Blogi hiljenee

Aloitetaan kuitenkin jalkatreenillä, jolla aloittelin tänään päiväni aktiivisen osuuden. Siinä liikkeitä etukäteen listatessani jo ajattelin, että tämähän on ihan hirveä setti, mutta sillä mentiin. :) Onnekseni se ei ollut kuolemaksi kuitenkaan, vaan ihan peruskamala. :D Supereita ja triploja, niistä oli aamun jalkatreeni tehty. Kaivoin taas muuten hienon paidan päälleni. Vaikka pyykkikin olisi jo pesty ja treenipaitojakin olisi. Mutta kun Paavo..

Paavo <3 Jos ette oo koskaan katsoneet Paavo Pesusientä, nyt on aika
aloittaa. Suosittelen myös elokuvaa, se on hulvaton!!
Terveisin Aikuinen Nainen 29-vee.

Jalkatreenin liikkeinä paritteli (:D:D) peruskyykky ja loitontajat&pakarat kuminauhalla. Triploina meni SJMV – takareidet maaten kuminauhalla – leg curl on ball. Hiiohoi mikä setti. Parasta oli ehkä se, että määrät eivät silti tipahtaneet yhdessäkään noissa liikkeessä, vaikka ilman taukoja tehtiin. Loppuun vielä vatsoja triplana russian twist – normivatsat penkillä kädet niskan takana – hoover. Ja koko touhunhan aloitti hoover 20 kilon kiekko selän päällä. Ja lämmittelyt tietty. Oli hauska tehdä normivatsoja tuolla vatsalihaspenkillä. Siis ilman painoa (!!). En muista milloin olisin viimeksi tehnyt ilman painoa. Normaalisti on 17 kiloa rinnalla. Tuntui ihan todella oudolle ja tuuli humisi korvissa kun meni niin kevyesti ees taas. :D

Punnituspäivä kertoi viikon saldoksi -400g. Mä niin tahtoisin jäädä tämän kokoiseksi. Jos vaan olisin tässä koossa vähän kireämpi. :D Ehkä joskus vielä. Yhtään en tykkää, että on löysää ja pehmeää, ja yhtään en tykkää, että oon kohta taas niin pieni. Mutta minkäs teet, nii! Kaikkea ei voi saada ja toinen pitää valita, ja kyllä mä sitten valitsen olla itseeni tyytyväinen ja se vaatii sen, että on vähemmän pehmeä. Mieluummin näistä vaihtoehdoista sitten pieni. Mutta ehkä joku päivä sitten saan molemmat. :)

Ja sitten tosiaan, huomenna alkaa se jakso josta olen vihjaillut täällä. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että ainakin nyt tämän hetkisillä fiiliksillä vietän tuon noin viikon pätkän niin, etten edes konetta avaa, eikä minua mistään tavoita. Teen kaikkea muuta kuin olen koneella. Tai sitten en tee mitään. En tiedä vielä. Voi olla, että huomenna aamulla on vielä kone auki, mutta sitten se menee kiinni ja pysyy kiinni ainakin torstaihin asti. Viikkokatsausta ei tällä viikolla tule, joskus ensi viikon lopulla tulee tuplana molemmat. Mitä täällä sitten tapahtuu, sitä en viitsi täällä kertoa. Mutta kyseessä on asia, mikä useimmille olisi pikkujuttu, mutta koska meillä on jokaisella omat taustat ja historiat, pienetkin asiat saattaa olla ihan oikeita maailmanloppuja jollekin toiselle. Tämä on mun pieni oikea maailmanloppuni siis.

Tulevan viikon aikana treenit tulee menemään joillakin seuraavista tavoista:
– Ei yhtään
– Vähemmän
– Saman verran
– Hirveät määrät

Ruokailut:
– Vähemmän tai huomattavasti suppeammin
– Saman verran

Uni:
– Enemmän
– Saman verran
– Vähemmän

Ulkoilu:
– Ei kertaakaan
– Vähän
– Joka päivä

Hieronta:
– Ei yhtään. Eli huonoksi mennään.

Ehkä koko viikko näin, miten tämä jänis. Eikä kun kissa.

En siis tosiaan osaa ennustaa yhtään mitään tällä hetkellä. Voi olla, ettei mikään muutu ja voi olla, että kaikki muuttuu. Toisaalta treeneissä on tällä hetkellä todella hyvä fiilis mukana pitkästä aikaa, niin se saattaa olla aika kantavana voimana tässä. Edellyttää tietysti, että unta riittää ja ruoka maistuu ja niska ei ole ihan kuolemaksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta itseni loggaan ulos internetistä joka tapauksessa. Enkä päivitä edes HeiaHeiaa. Spämmään sitten jälkikäteen mahdolliset ainakin tuhannet treenimerkinnät maailmalle! :’) Valitettavasti en sitten seuraile myöskään teidän blogeja tänä aikana. :/

Pääsiäistä siis kaikille, olkaa kiltisti. Palaillaan toivottavasti ensi viikon lopulla.

Pink says peace. Meikä kanssa. :D
Laatukuva taas koneella otettu, kun aurinko paistaa. Höh. Vähän kalpea täti. :D

22 vastausta artikkeliin ”Blogi hiljenee”

  • Oli kyse mistä tahansa niin tsemppiä! Täällä sua odotellaan kuitenkin :)

  • Jännä juttu, kun usein iskun kestää, mutta sen odotus on kamalaa ja lamaannuttavaa, jos tietää sellaisen olevan tulossa.
    Tsemppiä siihen johonkin.

    • Juu, odottaminen on kamalinta. Oon ollut tässä täysin samanlaisessa tilanteessa vissiin kolmesti vai neljästi aiemminkin, joten tiedän miten pahaksi voi kaikki mennä. Toivottavasti ei kuitenkaan. Kiitos tsempeistä!

  • Tsemppiä kultainen tätäkin kautta!! <3 Muista, että ollaan sua varten olemassa jos tarvit!!
    ps. Ihana Paavo Pesusieni! ;)

  • Täällä ootellaan sun uutta ylösnousua. Koitahan jaksaa ja löytää jotain positiivista tästäkin ajanjaksosta. Onnelliset hetket tuntuu sitten taas kaksin verroin makeammilta. =)

  • Ymmärrän sua ihan hirveesti. Joillekin pikkujuttu voi olla toiselle maailmanloppu. Itselleni RR:n mittaus lääkärillä on maailmanloppu, muille rutiinitoimenpide. Omalle maailmanlopulleni on erittäin hyvä syy ja vietän unettomia öitä ennen mittausta. siltikään harva ymmärtää miksi ahdistun ja hermoilen.

    Oli oma maailmanloppusi ihan mikä tahansa, todella paljon tsemppiä ja voimia sinne ylämaille. Paluutasi odotellaan jo kovasti. :)

    • Ihanaa, joku tosiaan ymmärtää! Joskus pikkujutut on järkyttävän suuria juttuja ja vaikuttaa ehkä pitkäänkin koko elämään. Mä en yhtään tykkää siitä kun sanotaan näissä tilanteissa, että kyllä se siitä, siihen tottuu jne. Ei se siitä, eikä siihen totu! Ihmiset on erilaisia, jokaisella on eri taustat ja eri syyt reagoida eri tavoin samoihin tilanteisiin.

      Kiitos paljon! :)

  • Jos aavistan oikein, mistä suurinpiirtein on kyse, niin ei se minusta mikään pikkujuttu ole (mutta jollekin voi olla) (ja voinhan olla väärässäkin). Mutta tsemppiä toivotan ja toivon ajan kiitävän, jotta koettelemus on ohi pian!!

    • Mun on kyllä aika vaikea uskoa, että kukaan osaisi aavistaa oikeasti oikein. Olen myös ainoa jonka tiedän, jolle tämä on näin iso juttu. :’) Mulle se on sitten heidänkin puolesta se maailmanloppu. :/ Kiitos tsempeistä, tarpeeseen tulee! Aika saisi tosiaan kiitää. Onks jo ens viikonloppu?! Ai ei, hööööhh.. :/

  • Tsemppiä ja hauskaa pääsiäistä. Elämä jatkuu. Ei ehkä samanlaisena, mutta jatkuu kumminkin. Koska elämästä ei kannata lakata. Luovuttaminen on aina se huonompi vaihtoehto.

    -Anna-

  • Mistä onkaan kyse, niin paljon jaksamista, voimia ja tsemppiä! <3
    Täällä kyllä varmasti minä ja monet muut jaksamme odottaa ymmärtäväisinä paluuta blogin pariin :) Tärkeintä on hoitaa asiat oman tärkeysjärjestyksen ja omien voimien mukaan. Kaikki lauseet kuulostavat päässä nyt niin kliseisiltä, että jätän ne tähän – aurinkoa päiviisi :)

Kommentointi on suljettu.