Aikansa kutakin

Tämä teksti on ollut jo kauan syntymässä ja nyt sitten tuli se hetki, kun olen tästä varma. Olen jo kuukausikaupalla miettinyt, että tämän blogin on aika päättyä. Ei siksi että kokisin, ettei minulla olisi mitään annettavaa (itseasiassa uskon, että paljonkin olisi annettavaa, vastaavia vegaanitreenareita ei kovin montaa blogimaailmassa ole), vaan yksinkertaisesti siksi, että tämä on koko ajan enemmän ja enemmän taakka kuin ilo. Väkisin pystyisin vielä keksimään tekstin aiheita, mutta siinäpä se, se tapahtuu väkisin. Tässä on huikea ero toiseen blogiini, jota kirjoitan ihan sydämestä ja puhtaasta halusta ja kirjoittaisin enemmänkin, jos olisi siihen aikaa. Se fiilis siinä on mukana, mutta ei ole enää aikoihin ollut tässä.

IMG_20160331_225659

Aloitin tämän blogin vuonna 2012. Kohta olisi neljä vuotta täynnä. Treeniblogimaailma oli silloin neljä vuotta sitten hyvinkin erilainen mitä se on nyt, se oli paljon pienempi ja yhteishenki oli valtava ja lämmin. Myös minä olin aivan täysin erilainen ihminen mitä olen nyt. Tässä blogissa onkin sitä kautta hieno kasvutarina. Alusta saakka olen kirjoittanut tätä pääasiassa itselleni ja se ei ole koskaan muuttunut. Tämä on ollut oman kehitykseni seurantapaikka ja ns. päiväkirja. Olen ehkä menettänyt mielenkiintoni sen suhteen, että jaksaisin raportoida asioista itsellenikään enää niin tarkasti. Ja kun se on ollut se ykkösmotivaattori, niin aika hiljaiseksi tämä blogi on mennyt, ja ne vähäisetkin päivitykset on tapahtuneet suureksi osaksi pakosta.

Tämä tuntuu luonnolliselta tehdä nyt tässä kohtaa kun muutoksia on elämässä niin paljon muutenkin, suurimpina niistä kissan kuolema ja uusi asunto, jonne viime viikonloppuna muutettiin. Uutta alkua aloitellaan niin monella tapaa ja siinä samassa kun kaikki vanhat huonekalutkin myytiin pois ja ylimääräisestä tavarasta hankkiuduttiin eroon, tuntuu tämä blogikin oikealta jättää nyt taakse.

IMG-20160402-WA0018

Blogi jää tänne sivustolle ainakin toistaiseksi ja koskaan en sitä netistä pois ota, eli jossakin tämä tulee aina sijaitsemaan. Jätän myös blogin FB-sivun henkiin ja voi olla, että päivitän sinne jatkossakin jotain kuvaterveisiä, eli sitä kautta voi jonkin verran näitä juttuja vielä seurata. Instagrammiin tulee myös paljon treeni- ja ravintokuvaa, kaiken muun elämän ohessa. Ja se toinen blogini jatkaa eloaan, joskin se on aihepiiriltään sitten kaikkea muuta kuin treeniä.

Blogille olen paljon velkaakin, sillä tämän (ja blogimaailman) kautta on saatu ihan oikeita ystäviä. Se jos mikä on aika valtavan hienoa, etenkin tämmöiselle erakolle.

Ja onhan tämä tämmöinen vähän kuin oma vauva. Oma tuotos, jonka kanssa on eletty monta vuotta tiiviisti yhdessä. Pitkään kirjoitin kuutena päivänä viikossa!

Mutta aikansa kutakin tosiaan ja nyt on tullut aika sanoa tälle blogille heipat. Kiitos kaikille jotka ovat mukana jaksaneet mun juttuja lukea ja myötäeläneet milloin missäkin touhuissa. Ja voi pojat, onhan tähän matkalle mahtunut vaikka minkälaista touhua!

I’ll meet you further on up the road.

12 vastausta artikkeliin ”Aikansa kutakin”

  • Heippa sit treenipäivitykset. On ollut kiva lukea tätä blogia, ja kommentoidakin. Joskus toisinaan vieläkin muistelen puoliksi huvittuneena ja puoliksi ärtyneenä niitä alkuaikoja, kun sain joukon muita kommentoijia kimppuuni, heh. Ja kuinka iloinen olin sitten, kun joskus myöhemmin kirjoitit, että kommenttini ”kisakunnon ylläpitämisestä” oli jäänyt sulle mieleen.

    Monissa asioissa tulet aina mieleen tän blogin ansiosta. Kun näen kaupassa myskikurpitsan tai käytän johonkin piparkakkumaustetta. Tai quest bareista. Bruce Springsteenistä. Saksan rahtilaivoista. Vaikka mistä :).

    Onneksi kuullaan vielä muuta kautta, niin ei ole niin haikea olo lukea tätä jäähyväispostausta.

    • Heh, on muuten hauskaa ajatella niitä alkuaikoja ja sitä missä ollaan nyt. Silloin mulla nousi suurinpiirtein karvat pystyyn aina kun näin, että sulta tuli kommentti. :D Olin ehkä vähän huono ottamaan neuvoja vastaan.. Nykyisin onkin sitten päinvastoin. Siis ei välttämättä neuvojen suhteen ;) vaan että jos sulta tulee kommentti niin se on välitön ilonaihe. Pitkä yhteinen matka meilläkin on ollut, monine vaiheineen.

      Kivoista aiheista tulen sulle mieleen. :)

      Jatketaan me muuta kautta!

  • Voi että. Tää on ainoa treeni/ruokablogi jonka oon kelpuuttanut lukulistalle ja jota myös oon lukenut säännöllisesti, vuosien ajan. Mutta totta on, että bloggaamisen pitää olla harrastus, ja harrastuksen tulee olla mukavaa. Kuten ylemmällä kommentoijalla, mullakin tulee aina joku blogin pätkä, tai sinä ylipäätään päähän, kun uunitan parsakaalta ja juurikin tuosta piparkakkumausteesta. Kiva, ettet kuitenkaan kokonaan katoa netistä ja sun kokkauksia, treenejä ja kirjotuksia pääsee silti jatkossakin seurailemaan. :)

    • No höh. :( Mutta netistä en kyllä katoa kulumallakaan, mä tykkään olla täällä :D
      Ai hitsi, pitääkin muuten uunittaa parsakaalia tässä joku päivä – en ole tainnut kuukausiin itse tehdä niitä!

      Kiva että olet noin pitkään jaksanut lukea tätä blogia! Lämmittää <3

  • ”One sunny morning we´ll rise I know..” Hyvää jatkoa ja kiitos blogista.

    • Aaahh. Mikään ei sykähdytä niin kuin yllärinä vähän Brucea.
      Kiitos siitä, lukemisesta, ja parhausjatkot!

  • Hei!
    Olen lukenut blogiasi/blogejasi varmaan alusta saakka mutta harvoin kommentoinut (ehkä johonkin kissa juttuun joskus koska minulla on myös kissa :)) Harmi kun blogi loppuu mutta ymmärrän kyllä hyvin pointtisi.
    Täytyy sanoa että olen myös oppinut sinulta monia juttuja ja saanut hyviä ideoita: kurpitsa ja parsakaali on uunitettuna hyvvää, vitamiineja kandee syödä suosituksia enemmän, kävelylenkkeilykin on hyvää treeniä (aina ei tarvii juosta), kroppa ”rakennetaan” ja muokataan syömällä ei pelkästään treenillä, ja tietty questbareja en varmaan koskaan ois maistanut ilman sun hehkutuksia :) ja tätä listaa vois jatkaa vielä pidempäänkin.
    Hauskaa kun tavallaan tuntee sut mutta ei kuitenkaan ;) Kiitos erittäin mielenkiintoisesta ja erilaisesta blogista. Toki jatkan vielä lukijana toisessa blogissa jos sitä päivittelet :)
    Aurinkoista kevättä Heidi!

    • Heippa Elina!
      Kiva kuulla, että jotain olen opettanutkin esimerkilläni! :) Vitamiineista puhutaan varmaan d-vitamiinista? Muista en juuri mitään tiedä :D Kävin muuten juuri vuoden ensimmäisellä kävelylenkillä, uusilla lenkkareilla ;) Tästä alkaa taas kävelyt!

      Kyllä sitä alkaa jollain tasolla toisia tuntea pelkästään blogia lukemalla, vaikka niihin aika pintaraapaisu vaan päätyykin. Se toinen blogini tosin on kovin avoin tietyissä jutuissa ja sitä kautta saa kyllä varmaan aika helpostikin käsitystä sen suhteen, kuka ja millainen olen. Ja se tulee päivittymään jatkossakin, en usko että välttämättä lopetan sitä ikinä. Aihepiiriltään se on niin laaja ja sinne saa aina ihan sydämestään kirjoittaa. Sellaisesta tykkään kaikista eniten ja sellainen teksti tulee täysin vaivatta. Eli jatketaan siellä! ;)
      Aurinkoista kevättä sinulle myös! :)

    • Kiitos! Muistan sut jo ihan blogin alkuajoista. Ihanaa että oot jaksanut mukana näin pitkään!

  • Voi harmi, että enää ei tule mielenkiintoisia päivityksiä jatkossa. Pieni ikävä taitaa jäädä kyllä. Paljon kiitoksia, että olet jatkanut näin pitkään hyvän blogin kirjoitusta. Olen lueskellut satunnaisen säännöllisesti blogiasi varmaan ainakin 3 vuotta. Kaikkea hyvää uudelle matkallesi:)!

    • Kiitos kaunis! <3 Jotenkin lämmittää kun niin moni on seurannut jo niin pitkään.
      Jos olet Facebookissa niin siellä olen jatkanut blogin sivuilla aika paljonkin tätä touhua, tule seuraan! :)

Kommentointi on suljettu.