se ois kunnon näpäytys näille nimenomaan TIETYSTI anonyymeille järjenjättiläislle! Huh! Ja siis just tää, että hemmetti tämähän on treeniblogi! Mistä sun sitten pitäis kirjottaa?! Mä oon niin sun navan kannalla! ;) <3 <3

    • :D :D Mun vähän tekisi mieli ottaa! Kannattaa kyllä varoa mitä toivoo hei.. :’D Hih!

      Nöftänapa <3 <3

  • Täälläkin on tasapaino-ongelmia tuossa yhdellä jalalla sjmv:ssä. Ois ihan pirun tehokas liike, mutta ainakin vielä on tehtävä kummatkin jalat maassa. Ehkäpä tässäkin harjoitus tekee mestarin, tai ainakin vähän paremman tasapainon ;)

    • Mä en taas selkäni takia pysty tuohon perinteiseen kahden jalan versioon. :/ En kyllä tiiä pystynkö tähänkään. :D Mutta pakko on koittaa viikon päästä uudelleen, ilman tota kaikkea sähläystä! ;)

    • Tuo alaselkä. Se haukkaa kiinni liikkeissä, joissa on jännitys pakaroissa/alaselässä ja taivutus samaan aikaan. On vähän sellainen, ettei siihen voi luottaa sitten ollenkaan. Eli turvallisuuskysymys. Ehkä jollain pelkällä tangolla pääsisi turvallisesti alas asti, mutta sitten se onkin yhtä tyhjän kanssa pumpata sitä jotain 3×30 toistoa. Ainakin liikaa vie aikaa. :’)

  • Pidemmän aikaa oon jo blogiasi lueskellut ja nyt uskaltaiuduin kommentoimaan kun mainitsit tuon yhden jalan maastavedon :-D Siinä on kyllä oikein peppuliikkeiden peppuliike! Ensinnäkin se että saa säilytettyä tasapainon (ainakin henkilökohtasesti) on tosi rankkaa, koskee ihan jalkapohjaan. Plus sit se polte mikä siitä tulee.. :D Huhhu! Ja tuosta treenisäätämisestä – mikään ei oo niin ärsyttävää kun se..!

    ps. Sulla on kyllä niiin kadehdittava kroppa!

    • Kiva kun jätit kommentin! ;) Ja kyllä tosiaan tuon kaiken säätämisenkin keskellä takapuoli huusi hoosianna, että otti kyllä justiinsa oikeaan paikkaan. :D Ja sen tietää siitäkin, miten mun alaselkäni meni niin kramppiin, kun se menee kramppiin silloin kun pakara menee juntturaan. Eli tehokkaan oloinen liike :D Ja täytyy ehdottomasti opetella oikein rauhallisesti seuraavaksi. Ehkä treenin ensimmäisenä, niin on ainakin voimissaan kunnolla, jos pysyisi tasapainokin kasassa paremmin! ;)

      Ja kiiiiiitos paljon! :’)

  • Sulla on aivan mahtava kroppa!
    Olisko sulla mitään muita hyviä pakaralihasvinkkejä? :)

  • Mä oon suunnitellut tuon yhden jalan sjmv:n kokeilua mutta taidan unohtaa mosiet haihattelut tämän postin perusteella :D Tiadan aiheuttaa salilla jo muutenkin hämmennytstä niin siihen ei ehkä kaipailla yhtään kaatuiluita ja epämääräisen näköisiä tekniikoita :)

    • :D Eikä! Nyt heti tasapainoilemaan! Itsekin tahdon tämän hallita, jos vaan selkäni antaa tätä tehdä. Harjoittele kotona ensin liikettä ilman painoa? Harjoittelua tuntuu kyllä vaativan, ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Mutta hyvää päivää tänään on takamus/takareidet hellänä, joten ehdottomasti on tehokas liike! :)

  • Onko sun selässä joku rakenteellinen vika vai vanha vamma mikä estää?
    Mulla on yliliikkuvat nivelet ja sjmv:ssä alaselän nikamat antaa tosi paljon periksi ja ne siitä kipeytyy, mutta siihen auttaa kyllä todella paljon oikean tekniikan opettelu. Eli siis että ei jousteta sieltä selästä, vaan tehdään niillä kannikoilla ja reisillä liike.
    Tuli mieleen myös semmonen kankku-liike mitä kannattais testata, eli selinmakuulle, jalat joko koukkuun jalkapohjat lattiaa vasten tai sitten jalat korokkeelle. Siihen voi lantion päälle laittaa levypainon ja nostella itseään suoraksi lankuksi. Voi kokeilla tehdä myös yhdellä jalalla. Tässäkin keskityttävä siihen ettei anna selän vatkata, vaan pitää sen keskikropan kasassa. Itellä tuntuu persauksissa tosi paljon :)

    • Mä en itseasiassa tiedä. Oireili jo pikkutyttönä, kun muut kyykkivät mansikkapellolla ja itse en voinut, kun alaselkä kipeytyi. Mutta ainakaan tämä nykyinen kipu ei lähde alaselästä vaan pakarakireydestä. Selkä on se mikä oireilee, ongelma on tuolla jossain yläpakaran tienoilla. Eli ei sinänsä auta, että tekee liikkeitä pakaralla eikä selällä, kun sieltä pakarasta se kipu johtuu.. :D

      Tuota kuvailemaasi liikettä oon joskus tehnytkin! Voisi joskus kokeilla levypainon kera, ennen tuli tehtyä ihan vain oman kehon painolla ja miljoonia toistoja.. :)

    • Öh, jos pakarat on kireet, eikö niitä kanttis venytellä? Joku syvävenyttely kevyelle viikolle ja sit sellanen venyttelyn tehokuuri ongelmalihaksille? Jos treenaat aamupäivästä, illallahan olis sit hyvää aikaa venytellä?

      Mutta tuosta SJMVstä voin vain sanoa, että harjotus tekee mestarin! Ite teen kyllä kahella jalalla, mutta on kyykyn ohella kyllä mun lemppariliike. Tuntuu, että oikeesti tekee jotain toisin kuin jotkut penkkivitkutuset tai kulmasoudut…

      -Anna-

    • Mä en ole vielä löytänyt keinoa, jolla venyttää tuota kyseistä yläpakaran kohtaa. Perus pakaravenytykset ei sinne yllä. Siksipä nuo kohdat hierotaankin joka päivä selkähieronnan yhteydessä ja alaselkä ei ole sen jälkeen vaivannut muuta kuin näissä tietyissä liikkeissä. Ennen rampautti minut päiväkausiksi kun yhtään ei voinut kumarrella. Sitten ymmärsi etsiä ongelmaa jostain muualta kuin selästä, ja kappas.. Toki, mistä sitä tietää mikä sen yläpakaran sitten vetää jumiin. Vaikka reidet. Reidet voi vetää jumiin vaikka pohkeet. Pohkeet voi vetää jumiin vaikka akillesjänne! Ihmiskeho on ihanan ihmeellinen. <3

    • Pakarat (ja takareidet) voi vetää jumiin ihan kaikki. Istuminen pahimpana. Lihashuollon vähyys, huono tekniikka, puolierot ja lihasepätasapaino lihaksissa, huono liikkuvuus. Sitten voi tietenkin olla jotain rakenteellisia juttuja kuten vino lantio tai jalat eripituset. Mulla kireät lonkakoukistajat, tai oikeastaan koko lantion alue saa alaselän kipeäksi. Ja kummallisesti eri muotoiset pakarat, vaikka mitään lonkkavikaa tms. ei ole.

      Parhain pakaravenytys mulla on sellanen, että makaan selälläni jalka koukussa ja se venytettävä jalka ristissä polven päällä. Sit se koukussa oleva jalka laitetaan seinää vasten. Siinä pystyy alaselän asennolla ja lantiota kiertämällä säätämään sitä venytyksen paikkaa. Sit ku kieräyttää vielä siten, että sen venytettävän jalan jalkapohja painetaan sivulla lattiaan, niin itku meinaa päästä…

      -Anna-

    • On siinä tosiaan listaa vaikka kuinka, eikä ole mitään havaintoa mikä saattaisi olla aiheuttaja. Voisi veikata jotain rakenteellisia juttuja sen perusteella, että jo lapsena vaivasi. Siksi toisaalta myös uskon, ettei sitä venyttelemällä sieltä paranneta. ;) Hieronta auttaa (johon uskon myös muutenkin enemmän kuin venyttelyyn), joten sillä mennään. :)

    • No, mutta jos edes kipuja saa vähemmäksi…

      Mutta kiinnostaa tietää, että miksi heräät just viideltä? Miksi et kuudelta, tai 5.30? Mulle klo 5.00 on vielä ihan yö… En tahdo edes seiskalta päästä vielä ylös. Asiaan voi tietenkin vaikuttaa mun yleinen antipatiani aamuja kohtaan…

      -Anna-

    • Hih, viideltä alettiin herätä miehen töiden takia aikoinaan, kun hän tahtoi myös aamulla lenkkeillä ennen töitä ja liukuva työaika antoi tähän mahdollisuuden. Joten silloin ylös. Tuo sopi meille jopa paremmin kuin kuudelta, jolloin aiemmin herättiin. Ja edelleen sopii. :) Me molemmat fanitetaan kyllä aamuja <3 Aamut on rakkautta! <3 :D

    • Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että kesäisin oikein harmittaa jos nukkuu pitkään. Mutta näin syksyllä ja talvella… Aamusin kun on niin pimeetä ja kylmää ja sataa vettä. Masentavaa… Iltasin se pimeys ei sitten haittaa enää yhtään :). Voi sytyttää kynttilöitä ja lukea kirjaa viltin alla. Voi kun tulis jo sunnuntai…

      -Anna-

    • Meillä ei tainnut keskikesälläkään olla vielä viideltä juuri valoisaa. Eli samanlaiselta tää tuntuu näin syksylläkin. :D Mä jotenkin tykkään ajatuksesta, että on jo ylhäällä ennen aurinkoa. Ja nukkumaan pääsee aina väsyneenä, ilman että pitää kukkua pitkään ylhäällä, mä en siitä niin välitä. :) Ennenhän tämä oli täysin toisinpäin! En voinut sietää aamuja ja valvoin mielelläni vaikka koko yön. Niin sitä oppii ihan uusille tavoille, kun tekee niistä aamuista itselleen mieluisia. :) Vanha rakkikin siis oppii ihan uusia temppuja! :D

Kommentointi on suljettu.