Ja hiki lensi!

Tänään meinaan menin pitkästä aikaa crosstrainerilla! Mutta sitä ennen oli perinteiset treenikuviot edessä heti aamusta. Lähtökohdat oli ehkä hieman heikot, kun itku silmässä menin treenihuoneeseen. Mitään kamalaa ei ole siltikään tapahtunut. :D Vaan kun olen aivan hirveän meluherkkä. Kaikki ylimääräinen ääni ahdistaa ja vaikeuttaa ihan perusajatteluakin. Äänen ei tarvitse olla edes kovaa, se voi olla laitteiden hurinaa tai mitä vain taustamelua. Ja mitä useammasta lähteestä samaan aikaan, sitä kamalampi mun on olla. Eräs näkökulma asiaan löytyy esimerkiksi tästä taannoisesta Helsingin Sanomien jutusta. Se on justiinsakin tuollaista mulla. Tänään aamulla mies toi aamulenkiltään sisälle jonkun tuoksun pihalta, mistä kissa sitten sekosi. Tarkoittaa sitä, että se menee ympäri kämppää ja huutaa ja pyörii jaloissa ja huutaa. Muut äänet siihen päälle (televisio, pesukone ynnä muut perusäänet), niin ihan tosissani ahdistuin tilanteesta. Aivan sietämätön. En kyennyt enää mihinkään. Ja itku pääsi. Vain, koska kissa huusi taukoamatta. Jep. Eikä oo ees se aika kuusta. :D Olen vain ääniherkkä. Sitten kun pääsi treenihuoneeseen ja laittoi oven kiinni ja sitä toivottua meteliä tulemaan, eli omavalintaista musiikkia sen verran kovalla, ettei kissan huuto ja muut äänet enää kuuluneet, sitten helpotti. Pystyi keskittymään oleelliseen. Veikkaan, etten salilla voisi koskaan olla tästä syystä. En voisi keskittyä. Tämä on myös se syy siihen, mistä olen aiemminkin kertonut, eli miten mulla menee keskittyminen samantien sekaisin kotonakin kesken treenin, jos poikkeavia ääniä kuuluu. Ihan konkreettisesti voimat katoaa kesken kaiken, jos kantautuu hiljaisuuden keskeltä äkkiä ääni. Esimerkiksi tuo kissa. :) Onko muita meluherkkiä?

Mutta niin, treeniblogiko tämä oli.. :D Olkapäitä, ojentajia ja vatsaa treenasin tänään. Ihan huikea tuntuma oli jälleen ja kokonaisuudessaan loistotreeni. Jostain syystä teki mieli kuritella olkapäitä tänään aivan piippuun ja näinhän sitten tein mm. ylimääräisillä vipareilla. Teki höpöä!

Kato ny! Tohon tuli täytettä! Kato!

Ojentajatkin meni taas kunnolla pumppiin jo ensimmäisen ojentajasarjan jälkeen. Tuntuu, että ojentajat on muutenkin nyt tässä hiljattain ottaneet vähän kasvuvauhtia puolivahingossa. Kaivelin arkistoista parhaan mahdollisen vertailukuvan, ja tämmösen vaan löysin. Eli ei ihan sama asento tai kuvakulma, mutta tällä mennään. Kuva on syyskuulta.

Syyskuu ja sitten tänään. Osviittaa tästä varmaan saa.

Ranskalainen mutkatangolla maaten oli tänäänkin haastava, kun en sitä oikeaa lapaani saanut vieläkään hyvin aseteltua. Otin tangosta painoakin pois ja se kyllä helpotti suoritusta tämän lapaongelman osalta. Välillä piti silti korjailla kesken kaiken ja etsiä, että missä se lapa olisi oikeasti hyvin. Ihme lapa!

Siinä uutta jännittävää kuvakulmaa. :D Olkapäistä näkee, että eri tavalla kuormittuu kädet suorituksessa. Syytän mun töröttävää lapaani. Ojentajat sentään punottaa, niin sinne se liike onneksi menee edes osittain. :)

On myös ollut kiva huomata ihan pelkästään sen vaikutus, kun on saanut venyteltyä ryhtiä paremmaksi (eli rintaa auki, että saa henkeä, jotta voi pitää ryhtiä yllä). Olkapäät ei enää työnny eteen ja tee koko yläkropasta semmoista reppanan oloista ja haurasta. Edelleen siis venyttelen päivittäin, jopa kahdesti, rintaa, olkapäitä ja ojentajia. Pieni tauko oli osasta venytyksiä tatuointien vuoksi ja tuntui ja näkyi heti, mutta täydellä teholla taas venautellaan. Kuukausi sitten se oli kun aloittelin tämän touhun.

Sitten tosiaan palkkaria naamaan ja siinä vajaan tunnin päästä hyppäsin piiiitkästä aikaa crossarille! Viime päivinä se on houkuttanut koko ajan enemmän ja kun vielä keksin, että eräästä sarjasta on viimeinen kausi vielä katsomatta (vaikka telkkarista onkin sen silloin muinoin katsonut) ja olen sitä pantannut jo jokusen vuoden :D, niin oli mieluista katteltavaakin. Tunnistaako joku sarjan?

Eilisestä on jalat ja pakarat aivan hirmuisen hellinä, kipu alkoi jo eilen, joten tahti oli sellainen rauhaisa ja tasainen. En tiennyt miten kauan tuohon yhteen jaksoon menee. 55 minuuttia siihen sitten meni aivan siivellä! Jaloissa ei tuntunut yhtään mitään ja tahti oli koko ajan sama. Tasoa nostin vain yhden, kun se alin taso oli niin keveä, että askel oli aivan liian ripeä. Mutta hikihän siinä tuli, aivan valtaisa. En taas muista milloin oisi viimeksi noin hikoillut. Noroina valui pitkin päänahkaa, niskaa ja kaulaa ja selkää. Ja märkähän mun paita sitten lopuksi oli. Oli kyllä aivan parasta pitkästä aikaa. Veikkaan, että pian uudelleen. ;) Kun katselee samalla jotain tuommoista mieleistä ohjelmaa, niin eipä sitä edes tajua ajankulua.

Ruokana on nyt pari päivää ollut soppaa. Porkkanalinssisosekeitto. Ja on siellä sipuliakin surrautettu sekaan. Hyvä soppa! Huomenna onkin taas perjantai ja ei menoa viikonloppuna, joten iiiiso satsi valkosipulista myskikurpitsamuussia tulossa. Oijoi. <3

Soppaa.

Se on ymmärtääkseni juhannus edessä. Mä en edes tiedä minä päivänä se on ja milloin sitä juhlitaan, mutta vissiin kuitenkin aika hollilla sitä hetkeä ollaan. Itse en juhannusta vietä, vaikka siis oisin Suomessa. Ei oo mun juttuja nämä. :) Mutta hyvää juhannusta toivotan kaikille joka tapauksessa. Älkää hukkuko.

Täällä jatkuu normaalisti blogin kirjoittelu, vaikka kukaan ei juhannuksen huumassa lukisikaan. Huomenna tulossa postaus, minkä tekemistä olen odotellut jo pidemmän aikaa. :) Jee!

12 vastausta artikkeliin ”Ja hiki lensi!”

  • Täältä löytyy toinen meluherkkä! Tosin mulla vaihtelee se sietokyky ihan päivän mukaan. Toisinaan ahdistaa kaikki (esim. mies ja koira saa yllättävän paljon melua aikaan), toisinaan saa olla hälyä vaikka kuinka. Mulla ahdistus purkautuu myös itkuna – kunhan ensin oon saanut huutaa naama punaisena sille ärsyttävimmän äänen aiheuttajalle :D Just tän meluherkkyyden takia meillä ei juuri musiikkia/radiota kuunnella. Liikenteen melussa on mulle jo ihan riittävästi kestettävää, kun asutaan vilkkaasti liikennöidyn tien varressa ja vielä kerrostalossa kaiken lisäksi.

    Minäkään en taida juhannusta erityisesti viettää. Eli on täällä ainakin yksi lukija sun postauksillasi <3

    • Toinen moinen! Sama täällä, että joskus kestää enemmän. Ainakin silloin kun elämä on aivan pelkästään ihan vaan ihanaa eikä mikään ole lähelläkään huonosti, niin silloin kissa saa huutaa ja pyöriä jaloissa. :D Ja mä kanssa kyllä tiuskasen kissalle useaan otteeseen. :/ Reppana, kun ei se kuitenkaan ymmärrä.

      Itse pystyn kuuntelemaan musiikkia helposti, jos nimenomaan kuuntelen sitä. Taustalla harvoin on mitään päällä ja jos on, niin sitten on kyllä tosi hiljaa. Ja jos pitää keskustella miehen kanssa samalla, niin on aivan sietämätöntä jos pitää huutaa metelin yli! Muuten taas tykkään kuunnella musiikkia enemmän-kovaa-kuin-hiljaa-mutta-ei-huudattaen. :) Treeneissä soi (oma iTunes) ja meikä laulaa! :D Ja sympatiseeraan kerrostaloasumisen! Mulle on miljoonien eri osoitteiden aikana osunut aivan hirveitä naapureita kerta toisensa jälkeen ja se oli jotain aivan tuskaa. Esimerkiksi viimeisessä kerrostalokämpässäni yläkerrassa asui perheenäiti joka huusi lapsilleen kurkku suorana ja lapset itkivät kurkku suorana. Ja sitten ottivat koiran, joka jäi sinne aina yksin koko päiväksi. Ja sehän huusi, ulisi ja riehui siellä koko päivän, kunnes perhe tuli kotiin ja koiralle huudettiin samaan tapaan kuin lapsille. Aivan s**tanallista kuunnella sitä tuntikaupalla, kun seinät oli pahvia (tein lopulta ilmoituksen eläinsuojeluun, näistä ja muista syistä). Silloin vannoin, ettei koskaan enää kerrostaloon. Lupaus on pitänyt, vaikka sittemmin on muutettu, öh, viidesti vissiin. :)

      No olipas siinä tarinaa. Olkoon. ;) Kiva että joku jää lueskelemaankin! :) <3

  • En tiedä oonko varsinaisesti meluherkkä, vai onko vain sattunut huono tuuri asuntojen kanssa viime vuosien aikana, mutta nukun korvatulppien kanssa yöt ja joskus päiväsaikaankin laitan ne korviin kun yläkerran ukko tepastelee parkettilattiallaan kengät jalassa – arrggh !! Jos naapuriperhe on pihalla lapsineen leikkimässä, ja perheen pienokainen tapansa mukaan kirkuu kerran viidessä minuutissa, on pakko laittaa kaikki ikkunat kiinni (I know, I’m a bitch :) Bussissa mulla on aina iPod päällä, koska en jaksa kuunnella ihmisten höpinöitä ja juurikin sitä luuriin puhumista.

    Luulen että olen ehkä paremminkin ”ärsytysherkkä” – esim. salilla jos joku puhuu puhelimeen (käsittämätöntä !), jään sitä mielessäni kiroamaan ja on hankala enää keskittyä omaan treeniin…samaten muiden äänekäs keskustelu häiritsee salilla, vaikka toki ymmärränkin ettei siellä voi vaatia täyshiljaisuutta :) Juuri tänään sain idean, että ehkä mun kannattaisi ostaa kotiin painot ja tanko, koska näin saisin rauhassa treenata milloin vain, enkä repisi ressiä noista yleisen salin äänistä/ärsykkeistä…korvatulpat korviin tai oma musiikki huutamaan jos naapurit häiritsevät :)

    Liikenteen meteli ei taas häiritse ollenkaan, olen mm. asunut Manskun varrella ja ihan ongelmitta nukuin ikkunat auki sään salliessa, vaikka ohitse valui liikennettä, ratikoita ja jatkuvasti ambulansseja…

    P.S. en vietä juhannusta minäkään (se on muuten huomenna :-D) – nämä kaikki kansanjuhlat menee onnellisesti ohi tavallisina viikonloppuina tässä kämpässä…

    • Justiinsa samalla minuutilla tarinoitiin aika pitkälti samanlaista tarinaa! Olen kyllä hyvin pitkälti samanlainen. Ja liikenteen melu ei kyllä itseänikään haittaa, joskaan en nyt muista että yksikään kahdestakymmenestäviidestä kodista olisi ollut varsinaisesti suuremman autotien vierellä. Junaradan lähellä olen asunut ja täällä taas lentää päivässä kymmeniä lentokoneita/helikoptereita matalalta yli, mutta sekin on silti harvakseltaan.

      Kotitreeni- paras treeni. ;) Ei muuta kuin ostoksille! :D

      Eli huomenna siis on juhannus, kiitoksia tiedosta. :D Jotain tämän suuntaista ounastelin ihmisten päivityksistä eri kanavien kautta. ;) Loppupeleissä mukava huomata, että muitakin löytyy, jotka ei niin näistä tämmösistä juhlista välitä.

  • Mä olen hieman meluherkkä. Haluan että esim työpäivän jälkeen saan olla jonkin aikaa ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Jos lapset meluaa jne niin kyllä kiristää hermoa. Töissä nyt ei varsinaista meteliä ole mutta yleinen hälinä ja jatkuva puhelimen pirinä aiheuttavat ihan riittävää melua siellä. Nukkumista ei kyllä metelit häiritse. Kun nukahdan niin vois vaikka pommi räjähtää vieressä. =) Meillä on ihan perinteinen mökkeilyjuhannus miehen vanhempien ja veljen kanssa. Syödään hyvin, saunotaan (jos appiukko saa rempan valmiiksi), poltetaan kokkoa, lenkkeillään (vain minä ja ehkä appiukko) ja pelaillaan seurapelejä. Mukavaa rentoutumista siis tiedossa.

    • Hah, joo oiski tuommoinen, ettei mitään mistään tajua kun nukkuu! ;) Meillä on mies sellainen, että saatan aamulla hänelle tarinoida miten kissa riehui ympäri kämppää ja mourusi, ja hän on tällaisesta täysin tietämätön. :) Lucky bastards! :D Toisaalta hän kyllä herää heti jos herätän, mikä on tietysti plussaa, kun ei voi koskaan tietää milloin toisen olisi paras herätä ja nopeasti.

      Mukavia rentoutumisia sinne! :)

  • Mä en kyl oo sillain meluherkkä, mut jotenkin tosi kovat ja pitkään kestävät äänet aiheuttaa sen et tuntuu että tasapaino häiriintyy ja en pysty kunnolla liikkumaan. Taitaa tasapainoelin häiriintyä jotenkin :P

    Kissat on hassuja reagoimaan noihin hajuihin. Kissojen ulkoiluttaminen täällä Imatralla on nykyään sellasta et nuo kaksi saavat aina jossain vaiheessa sähinämurina draaman keskenään aikaiseksi ja se vaikuttaa johtuvan juurikin siitä, et täällä on paljon ulkokissoja ja niiden hajut sekoittaa sen et kaverit ei enää tajua et hei tuo on minun kaveri eikä vieras kissa, huoh… Joskus sitä kaipaa tutuille kotinurkille.

    • Tää sun tasapainopointti olikin jännä, meinaan mulla menee taas äkillisestä kovemmasta äänestä tasapaino! :D Meinaa ihan kaatua nurin, kun sopivalla taajudella jokin kajahtaa. :’)

      Kissat on just tommosia! Meilläkin sitten muristaan ja sähistään mulle ja miehelle, jos liikutaan, kun on jostain hajusta ihan täpinöissään. Tällä nyt on noita kaheleita hetkiä muutenkin ollut, oikein kunnolla ja kamalia (täältä voi lukea mm. leikkaustarina on aika mehevä :D http://noretreatbaby.blogspot.co.uk/2012/02/tapaus-nimelta-natunen.html ), mutta onneksi semmoset on takanapäin! Toistaiseksi ainakin ollut. Koputetaas puuta.. ;)

    • No huh! Ehkä ite nyt tajuan oman kissojen sekopäisyyttä tuolla ulkona jos siellä haisee joka puskassa vieras kissa ! Hienoa että et tuon leikkauksen hulluuskohtausken takia luovuttanut Natusen kanssa :) Tuntuu et turhan moni ihminen luovuttaa liian helposti lemmikkinsä kanssa.

      Mun Korppu harrastaa tuota lelun kanniskelua ja huutamista :D Ekan kerran ku se teki sitä niin olin eka hädissäni et mitä se huutaa kunnes tajusin sen leikkivän lelulla :D
      Jäksöni taas harrastaa tuota näykkimistä :P

      Meitä ei kumpikaan kissa käy komentamassa jos melutaan, mutta miehen koiraa kyllä :D Mies lähti mökillä autolla jonnekin ja koira alotti hirveen huuto-oopperan. Korpulla meni täysin hermot siihen ja se kävi läimäyttämässä koiraa kylkeen et nyt lopeta! Koira vähän hämmenty :DD Ja jos se alotti uudestaan niin Korppu kävi sille näyttämässä tassua xD Ja siis koira on varmaan 100 kertaa Korppua isompi.

      Jäksönin kummallisiin herkkuihin kuuluu metrilaku :O Pari kertaa on onnistunut mun laukusta varastamaan..

      Joo, tulipas taas löpistyä kissoista :’D

    • Se oli kyllä ihan elämäni kamalimpia päiviä, kun Natunen hulluuntui. Onneksi siitä tokeni kun ketamiinin vaikutus katosi ja kivutkin lievittyivät. En ollut enää mitään sellaista, mikä piti hengiltä saada! Se oli aivan sairasta. Mikään ei oo niin pelottava kun vihainen kissa. Se voi repiä silmät päästä. Pienen vihaisen koiran voi sentään tarvittaessa vaikka potkasta pois. :D

      Ihania kissatarinoita. Mä niin tykkään siitä miten persoonallisia ja kissamaisia kissat on. :D Nää on vaan jotain, mitä ainoastaan kissanomistajat voi ymmärtää.. Tai siis kissanomistamat. :D Eli saa jatkossakin tarinoida, mää luen mielelläni! :’) Hihitin yksikseni täällä kun kissa läppäsi koiraa kylkeen. :’D

  • Täällä on kanssa yksi meluherkkä! Nukun tulpat korvissa, huomautan miehelle liian kovasta puheäänestä, käyn pienentämässä taustamusiikkia ja lapseni kanssa… olen usein pulassa :D

    • Voin vain kuvitella, miten pulassa tällaisena ihmisenä oisi lasten kanssa! :’) Tämä on ihan yksi konkreettinen syy sille, miksi mulle ei koskaan lapsia tule. Mulla hajoaisi pää. Pelkkä ajatus riittää siihen, että ahdistuskäyrä nousee aivan taivaisiin! :O
      Ja mä en ole koskaan voinut käyttää korvatulppia. En kestä sitä meteliä, mikä niiden kanssa kuuluu, kun kuuntelet omaa veren kohinaa.. :D Se on liian lähellä ja liian kovaa! Mieluummin jokin hiljainen taustamelu kuin jatkuva suhina.

Kommentointi on suljettu.