Ilmeitä, eli valtaisa kuvapläjäys

Kiirettä! Eilen ei kerennyt blogia päivitellä. Tänään otetaan vahinko takaisin ja kahden päivän edestä taas suollan tavaraa näytöllenne. Eilen olin aamuisella jo seitsemän aikaan jalkatreenin kimpussa. Odotin tiistaisen juoksentelun vähän haittaavan menoa, mutta mitä vielä! Aivan kuin oisi ollut jopa vähän kevyempää rautaa harteilla. Ja käsissä. Ja missä sitä nyt pitääkään. Ohjelmassa oli peruskyykkyä isolla rautamäärällä, SJMV:tä, maaten takareisiä kuminauhalla, pakaraa ja loitontajaa kuminauhan avulla, split squatia ja pohkeita. Pohkeisiin nostin painoa melkein kymmenen kiloa. Oli muuten jo vähän ikävä jo nostaa se 36 kiloa tuosta sivusta yhdellä kädellä ja hartiat tietty kiitti kanssa kun sitä siinä roikotti. Yksi pohje siis kerrallaan ja toistot sain tuolla kilomäärällä kohdilleen. Split squat tuntuu taas tänään pakaroissa, ja muutenkin kävely on astetta haastavampaa jälleen. :)

Kuolemanpelko silmissä. :D

Eilen en sitten tehnyt lisäksi aerobista (kiiiiire), mikä olikin ensimmäinen kerta ehkä pariin viikkoon, kun oli pelkkä punttitreeni. Kyllä se nyt varmaan oli riittävä jo sekin. :’)

Eilinen ruoka esittelyssä tässä kohtaa myös. Ennen ja jälkeen uunin:

Ihan kun ois ollut paremman näköinen ennen uunia..

Siellä on (vaihteeksi) portobello -sieniä, marrow -kurpitsaa, pinaattia, sipulia, tomaattisilppua ja raejuustoa tuoreyrtteineen ja mausteineen. Uunissa muhi yli tunnin. Hyvää tuli! Ja riittävästi. :’) En ollutkaan ennen uunittanut raejuustoa. Eipä sille mitään siellä tapahtunut, samanlaisia palluroita tuli uunista ulos kun meni sisäänkin. :D

Eilistä naamaa oisi tässä. 

Tänään aloiteltiin taas olkapää-ojentajatreenillä. Ja vatsoilla ja kyljillä. Tästä onkin varsin ilmeikkäät kuvamateriaalit. Ilmeistä vissiin tietää, että kunnon painot on kehissä ja helpolla ei päästetä. :D

Että sitä osaa olla nättinä kyllä.
Arnoldilla siis lähti ja äijäpainot kehissä (eli suuri koko, ei välttämättä painava :D 9kg oli.).
Nämä on aika hyvät painot juuri kokonsa vuoksi, kun ei tule varmasti vietyä lukkoon käsiä ylhäällä, ei mahdu suoriksi!
Pari viimeistä meni ihan tosi puhtaasti. Kato vaikka.
Arnoldin superiparina oli viparit sivuille, kädet 90° kulmassa.
Ei nähtävästi ollut ojentajatreeni yhtään helpompi..
Ensimmäinen toisto.

Siihen loppui pahimmat irvistykset (tai siis kuvat niistä). Tein myös mm. ranskalaista maaten käsipainoilla:

Vatsalle oli hoovereita ja jalkojennostoja penkillä bärsse korkeuksiin asti. Kyljille perus side bendit.

Laadukasta kuvamateriaalia. Superiparina hooverit. Pikkasen hapotti vatsaa.
Tommonen siitä sitten tuli. Kesken kylkitreenin ainakin.

Ja pihalle piti tietysti taas päästä. Alunperin suunnittelin kyllä crossailua, mutta jalat oli (on) eilisestä aika tönköt, niin ei se ajatus houkuttanut yhtään. Kävely ulkona sentään tapahtuu automaattisesti, eikä ole vastusta kuin se, minkä itse asettaa, eli pääasiassa vauhti. Lämpimästi päälle viimekertaisen liian kevyen pukeutumisen vuoksi, vaikka kuinka paistoi suurimmaksi osaksi aurinko. Ei kevyttä takkia! Ja nyt olikin sopivasti päällä, sillä auringosta huolimatta se tuuli oli taas kerran todella raaka ja vastatuuli tietty tälläkin kertaa menomatkalla. Juoksuhimoja ei ollut, kun takki piti lämpimänä. Kävelin sen peruslenkin, päälle yhdeksän kilometriä.

Tuosta seuraavaksi pihalle.

Yhden ainoan kuvan otin ulkona ja naurattaa vähän, että siitä tuli tällainen.. Äkkiä piti napsasta, auto oli tulossa toisaalta ja seisoin jossain mättäiden keskellä tien sivussa, märkääkin oli. Niin, näin hieno siitä tuli:

Se on karvahanska. Tadaa!

Tähän on hyvä lopettaa. Karvahanskaan.

12 vastausta artikkeliin ”Ilmeitä, eli valtaisa kuvapläjäys”

    • Heh, mä olen alusta asti tehnyt ilman pehmusteita. Silloin reilut vuosi sitten kun tuo teline ja tanko hankittiin, piti alkeet tietty opetella pakkikselta. Ja isot pojat siellä sanoi, ettei mitään pehmusteita, kyllä siihen tottuu! Ja kun isot pojat näin sanoi, niin uskoa se piti. :D Kyllä siihen tottui – saati sitten, kun opetteli laittamaan sen oikeaan kohtaan. :D Alussa pidin sitä niskalla enemmän ja mustelmahan siitä tuli. No ei tullu enää kun laittoi oikeaan kohtaan. :D

  • Ihania kuvia – ja paljon!:’)
    Mullakin on aina noita äkkiä nyt -räpsäisyjä esimerkiksi salilla, aina jostain pomppaa joku ukko sillä sekunnilla, kun oon ottamassa kännykällä kuvaa, hehe. Mut nyt oonkin keksinyt, että voin olla niinku ”kirjoittamassa” tekstaria ja napata vaivihkaa sen kuvan :D

    Ja on aika vaikuttavat äijispainot. Näytät tosi vahvalta, haha. :D Meidän salilla on kahta erilaista 20kg kiekkoa: oransseja ja sellasia normimustia. Kukaan ei kiinnitä ikinä huomiota, kun laitan normimustat tankoon, mutta auta armias, jos erehdyn nakkaamaan ne oranssit, niin heti tulee vähintäänkin pappoja ihmettelemään. Ehkä se oranssikin on sitten aika vaikuttavaa. :D

    Eiliset naamat olivat hyvin kauniita! :)

    • Hehee, kyllä tositreenarikuvailija keinot itseään kuvata keksii :D

      En mä kestä, että papparaiset tulee sinne ihmettelemään sun painoja. :’) Äijämeininkiä tosiaan! Mulla ei oo kukaan täällä ihmettelemässä mun painoja. :( Ehkä siksi tänne blogiin ilmestyy tällaisia kuvia. :D

      Kiitos! Olihan siinä naamassa vähän enemmän sellaista mukavampaa vivahdetta kun näissä muissa ilmeissä. :’D

  • P*rse jumissa okapäätreeniin lähtöä tehdessä tässä postaustasi lueskelen… :D Kiitos motivaatiosta! ;)

    <3

  • Hahahaa noita ilmeitä!! :D
    Mulla oli samoja liikkeitä tänään ja ihanalta taas tuntu! ;)

    • Kiitän. Mietin, että voisin tehdä jotain kivaa kasvisvuokaa, mutta en oikein tiedä mikä olis sellanen hyvä lämpötila, että ne kasvikset ei palais. Viimeksi laitoin kukka- ja parsakaalinnuppuja uuniin ja ne sai väriä ihan kivasti (kärähti ihan pikkusen…), mutta ne jäi sellasiksi rapsakoiksi. Ihan hyviä ne oli, mutta joskus kaipais ei-rapsakkaa ruokaa. Tosin meidän uuni on kyllä huono, jostain 80-luvulta varmaankin.

      -Anna-

Kommentointi on suljettu.