200km

Se on se kilometrimäärä, mitä olen tähän päivään mennessä tänä vuonna kävellyt (22 kertaa). Enää 56km lisää, niin ollaan jo koko viime vuoden saldossa. :) Hyvin on täällä siis askel edennyt. Vielä kun tulee sellaiset ilmat, että voi luottaa siihen, ettei sada sinä aikana kun pihalla on, niin pääsee oikein kunnon kameran ja putken kanssa sinne viettämään aikaa. Tosin Skotlannissa kun tässä ollaan, niin en tiedä tuleeko sellaista hetkeä koskaan. :D Mutta ei voi valittaa, sillä niin hyvin tuolla viihtyy ilmankin niitä varusteita. Yksi harrastus kerrallaan, olkoon se nyt sitten liikunta. :)

Tänään menin siis jälleen puntteilun jälkeen kävelylle. 8.55 kilsaa riitti siihen, että lukema HeiaHeiassa pamahti lukuun 200km. Wohoo! Keli oli taas vähän haastava pukeutumisen kannalta. Aika paljon aurinkoa, mutta viimaa. Tosin pienempi viima. Joten pärjääkö vähemmillä vaatteilla?! Päädyin ajatukseen, että mieluummin kuitenkin enemmän kuin vähemmän. Jätin ainoastaan kaulahuivin pois, koska takissa on kuitenkin kaulus jos tarvitsee.

Ihan intopiukeena taas menossa pihalle.
Mutta ei ollut kaulahuivia! Toka kuva on kotiinpaluun jälkeen. Silmät turvoksissa kun ois justiinsa herännyt
ja naama tietty punertaa. Viima on vaan <3…

Aika äkkiä ulkona huomasi, että pakko se on laittaa vetskarit kokonaan kiinni vaan, yllättäen siellä oli vähän kylmä. :D En kyllä itse kaulahuivia juuri kaivannut, tuo riitti. Jalat alkaa olla aika rikki jo tässä vaiheessa, eikä askel ollut kovin keveä. Vasta mä viikko sitten niitä leppuuttelin!? :D Hah, joopa. Voisi vähän leppuutella useammin.. Mutta semmosta perustahtia painelin menemään, vaikkei automaattisesti jalat liikkuneetkaan, vaan niitä sai ihan itse kyllä ajatuksella liikuttaa, ettei vallan pysähtynyt. Yhdessä kohtaa tosin pysähdyin. Lampaita kattomaan! Jaa miksi, eikö niitä oo satoja joka puolella? No on, mutta niille tulee pikkusia nyt koko ajan ja satuin paikalle, kun yksi oli juuri hetki sitten syntynyt!! En kestä! Siinä se haparoiden seisoi ja äitykkä oli vieressä ja mussutti naamaansa niitä synnytyskalvoja ja muita. AAAAWWW <3 :D Puhelimella tihrustin kuvaa ja tässä pari. Koittakaa tihrustaa tekin. :’)

Ekassa on jokin aika sitten syntyneet pari pientä ja tokassa on se juuri hetkeä aiemmin syntynyt pieni. Awwww <3

Jos oisi viitsinyt pysähtyä kohdalle vaikka puoleksi tunniksi, niin varmaan olisi nähnyt synnytyksen. Siinä takaisintulomatkalla makasi yksi valtavan pullea lammas pitkin pituuttaan siellä ja varmaan olisi pian punnertanut pikkusen/pikkuisia pihalle. Iiih. Mutta ei liikkujalla oo aikaa! Valokuvaajalla oisi ollutkin. :)

Tuossa mun kävelyreitillä on yksi kohta, mitä vihaan mennä, mutta siitä on aina pakko kulkea, koska reittivaihtoehdot haarautuu vasta sen jälkeen. Sen vaiheen kävely kestää noin minuutin, mutta aina tekisi mieli juosta se läpi ja laittaa huppu syvälle päähän. Siinä meinaan pesii mustavarisyhdyskunta, puissa joiden oksat roikkuu tien yllä ja sitä kakkaa on pitkin tietä. Ja ne huutaa! Jos eivät ole kotona kun lähestyn, ne jostain mut aina bongaa (linnut on ihmisbongareita?!) ja lentää paikalle. Pelkään aina, että kakkivat päälle. :/ Vielä ei ole osunut, mutta kerran pläjähti ihan mun viereen siihen tielle. Ääää! Teidän iloksenne otin siinä kävellessä hienon videon tästä pätkästä. :D Toivottavasti toimii! Äänet sitten päälle. Kuulette variksia ja mun askeleet. :’) Ja näette kakkaakin tiellä. :D Otin videon niin hienosti, että se oli kuvattu ylösalaisin. Käänsin sen. Mutta parin sekunnin ’kakat tiellä’ -kohta on sitten taas väärinpäin. Voi sentään. :D p.s. En muuten ymmärrä, miten siinä voi kukaan asua, mutta muutama omakotitalo siinä on ihan näiden vieressä.
Lenkin jälkeen riitti vielä edellispäivän vuokaa salaattiannokseen. Namsnams.
Perjantaiseen tapaan oli myös punnituspäivä. +400g näytti, ja syy on tässä:
Eipä ole vatsa toiminut mitenkään täydellisesti sen maanantaisen jälkeen, kun söin kaurapuuroa ja ne kolme protskupatukkaa. Siitä saakka oon ollut aika tukossa. En kokonaan, mutta tarpeeksi. :D Eli tämä pömpötys on vatsan sisässä, ei suinkaan nahan alla. Sais mennä pois. Eiköhän se siitä. Sitten taas takapuoli on jonkin verran kiinteytynyt, eli jotain on pudonnut kuitenkin.
Mullahan ei ole ollut mitään aikarajaa sille, milloin ylimääräiset on pitänyt saada pois. Muuta kuin että joskus kesäksi, ja sitä nyt ei välttämättä tule ikinä. :D Mutta nyt kun enää on joku kilo-puolitoista pudotettavaa, niin ajattelin sen tässä seuraavassa kahdessa viikossa pudottaa pois. Voisin tahtoa syödä vähän enemmän. ;) Millään suurilla miinuksilla en ole tässä ollut, oikeastaan miinuksilla edes ylipäätään. Syön tällä hetkellä päivässä noin 1400kcal (n. p40% hh40% r20%), mikä on mulle aika lailla ylläpitomäärä. Liikunnalla tulee se vaje siihen. Nyt ehkä nipistän vähän pois kaloreistakin (en tosin rasvasta), että saa homman hoidettua loppuun. Tuonhan saisin viikossa pois jo, mutta laitetaan kaksi, kun ensi viikko on kevyt. Tuohon kahteen viikkoon ei mahdu ainuttakaan protskupatukkaa eikä kaurapuuroa, jotta pysyy vatsa kondiksessa. Sillä tää vatsakkuus on aika tylsää.
Olihan aamulla tietysti myös se punttitreeni ja selkää + habaa treenasin. Perille meni! Tein selkää superina niin kuin aina, parina kulmasoutu mutkatangolla ja alataljaa Heidin tapaan, eli kuminauhalla. Erona tälle kerralle oli se, että en liiemmin ootellut noiden välilläkään, vaan kirjasin ensimmäiset vihkoon ja taas seuraavat toistot kehiin, kirjaus vihkoon ja viimeiset. Oli kiva aloitus treenille, kun heti tärräsi kädet aika raivokkaasti. :D Toistot väheni ensimmäisiä sarjoja lukuunottamatta kahdella per sarja. Tuntuma taas oli ihan eri ilman lepotaukoja. :) Treenin loppuun jälleen staattisia pitoja haballe. Ensi kerralla voisi koittaa lisätä jo painoa, kun nyt sai laskettua nuo (12-10-8-6-4-2-1) ihan sekunteina, eikä muuten vaan. :D Viimeisen pidon jälkeen raivolla veivasin jatkeeksi viisitoista toistoa. Ei nätisti. Siksi sanavalinnat ’veivasin raivolla’. :’) Tällä ilmeellä meni viimeinen:
Päivän suihkutteluiden jälkeen kokeilin etutukkaa pitkästä aikaa. Syy, miksi sitä on pidetty sivussa on se, että leikkasin sen tuossa jossain kohtaa liian lyhyeksi. :) Nyt alkaisi olla siinä mitassa, että voi välillä sukia sen tuohon eteen taas. Nopeasti kyllä kasvaa.
Siis joka kuvassa pitää väännellä tänään? Miksvarten?
Sykkeitäkin voisi vähän ihmetellä, nyt kun tätä asiaa tulee tähän aivan järjettömät määrät joka tapauksessa. Aiemmin jo sanoinkin, että omituisen alhaisia sykkeet on, ja että pitää seurata. No edelleen on omituisen alhaalla. Ei ihan vähän, vaan mielestäni parikymmentä pykälää punttitreenissä on jo paljon. Maksimit jää sen parikymmentä normaalia alemmas. Ne liikkeet, missä normaalisti nousee päälle 160, huitelee nyt juuri ja juuri jossain 140 pintaan. Leposykettä en ole mitannut ja nyt se on huono ottaa, kun vatsa on täynnä ruokaa ja kahvia. Mä en oikein tiedä mitä mä ajattelisin tästä. Ennen on levon jälkeen sykkeet olleet jonkin aikaa alhaisemmat. Mulla tuli huomattavasti enemmän lepoa (unta) tuossa jokin aika sitten, vaikka treenasinkin enemmän. Mutta joka tapauksessa yöunia kertyi tunteja normaalia enemmän. Se nukkumisvimma loppui viime viikon torstaina. Perjantaina pidin lepoa ja kun lauantaina jatkoin treenejä, ei syke enää noussut normaalisti. Eikä se ole sieltä kivunnut enää ylös. Unta on ollut paljon vähemmän niihin aiempiin verrattuna ja jo senkin voisi kuvitella nostavan sykettä. Mutta ei. Pitääkö huolestua vai vaan nauttia siitä, että sydän ja keho on vahvemman oloinen? Muutenhan ei ole mitään muuta mainittavaa oiretta. Treenit kulkee, voimaa riittää, motivaatio on olemassa ja kohdillaan. No ensi viikko on joka tapauksessa kevyt viikko, jos jostain rasituksesta on kyse. Tuntuu vaan, että kaikkiin semmoisiin oireisiin kuuluu tihentynyt syke, ei suinkaan matalampi. Vai onko mun sydänreppana niin poikki, ettei se vaan jaksa enää. :( Yhyy!
Niskapäivitys myös: huono. Siinä. :D Hah. Joo, kiitos niskahartiaseudun, sitä on kalmankalpea haamu aina vähän väliä ja iskee ihan jumalaton väsymys iltapäivisin, kun istahtaa alas. Treeneissä ei ole energianpuutetta, mutta heti kun istahtaa, voisi melkein siihen nukahtaa. Julkisissa paikoissa ei oikein viihdy, tai ihmisten keskellä muutenkaan, kun ei ihan täysin pysty tajuamaan sitä ympärillä tapahtuvaa. Vaikea selittää. Se on sellaista hahmottamisen kyvyttömyyttä.. Mitä enemmän pitää olla tarkkana, sitä vaikeampaa se on. Hälinä, liike, kaikki sellainen on ihan s**tanasta, koska niistä ei saa kiinni. Kyllä tääkin tästä taas joskus. Aikaa se ottaa ja joka kerta hieromattoman kauden jälkeen on sama juttu ja samat oireet. Vasta tässä on viikko menty taas normaalilla. Kattellaan parin viikon päästä. ;) 
Nyt on edessä huomenna lepoa. Jos jalat jaksaa, on sunnuntaina jalkatreeni. Jos ei jaksa, niin sitten tulee lepoa kolme päivää, kun kevyt viikko alkaa ensi viikolla maanantain lepopäivällä. Ajattelin tällä kertaa toteutella sen niin, että lepo-treeni+aerobinen-lepo-treeni+aerobinen-lepo-treeni+aerobinen-lepo. Eli kerran koko kroppa läpi. Monesti olen lepäillyt puolet viikosta peräkkäisinä päivinä, mutta nyt ei huvita. :D Eli joka toinen päivä lepoa. Mikäli mitään ihmettä ei nyt satu.
Olipas siinä turinoita. Ei haittaa, vaikkei jaksanut lukea. Mä ymmärrän! :’) Otsikko voisi helposti viitata myös postauksen pituuteen.. Viikonloppuja vaan itse kullekin!

6 vastausta artikkeliin ”200km”

  • Yks miun elämäni karmivimmista kokemuksista oli se, kun lokki paskanti kädelle. Hyi hitto :D Nyt naurattaa, silloin lähinnä meinasi oksennus lentää. Ja se paholainen toki lenti karkuun ennen kuin kerkesin esim. heittää kivellä sitä.

    Toivottavasti siun niskajumi helpottaa piakkoin! Miulla on yläselkä kipuillut tässä pari päivää, vähän sellainen kipu että en tiedä onko paikat jumissa treenin vai jonkun muun takia. Outoa, koska yleensä osaan analysoida aika pitkälti noiden kipujen aiheuttajan. Jos on treeniperäistä, ja jos vanha sanonta paikkansa pitää niin huomisessa selkätreenissä se sitten lähtee sillä millä on tullutkin ;)

    Onneks sie ilmeilet miunkin edestä, kun itselaukaisin ei satu nappaamaan kuvaa juuri sillä irvistelyhetkellä ;)

    Pus! <3

    • :D Mää en kestä! Yyyyy! Mua ei oo koskaan kakannut lintu päälle, mutta tommosia likimäjähdyksiä on sattunut. Ja nyt kun asiasta ääneen mainitsin, niin ensi viikolla on tietty heti kakkaa silmässä, kun katselen kuitenkin ylöspäin väärällä hetkellä.

      Toivotaan niskajumin helpottamista ja sitä selkäjumin helpotusta sulle! Jumit on p*rseestä. Ja monesti p*rseessä. Niin kuin mulla huomenna tämän päivän treenin jälkeen. :D

      Mulla on hoidossa nää irvistykset, älä huoli! ;) mwah! <3

  • Vitsi noi on kyllä huikeet (taas kerran) noi sun lenkkimaisemat!!
    Ja aikamoiset kilsat oot kyllä jo taivaltanu alkuvuoden aikana! Tänä vuonna menee helposti rikki viime vuoden saldot! :)

    • Nää on tämmösiä maalaismaisemia. Usko tai älä, mutta mun ulkoiluvaatetus haisee ihan kivasti maalaismaisemalle. :D
      Mä luulen kanssa, että pian on jo rikottu viime vuoden kilsat! ;)

  • Höh, mä taidan kans ladata sen heiaheian vaimikäsenytoli ja alkaa kerryttämään kilsoja! Kävely ilman mitään numeraalista tavoitetta on äärimmäisen tylsää :D mut ensin täytyy selvitä tästä vatun flunssasta…

    Mullakin on joskus lokki paskonut päälle. Ja pulu. Yyyyyyh…

    • Joo heti lataamaan! Mä ryhdyn heti sun kaveriksi siellä. :D Paljon tsemppiä typerän flunssan kouriin. :/

      Mä alan uskoa olleeni onnekas, kun ei ole koskaan lintu kakkinut päälle. :O YYYYYHHH!

Kommentointi on suljettu.