Hapokasta kertaa kaksi

Eilen oli lepoa ja tänään treeniä. Hapokasta oli. Ei meinannut puntti nousta ja siitä tuli lievä lasku motivaatioon kesken treenin, mistä seurasi intensiteetin tipahtaminen. No onneksi on kevyt viikko, saa ottaa vähän rennommin. ;) Ojentajia, olkapäitä, vatsaa ja kylkiä veivattiin. Täysillä tehtiin se mitä nousi ja niin paljon kuin nousi.

Päivän irvistyskollaasi. Kielikin nähtävästi välillä livahtaa pihalle, sitä en tiennyt ennen tätä.
Ei nää menneet yhtään sen helpommalla. Kyljissä piti tipauttaa painoa! (!!!)
Tulipahan taas tehtyä silti. Harvemmin se hukkaan menee!

Pitkään sai veivata ennen kuin treeni oli ohi. 1:24 siihen kaikkineen meni. Huhhei. Kyllä luulisin, että huomenna on ojentajat arkana, sen verran panostin liikeratoihin ja hiiiiiitaasti tuli niitä tehtyä. Tuosta treenistä ei nyt saanut kuitenkaan sellaista innostunutta energiapotkua mitä yleensä saa, ja edessä oleva kävelylenkkikään ei juuri houkutellut. Vielä vähemmän houkutti sisällä tehtävät aerobiset, joten valinta oli kuitenkin selkeä. Vähän siellä pihalla näytti tuulevan ja vaatetuksen valinta oli jälleen hieman haastavaa, mutta loppupeleissä oli oikein sopivasti päällä. Ja hapokasta se kävelykin sitten oli. Ei siksi, ettei olisi jaksanut, vaan tuommoiset myrskytuulipuuskat oli kaataa mut nurin ties kuinka monta kertaa!

Tällä mentiin ja tuollaisia varoituskylttejä on tuolla. Vähän hirvitti.

Tuuli oli tosiaan ihan älyttömän voimakas. Harvemmin pääsi montaa askelta suoraan eteenpäin ja kävely muistutti useasti humalaisen hoipertelua. Vastatuulikohdissa vauhti lähes pysähtyi. Tulevaa puuskaa piti ennakoida nojaamalla sitä vasten, jollei tahtonut löytää itseään ojasta. Mitään et kuullut muuta kuin pöhinää ja kohinaa. Lippiksestä sai pitää kiinni. Tunsin myös, miten mun naamanahkani höllysi siitä tuulen voimakkuudesta! Otin siitä videonkin :D, mutta jätän jakamatta, koska ilmeet oli harvinaisen typeriä. Miksi mä kävelen suu auki?! No mutta, siitä näkee tosiaan tuon tapahtuman. Tämän videon voin jakaa, taas laadukasta materiaalia, mutta tuulen nyt ainakin kuulee. :D

Tarkoitus oli kävellä päälle yhdeksän kilometriä, mutta voi pojat. Se oli ihan mahdotonta! Kahden ja puolen kilsan kohdilla käännyin ympäri. Puoli kilometriä ehdin kävellä siellä peltojen keskellä aukealla. Siellä se naama hyllyi ja askel vasta heittelikin.. Siis jos mä olen aiemmin sanonut täällä tuulesta, että oli voimakas, niin tämän uuden tiedon valossa olen puhunut aivan täyttä potaskaa. :D Ihan varma en ole tuulen voimakkuudesta, mutta luvattu oli ainakin vajaat 30m/s. Huomenna tietää varmaan sitten kuinka kovin se puhalsi ja missä. Ennen en ole tuollaisessa puuskassa kävellyt. Yhteenkään ihmiseen en törmännyt, toiset taisivat olla viisaampia ja pysyivät sisällä. Siellä kävelin ja hoin itsekseni, että ’this is insane!!’ Englanniksi tietty, kun täällä ollaan. :D Pölhö olo tuli, kun nauratti oikein välillä, kun ei eteenpäin yksinkertaisesti päässyt. Ihme touhua. Vähän vaihteleva kävelynopeus siitä sitten tuli:

Yleensä vähän tasaisempi vauhti kuin tänään. :)

Ei tuohon mennyt kuin 54 minuuttia sen sijaan, että olisi kävellyt alkuperäisen idean mukaan yli puolitoista tuntia. Noh, hauskaa se oli, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Kotona hymyilytti niin, että punttitreenin tahmeus oli jo mielestä kaikonnut! Ja btw, nyt siellä tuulee vieläkin kovemmin ja jatkuvalla syötöllä. Koko talo natisee, humisee ja paukkuu. Naapurin roskis näkyy olevan sisältöineen levällään pitkin tietä. Illan kauppareissua varten on hupullinen takki aika selkeä valinta..

Salaattipäivä oli taas tänään. Oli ihan harvinaisen herkullinen, en kyllä tiedä miksi, kun ei siinä normaalista poikkeavampaa ollut mukana. Itse salaattisekoitusta tosin enemmän, piti oikein repiä pienemmäksi, että mahtui haluttu määrä lautaselle. :)

Maistuis varmaan sullekin?

Koitin ottaa kuvaa tämän päivän minusta, kun kerrankin päällä oli jotain tyttömäistä. Oikein vaaleanpunainen toppi pitsireunoineen. No miltä se kuva sitten näytti?

Pikkasen se paloi yli.. Laadukas kamera tässä Macissä tosiaan. :)

Loppukevennys:

Kai tekin osaatte näin?? Mä osaan vaan näin päin! Toiseen suuntaan ei onnistu.
Ja kaikki tietty jakaa vastaavan kuvan taidoistaan omassa blogissaan? Hyvä hyvä!

10 vastausta artikkeliin ”Hapokasta kertaa kaksi”

  • Kommentoin tietysti vain tuota olennaisinta asiaa tässä postauksessa, eli joo, osaan kans tuon ilmeen, ja toiseenkin suuntaan meni. Koska pitihän se testata. Tietenkin piti.

    Pitänee siis ottaa seuraava salikuva tuolla ilmeellä :D Oispa mahtavaa, kun blogimaailmastahan aina jalkautuu kaikenlaisia trendejä, niin jonkun uuden trikoomallin sijaan uusin salitrendi olisikin hervoton irvistely. Olisi se. Mahtavaa.

    • Olennaisin selkeästi bongattu! Hyvä hyvä! Oot lahjakkaampi kuin mä kun osaat molempiin suuntiin. Yhyy. I haz a sad.

      Mä jään odottamaan kuvaa ilmeestä. En usko ennen! Juksutat kuitenkin!

  • Tuntuu, että kaikkialla myrskyää. Täällä tuuli viime yönä ihan hulluna, ja äiti ja K ovat parhaillaan golfmatkalla Turkissa ja olivat eilen joutuneet lopettamaan kierroksen kesken murskyn takia. Luontoäidillä on nyt jotain asiaa! :)

    • Luontoäiti on selkeästi kiukkuinen! Kiukkuaa varmaan, kun ei kevät tullut ajallaan. Ehkä hänkin on kyllästynyt kylmään. :D Tosin sitä en tiedä, miksei sitten ole asialle tehnyt mitään. Hmm. Mä mietin tätä nyt koko päivän.

  • Skippasin eilen salitreenin ja menin suoraan töistä kävelylle (jätin treenikassin ovelasti työhuoneeseen tätä päivää varten). 1,5h leppoisa lenkki. Oli aivan ihanaa, vaikka keli täällä on sellanen keväisen harmaa ja kostea. Kävelin vanhoilla hoodeilla, vanha reitti mitä tapasin opiskeluaikoina juosta. Siinä matkalla on hakkuualue ja vastakaadetun puun tuoksu on aivan ihana. Tuli niin nostalginen fiilis, että melkein piti itkeä tirauttaa. Mutta pitäs harrastaa tuota kävelyä useemmin. Töistä olis niin helppo lähteä suoraan, jos ei ole mitään tavaroita kannettavana. Tai vaihtoehtoisesti lenkkeillä töihin mennessä.

    -Anna-

    • Oih. Justiinsa tollasia mun kävelyt on ja siksi sinne pitää päästä. Siellä on tuoksuja, nähtävää vaikka kuinka, siellä mieli lepää ja uusiutuu ja oivallan asioita. Ja välillä siellä vollotetaan, kyllä. :)

  • Onneksi kohta tulee kesä ja päivät pitenee niin paljon, että tuntuu töistä lähtiessä siltä kuin olis vielä koko päivä aikaa. Onko sulla musiikkia mukana vai meetkö ihan ilman?

    -Anna-

Kommentointi on suljettu.