21: loistokas lääkärikokemus, reissaamista ja split squattia

Tämä viikko on ollut hyvä ja siksi tekstistäkin saattaa tulla aika (valtavan) pitkä. Hyvä fiilis on pysynyt pitkälti läpi viikon, vaikka töissä onkin ollut liian kiirettä omaan makuuni. Töidenkin suhteen on kuitenkin tehty päätöksiä, mikä on omaa oloa helpottanut. Suurin syy hyvään fiilikseen on kuitenkin ollut lääkärikäynti Helsingissä tiistaina. Siitä kohta lisää. Ensin se treeniviikko:

Maanantai: jalat. Kesto: 1:02min,

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:02min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:59min.

Perjantai: jalat. Kesto: 0:53min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

2015-05-18 22.19.21
Takareisilaitteessa ollaan tässä, sarjataukoa pitämässä (runo!).

Maanantaihin liittyy sellainen hauska (ei) tarina, että mennessäni aamulla töihin hieman kiireellä en tajunnut kumartua silloin kun piti, ja tilanne päättyi siihen, että löysin itseni lattialta polvillani, kun olin lyönyt pääni katossa matalalla oleviin putkiin. Isku oli aika kova siis. Olin pidemmän aikaa vähän töttöröö ja päätä alkoi särkeä, mutta pystyin työni tekemään ihan normaalisti. Päivän mittaan vaivasi myös aivan ääretön uneliaisuus. Tuo kaikki meni kuitenkin suhteellisen hyvin ohi, joskin pääkipu jäi. Mitään aivotärähdyksen oireita ei kuitenkaan ollut (tarkistin asian kyllä) ja kun se meni ohi, niin illalla mentiin jalkapuntille. Pääkipu vaivasi kuitenkin siellä sen verran, että se haittasi vaakaprässissä vähän. Pystyprässiä en siksi uskaltanut kokeilla ollenkaan.

Kyykkimässä ollessani, ensimmäisen sarjan jälkeen päätin kokeilla piiiitkästä aikaa sitä split squattia, minkä olen siis tahallisesti jättänyt ohjelmistosta tauolle, jotta se olisi joskus taas yhtä tehokas kun aikoinaan oli. Tein sitä treenin viimeisenä liikkeenä, mikä on sille hyvin huono paikka, sillä lonkankoukistajien pitää olla auki ja mulla ne menee muissa liikkeissä aika tehokkaasti jumiin, ja rullaan ne siis auki aina ennen jalkatreeniä. Fiilis oli kuitenkin loistokas sitä tehdessä ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että on aika ottaa se takaisin.

IMG-20150524-WA0002
Split squat ja pylly kiittää

Ensimmäistä kertaa pääsin sitä tekemään myös smithissä, aiemmin on menty vapaalla tangolla, koska liikettä olen tehnyt ainoastaan kotona. Ei oo smithiä ollut kotona, ei.. Ennätyspainoilla ei sentään tätä tehty nyt (+70kg) vaan paaaaljon pienemmillä. En ole sitä kyllä ennätyspainoilla tehnyt muutenkaan kuin sen kerran. Treenistä seurasi aivan äärimmäiset lihaskivut seuraaviksi päiviksi ja nimenomaan sinne takapuoleen. Se tuntuu ihan eri paikassa kuin vaikka prässäten tai kyykäten saadut kankkukivut. Ja minä nautin!

Tiistaina oli sitten se päivä, kun lähdettiin Helsinkiin, Töölöön tapaamaan lääkäriä, jolle olin varaillut tunnin ajan. Matkaa meiltä kertyy lähes 400km suuntaansa, mutta roadtripit on mukavia ja ollaan molemmat totuttu kyllä istumaan autossa pitkiä aikoja ja matkoja. Tämä ei ollut mitään siihen verrattuna miten paljon tuli matkaa esim. Skotlannista Suomeen muuttaessa, tai edes Saksasta Skotlantiin. Kaikki ne matkat tehtiin siis autolla. Enivei, nyt ajeltiin se reilut viisi tuntia Helsinkiin. Mua jännitti ihan tosi kovin siinä odotushuoneessa, ei ole aikoihin jännittänyt noin kovin yksikään lääkärikäynti. Olen vähän valkotakkikammoinen, mutta olen tässä viime vuosina siedättynyt siihen kyllä aika hyvin. Vatsa nyt on aina sekaisin lääkäripäivinä, vaikka kokisinkin, ettei jännitä kovin. No, nyt jännitti ja kädet tärisi odottaessa omaa vuoroa. Syitä jännittämiseen oli varmaan aika moniakin. Ei varmaan vähiten sitä, että olen ajatellut tämän viimeiseksi kerraksi, kun jaksan asiaani selvitellä, eli suhteellisen tärkeä lääkärikäynti oli edessä. Lääkärikseni olin valinnut ihmisen, jota olen somessa seurannut jo parisen vuotta ja sitä kautta saanut kuvan, että kyseessä on lämmin, omistautuva, aivan harvinaisen ammattitaitoinen ja todella potilaistaan välittävä ihminen. Kyseinen henkilö on siis Vilho Ahola.

2015-05-19 12.43.07
Mitä etelämmässä oltiin, sitä nätimpi ilma oli. Meillä satoi vettä.

Jännitys laantui aika pian kun huoneeseen pääsin. Vilholla ei ollut lääkäritakkia päällä ja siten tuli jo rennompi fiilis, ei tarvinnut valkotakkikammoilla (on se sana). Vein mukanani ison pinkan lääkäripapereita, tehtyjä tutkimuksia ja kaikenlaisia asiaan liittyviä juttuja. Hän kävi kaikki paperini läpi, kirjoitti ylös koneelle kaiken tärkeän ja haastatteli siinä ohessa ja juteltiin erinäisistä asioista paljon. En voi kun kehua kokemusta. Hän ensinnäkin kuunteli, mutta sen lisäksi kuuli. Tämä on valitettavan harvinainen asia lääkäripiireissä, ainakin mitä kokemusta itsellä on ja sitä kokemusta on viimeisen seitsemän vuoden aikana kerääntynyt aika paljon (ei varmaan 50 lääkäriä riitä). Tunsin itseni siis kuulluksi, minua ja oireitani ei vähätelty, minut otettiin tosissaan ja kanssani oltiin selkeästi samaa mieltä siitä, että jokin on pielessä. Minua ei tutkittu millään lailla ja sekin oli ensimmäinen kerta lääkärillä. Ja siis hyvä sekin, kun miksi tutkia taas niitä samoja juttuja, jotka on tutkittu tuhanteen kertaan aiemminkin. Nyt tuo koko tunti käytettiin tilanteestani juttelemiseen, papereiden läpikäymiseen ja asiaani perehtymiseen. Hemmetin hieno juttu. Sain lähetteitä erinäisiin verikokeisiin, joista osaa ei jostain syystä ole edes ennen älytty ottaa, ja jopa rasitustestiin, sillä ongelmana on viime aikoina olleet myös helposti maitohapottuvat jalat. Siis ihan arjessa, ei niinkään salilla. Erinäisiä veikkauksia heitettiin ilmaan ja koitetaan nyt saada jostain konkreettisesta kiinni, jotta tiedetään mihin suuntaan asiaa aletaan viedä. Ihan kaikkea en tässä nyt kerro, mutta muutama vaihtoehto meillä nyt ainakin on. Kerron mieluummin kun jotain konkreettista tiedetään.

Mutta se on selvä, että tässä on hyvä lääkäri. Siis niin hyvä, että olen asiasta edelleen ihan fiiliksissä. Olen iloinen, että somessa saamani kuva hänestä oli täysin oikea ja että vihdoin, kaikkien vuosien jälkeen, löysin lääkärin itselleni, jota ei tarvitse enää vaihtaa. Ei sitä tiedä löytyykö musta edelleenkään sitä mikä kaiken taustalla on, mutta se ei edes haittaa. Pääasia, että joku yrittää, eikä hylkää ja jätä tyhjän päälle heti kun ensimmäinen epäily ei osu oikeaan (kuten mulle on monen lääkärin osalta käynyt). Voisin aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta koska pitäisi kaikkea muutakin päästä käymään läpi, jätän tämän nyt tähän. Sen vain sanon, että suosittelen. Kannattaa mennä kauempaakin. Hyvän takia se on kaikki sen arvoista. Laitoin toki Vilholle itselleenkin palautetta tästä kaikesta. Positiivista palautetta on kiva antaa ja annan sitä aina kun vain tällaisia kokemuksia sattuu kohdalle.

Selvittelen parhaillani rasitustestille paikkaa (ts. odotan vastausta eräältä taholta) ja verikokeet käyn otattamassa aika samaan syssyyn. Sitten ootellaan mitä tulokset sanoo vai sanooko mitään.

IMG_20150521_0843101
Tatuointi on parantunut hyvin. Rasvailen sitä kyllä edelleen.

Keskiviikkona vaivasi vieläkin päänsärky ja uupumus. Aloin siinä miettiä, että se isku päähän maanantaina taisi saada mun valmiiksi jumisissa hartioissa ja niskassa ja selässä jotain uusia jumia aikaiseksi. Ei olla voitu nyt hieroa hierontapöydällä tuon tatuoinnin vuoksi, kun sen päällä siinä tulee maattua ja se ei ole oikein houkutellut tässä paranemisvaiheessa.

Keskiviikon olkapäiden ja ojentajien treeni sujui suhteellisen hyvin ja mitään ei tarvinnut ainakaan tekemättä jättää pään vaivojen vuoksi. Torstaina olikin eri juttu, kun oli vihdoin oli selkätreenin vuoro. Alkoi päätä särkeä ihan tosissaan, kun aloittelin pulldownilla ja jatkoin alataljalla. Alataljan jätinkin sitten kesken, kun särky ei vain helpottanut. Mieleen tuli, että mahtoiko sieltä nyt aueta jokin jumi ja särky johtui siitä. Tämä ajatus vahvistuikin sillä, että aika pian päänsärky loppui ja sitä ei ole sen jälkeen enää tuntunut. Samoin uupumus katosi sille tielle. Selkäosion jälkeen sainkin onneksi tehtyä kivuttomasti hauikset ja takaolatkin.

2015-05-20 20.17.14
Herkkusia

Yllä näkyviä herkkusia tuli postissa tuossa loppuviikosta (torstaina?) ja tein poikkeuksen viljojen syömisen kanssa, sillä noissa tuossa choco cookie -levyssä on keksin palasia (vehnää). Normaalisti olen 100% tarkka siinä, että en syö viljoja kuin tiettyinä päivinä, mutta koska suklaa.. No, en voinut vastustaa. Aina ei kai vaan voi (heikko yksilö). Kauraa en pidä ihan niin pahana kuin vehnää (vatsani kertomaa siis), vaikka ei sekään hyvää vatsalleni ole ja se kuuluu myös viljapäiviini, eikä muihin. Poikkeuksia on hyvin harvoin.

Näistä kaikki oli hyviä, jopa todella hyviä. Keksisuklaa maistui keksisuklaalle, valkosuklaa valkosuklaalle (joskaan ei niin voimakkaasti kuin maitosuklaa sellainen) ja nougat oli aikamoista herkkua.. Ihan nougatin makuista, pehmeää ja makeaa. Tilattiin nämä Ruohonjuuresta. Mikään ei kuitenkaan ole vielä ollut yhtä hyvää kuin Rapunzelin Nirwana -suklaa. Se on täydellinen!

IMG-20150518-WA0001
Takareisiä.

Perjantaiksi oli kannikat ja jalat muutenkin palautuneet maanantain jalkatreenistä juuri sopivasti, että pääsin niitä taas illalla tekemään. Tarkoitus oli käydä salilla vähän aiemmin, sillä tarkoitus oli ehtiä nukkua vähän enemmän kuin mitä unta siihen nyt tuli, mutta myöhään meni. Vaihteeksi. Aina vaan sattuu ja tapahtuu ja salille pääsee iltatreenille juurikin viime tinkaan. Tällä kertaa tein nyt ne split squatit heti treenin ensimmäisenä liikkeenä ja ah, miten kivaa! Siitä saa jotenkin niin sellaisen beast mode -tunteen päälle niitä tehdessä, kun hiki valuu noroina pitkin ohimoita ja kaulaa ja musiikki pauhaa kuulokkeissa.

2015-05-22 22.45.12
Bärsse.

Jatkoin kyykyllä, vaakaprässillä ja takareisillä. Tarkoitus oli tehdä pystyprässiäkin, mutta koska kello alkoi lähestyä sulkemisaikaa, en enää ehtinyt järkevästi vaihtaa laitetta ja tein sen sijaan takareisiä vähän ekstraa. Pienemmällä painolla pari ylimääräistä sarjaa niin monta toistoa, että koski ihan kunnolla. Ihanaista. Siitä sitten vaappuen kotiin. Jalkoja särki pitkään vielä kotonakin.

2015-05-22 23.09.03
Iltapalaa

Palkkarin jälkeen meni illalla (yöllä) ylläolevia sipsukoita. Hyvältä maistuivat. Näissähän on vehnä mainittu kolmeen kertaan ravintosisältölistassa, joten taas mentiin ohi viljapäivän. Annoin itselleni tämän anteeksi sillä, että seuraavana päivänä oli viljapäivä edessä ja samahan se on aloittaa jo edellisenä päivänä (ei). Jatkossa en enää lipsuile ja se selviää myöhemmin, että miksi. En kyllä tiedä miten tässä on tullut tälleen lipsuiltuakaan! Ihme touhua, hyi hyi.

Sitten piti mennä kiireellä nukkumaan, vaikka kyllä ne sopivat yöunet oli jo menetetty. Kello herätti aamulla viideltä, alle viiden tunnin unien jälkeen. Olin ottanut töistä päivän vapaaksi, jotta pääsisin miehen kanssa Ouluun. Oli taas maratonpäivä! Aamun pakollisten toimien jälkeen seitsemän aikoihin päästiin lähtemään matkaan. Olo ei ollut virkeä..

IMG_20150523_064713
Töttöröö

Vähän siinä mietin, että miksi piti tukka edes laittaa, kun luvassa oli hirveetä myrskyä ja sadetta. No, ei sitä tule tukka sekaisin varmaan koskaan talosta poistuttua, niin ei tälläkään kertaa. Asiasta siis kukkaruukkuun, mulla on luonnonkihara tukka, mikä on varsin kamala laittamatta (suoristamatta jne.).

Ouluun meiltä on matkaa sen jotain 300km ja reilut kolme tuntia siihen taisi mennä. Paikalla oli ihan kamala keli jo, tuuli oli ihan mahdoton. Mutta yltyihän se siitä vielä. Kahdeltatoista lähti porukka juoksemaan ja minä pakenin autoon siksi aikaa. Lueskelin ja söin siellä. Auto heilui tuulessa ja puut heittivät sen päälle oksia. Kun aikaa oli kulunut noin kolme tuntia startista, lähdin stadionille oottelemaan miestäni takaisin. Yhtään en tiennyt millaista aikaa odottaa, sillä olosuhteet oli sen verran kamalat. Mielessäni oletin hänen tulevan maaliin aikaisintaan jossain 3:45 -kohdin, mutta yllätyinkin positiivisesti, kun hän saapui stadionille aika paljonkin sitä aiemmin ja ylitti maaliviivan 3:22 -ajassa. Supermies! Raportin hän kirjoitti jo ja se tulee ulos täällä blogissa ensi viikolla.

2015-05-23 17.00.05
Tukka tuulessa hulmuten oriini sieltä laukkaa <3 Oliko tarpeeksi imelää? :D

Loppupäivä olikin tietysti taas sitä syömistä ja söin miehen kanssa samaa tahtia (koska syöminen on kivaa ja olo oli itselläkin melkein kuin maratonin juosseella kun olin koittanut pysyä tuulessä pystyssä pidemmän aikaa ;)). Matkalla haettiin Arnoldsin donitsit. Olihan se kiva käydä Ideaparkissa niitä hakemassa sen näköisinä kuin oltiin, itsellä tukka aivan sekaisin tuulesta ja mies maratonin jälkeisessä olotilassaan. Tuntui, että siellä oli ympärillä pelkästään superkauniita ja -komeita ihmisiä. :D

2015-05-23 16.42.01
Kanelisokeridonitsit. Molemmille kaksi. Oisi se kolmaskin mennyt, mutta koitettiin nyt ottaa kerrankin vähän vähemmän. :D
2015-05-22 19.18.39
Perjantaina ostettuja matkaeväitä.

Ostettiin ensimmäistä kertaa Cliffin patukoita Punnitse ja Älä Säästästä. Nuohan on vegaanisia, mutta myös viljaisia (kaura), joten ei ole ennen tullut maisteltua. Nyt sitten aika innokkaasti ootin näitä, varsinkin kun näitä on kovin kehuttu. Suurimmat kehut sai tuo maapähkinävoi -patukka. Söin kolmea eri laatua siinä lauantain aikana, mutta vaan yhdestä tykkäsin.

20150524_180640
Siinä on kaikki kolme.

Ja se yksi ei ollut maapähkinävoi -versio. Odotin siltä kehujen vuoksi paljon enemmän ja ehkä siksi petyin. Odotin makeaa, mutta sitä se ei ollut. Toisena söin valkosuklaa-macadamia -patukan ja se oli minusta valtavan hyvää (makeaa). Viimeisenä testasin manteli-nougat -patukan ja se oli todella tunkkainen. Jäi jopa osa syömättä ja se on mulla harvinaista, että jätän mitään syömättä! Tuota yhtä herkkua voin ostaa jatkossa viljapäivänä jos erityisesti tekee mieli, mutta muut saavat jäädä kauppaan. Olihan siellä vielä lisääkin näitä, mutta ne eivät kovin houkutelleet. Joku mustikkainen jäi tosin vielä testaamatta ja se vähän ehkä kiehtoi.

Kotimatkan jälkeen oli aikamoinen suolaisen nälkä ja mehän ei kunnon ruokaa oltu vielä sinä päivänä syötykään. Kotona oltiin joskus kahdeksan jälkeen illalla ja heti menin rieskan kimppuun, mikä oli ostettu tätä viljapäivää varten. Päälle Keijua ja kaksinkerroin ja ääntä kohti. Sen jälkeen mahtui vielä vähän paistettua perunaa ja tofunakkeja.

2015-05-23 20.27.53
Ruisrieska vai mikä tää oli. Namnam.
2015-05-23 21.26.32
Ei niin herkun näköinen kuva, mutta herkkua oli.

Myöhemmin iski vielä nälkä ja se oli mun mahdollisuuteni syödä kaurapuuroa, jota en ollut vielä sinä päivänä syönyt. Maltillinen määrä (40g) hiutaleita ja kaveriksi taas banaania, maapähkinävoita ja agave -siirappia. Ja tietysti ne perinteiset mausteet, piparkakkumauste, kaneli ja kardemumma. Sitten tuli sellainen ihan ihmeellinen täyttymys, ikään kuin koko ruoka ei olisi mennyt alas asti. Olo ei ollut kovin kiva, mutta pärjäsin. Jotenkin onnistuttiin katselemaan Euroviisut kaiken sen vähäisen nukkumisen ja reissaamisen jälkeen, ja olihan toinen meistä juossut maratoninkin.

2015-05-23 22.38.04
Ihan jokainen ei jaksanut telkkaria katsella.

Nukkumaan päästiin siis joskus kahden jälkeen kun viisut oli veisattu. Sammuin kyllä ihan samantien. Heräsin kuitenkin neljältä siihen, että koko vatsa meinaa räjähtää ja tajusin siinä vain, että vessaan pitää mennä ja mielellään äkkiä. Ja siellä menikin sitten tovi. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, väänsi ja käänsi ja kramppasi aivan hirveästi ja olin oksentaakin siitä kivusta, mutta onneksi sitä kautta ei mitään ulos tullut. Aiemmin mulla ei ole koskaan viljapäivinä tällaista tapahtunut, mutta kuten sanoin, aiemmin olen pitänyt huolen siitä, että en syö niitä viljoja kuin silloin viljapäivänä. Nyt olin lipsunut. Ja tämän siitä sitten saa. Normaalistihan mun vatsani ei reagoi viljapäivinä mitenkään, kun sen yhden päivän se kestää hienosti. Ei kestä montaa päivää, ei. No, jospa taas muistaisin ja aika varmasti muistankin. Ei ollut kivaa. Onneksi se oli vain se yksi kerta ja enempää ei ole tarvinnut vessassa juosta. Siitä kömmin takaisin nukkumaan ja kävikin niin, että herättiin vasta puoli yhdeltä! Enpä muista milloin olisi viimeksi nukkunut niin pitkään.. Onneksi ei ollut mitään suurempia suunnitelmia tälle päivälle, niin on ehtinyt kyllä kaiken tarvittavan tehdä.

Muita syömisiä viikolta alla. Miehellähän oli hiilaritankkausviikko ja minä vaimona tuen täysillä miehen harrastuksia syömistä myöten. :D

2015-05-18 16.58.36
Jalkapäivä. Ristikkoperunat ja soijapallerot. Suhteellisen iso kasa, isolta lautaselta.
2015-05-19 20.28.25
Riisinuudelit ja porkkanapihvit.
2015-05-20 18.18.12
Jämät kaapista: ristikkoperunat, riisipasta, riisinuudelit, linssit, tofunakit ja viininlehtikääryleet. Voijjee <3
2015-05-21 18.35.45
Riisipastaa curry-herkkusienikastikkeella. Ihan parasta, lemppari tällä hetkellä, sairaan hyvää!
2015-05-22 17.50.48
Uusia perunoita keijulla ja tofunakkeja sinapilla.
2015-05-24 18.16.58
Tänäänkin uusia perunoita keijulla, riisipastan jämät ja parsakaalia.

Olikohan siinä kaikki oleellinen ja vähemmän oleellinen tästä viikosta? Ainakin luulisi tarpeeksi olevan tekstiä. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea. Ensi viikko on viimeinen työviikkoni ennen reilun viikon kesälomaa, mikä tulee kyllä tarpeeseen. Mutta sen jälkeen jossain kohtaa muuttuu kyllä työkuviot muutenkin, infoan niistä kun ovat ajankohtaisia. Hyvää viikkoa kaikille ja pysykää kuulolla, laitan miehen kisaraportin Oulusta eetteriin huomenna tai ylihuomenna!

14 vastausta artikkeliin ”21: loistokas lääkärikokemus, reissaamista ja split squattia”

  • Mä olen myös käynyt Vilholla. Jotenkin arvelinkin jo aikaisemmista teksteistäsi, että saattaisit olla menossa hänen vastaanotolleen. :) Hän kyllä katsoo asioita mukavan kokonaisvaltaisesti, eikä vähättele mitään oireita tai tuntemuksia. Valitettavasti en kuitenkaan itse saanut omiin oireisiin apua tuolla käydessäni. Toivon kovin, että sulle käy toisin!

    • Joo Vilho on kyllä ollut se ykkösvalinta mielessä jo pitkään. Tarvittiin vaan tämä viimeinen sykäys, että tuli sinne asti lähdettyä. Nyt on sellainen olo, että oisihan sinne voinut mennä jo seitsemän vuotta sitten. :D No, parempi myöhään kun ei milloinkaan.
      Harmi, ettet saanut apua sieltä. Mutta niin Vilho itsekin sanoo, että kaikkeen ei vain aina löydy syytä, sillä lääketiede on siltä osin vielä kesken. En minäkään ihmeitä odota ja tämän kaiken jälkeen ihmeeltä tuntuisi se, että jokin syy ylipäätään löytyisi. Mulle on tässä vaiheessa pääasia se, että löysin itselleni hyvän lääkärin. Loppu on aika toissijaista.

  • Vauhdikas viikko teikällä takana! Hienoa, että kohtasit ymmärtävän lääkärin. :) Ruokakuvat taas kerran iskevät makuhermoon. Tällä kertaa jo nuo instassa kommentoimani suklaat, ja sitte tää vikan kuvan voilla sivelty pottu. Tulis jo uudet perunat! <3

    Kivaa uutta viikkoa Heidi! :)

    • Joskus tulee mentyä pitkin viikkoa ja sitten taas ei tapahdu yhtään mitään moneen viikkoon. :D No, tasapaino pysyy! Ymmärtävä lääkäri on kyllä hieno juttu. Sellainen, josta osaa olla todella kiitollinen kaiken sen jälkeen, mitä tällä saralla on kokenut.
      Suomalaisia uusia pottuja täälläkin ootellaan! Ei nämä espanjalaisetkaan kyllä niiden rinnalla mitenkään hirmuisen suuresti kalpene. ;)
      Kiitos ja sulle kanssa! :)

  • Moi! Menee ehkä vähän offtopic-kommentiksi, mutta kysyisin, onko siihen jokin erityinen syy, että teet kyykyt juuri smithissä etkä vapaalla tangolla? Itse en oikein ole koskaan saanut kyykkytekniikkaa oikeaksi smithissä tehdessä, ja sen takia tämä on jäänyt mietityttämään. Piti kysyä, kun en muista lukeneeni asialle selitystä blogistasi aikaisemmin :)

    • Ei mun blogissa oo offtopic -aiheita! :D
      Mää teen kyykkyni smithissä sen vuoksi, että tein monta vuotta vapaalla tangolla. Sen takia suosin pitkälti vain ja ainoastaan laitteita tällä hetkellä, jotta saan ylipäätään vaihtelua. Kyykyn teen tällä hetkellä niin, että nojaan siihen tankoon, eli asento on mahdoton toteuttaa vapaalla tangolla. Ja split squat nyt vaan pysyy paremmin tasapainossa smithissä. Vapaalla tangolla (mulla) menee helposti paljonkin ylimääräistä energiaa siihen, että pysyy ylipäätään pystyssä.

      • Heh joo, kyllähän se energia kyykyissä tosiaan menee siihenkin, ettei kaadu :D kiitos vastauksesta, aivan järkevä selitys tällekin mutta eipä ollut tullut mieleen!

      • Eipä kestä, kiva ettei tartte enää ihmetellä. :’)

  • Voi kamala tota pään lyömistä, sattui varmasti.

    Lääkäri kuulostaa oikeesti viisaalta ihmiseltä, onneksi etsit ja löysit hänet niin ja terveisiä maratoonarille. Nopeeta menoo on. =)

    Peruna on parasta.

    • Itte lyöminen ei sattunu kyllä laisinkaan, mutta se särky sen jälkeen kyllä särki. :D
      On kyllä fiksu ihminen tai ainakin siinä ajatuksessa itte oon, kun häntä oon seurannut niin pitkään ja mitä pääsi läheltä sitten vielä näkemään.
      Maratoonari taisi itte lukea terveiset täältä. :)
      Peruna on parasta!

  • Ihanaa, itsekin valitsin vihdoin Aholan alkuvuodesta ja ei ole tarvinnut pettyä! Arvasin kanssa että hänelle varmaan menet, loistava valinta. Mulla aika paljon samanlaisia oireita ja mm. kilpparit normiarvot ok. Ahola löysi kuitenkin tyreoidiitin labroista ja nyt on saatu oloa hurjasti kohenemaan !! Tsemppiä sinne yhteistyöhön :)

    • Voi vitsit, ihana kuulla, että oot saanut sieltä apua! Kyllä tuli semmonen olo heti sinne vastaanotolle itsekin sisään astuessa, että tää on se oikea paikka. On se etevä mies löytämään kaikenlaista, mitä muut eivät ehkä näe. :) Hieno homma, että voit jo paremmin! :)

  • Heippahei Heidinen!
    Ihanaa että olet vihdoin löytänyt lääkärin joka kuuntelee tosissaan. Ajattelinkin vähän että se olisi tämä kyseinen heppu, kun lääkärin vuoksi olit niin pitkän matkaa valmis ajamaan. Toivotaan että selityksiä alkaa löytyä :)

    Ja hei, blogissa on sulle haaste!
    http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi/2015/05/liebster-haaste.html

    Jos et jaksa erillistä postausta tehdä niin käy vaikka vastailemassa kommenttiboksissa! Sen verran kiinnostaa sun vastailut :)
    ~Hilla

    • Helou helou Hilla! Eiku.. ;D
      Kyllä osaava ja omistautuva lääkäri on hieno ja onnellinen asia. :)
      Iiiks! Haaste! Kiiiitos! Siitä on aikaa kun olen moisen viimeksi saanut ja ihan ehdottomasti toteutan postauksen muodossa! Tahdon lisää haasteitaaaahhhh.. :’)

Kommentointi on suljettu.